Wanhoja kirjeitä 44. P. O. Grape 4.4.1897 Erkki Antille

 

Carl Johan Grapen kuolinilmoitus Haaparannanlehdessä 19.1.1897

Haparannalta huhtikuun 4 p:n 1897

Rakkaudella muisteltu opettajamme, uskollinen työmies Herran viinamäessä Erik Anders Andersson Juhonpieti.

Kosk’ en ole moneen viikkoon sanaakaan kuullut teistä, ettekä ole itsekään kirjaintakaan moneen aikaan kirjoittanut minulle, tuli rakkauden halu jonkunkaan sanan priimustaa teille, koska tiedän, että kirje täältä ilahuttaa teitä.

olisimme mielellämme ottaneet vastaan teitä tänne, vieläpä toivoimmeki, mutta saimma sitte kuulla, että olitte Matarengissä tulleet vähävoipaiseksi. Kyllä saatte,vanhin rakas, vapaasti uskoa, että minä ynnä muut kristityt olemme juuri puhtaalla, vieläpä kaipaavaisella rakkaudella muistamassa teitä.

Kristityt ovat täällä syntisenä uskomassa synnit anteeksi ja rauha ja sovinto hallitsee sekä täällä että Torniossa. Paksuniemi on, niin kuin tiedätte, ollut Torniossa jouluna. Paljon oli väkeä koossa ja kävin hän meitäki tervehtimässä. Stocki[1] on aina siitä saakka, kuin hän tuli Yli-Torniolta, ollut saarnareisulla maakylissä, vasta tällä viikiolla tullut tänne. Pelastusarmeija tekee täällä väkevästi työtä, mutta ei uullu vielä mnia voittaneen, eivätkä kristityt käy heidän seuroissansa.

Carl Johan Grapen muistorkirjoitus.
Haaparannanlehti 19.1.1897

Toissa sunnuntaina haudattiin Lapinjärven-Grape[2] tämän kirkon hautausmaahan uuri oli saattojoukko. Hautauspuheen tekstinä oli minulla Paavalin sanat: Minä olen sen hyvän kilvoituksen kilvoitellut j.n.ep. Minä muistutin siitä juoksusta, joka hänelläki oli ollut synnissä, sekä kuinka Jumala johdatti hänen tiensä Lappiin, jossa hänen silmänsä aukenit ja hän käsitti elämän ja kuinka hän sitte yhdistyi provasti Lastadiuksen ja työkumppaniensa kanssa Herran työhön saarnaamaan parannusta. Sitten huomautin, kuinka Jumala ihmeellisellä tavalla johdatti näitä ensimmäisiä työmiehiä evankeliumin valkeuteen niin että he saatoit alkaa saarnaamaan syntein anteeksi saamista Jeesuksen veressä. Muistutin vielä, mitä Jumala valittuin palvelioinsa kautta on vaikuttanut, kuinka heräys on laajalle levinny, kuinka suuri paljous on jo kunniaan päässyt. Ja niin on nyt ensimmäisiä tien esiraivaajia päässyt lepoon ja vanhurskauden kruunun voittanut. Levätköön hän rauhassa!

Viimeisen selityksen piti Grape Kukanjärvessä, ja se, joka hänen rinnallansa silloin istui, hautasi hänen. Voimalliset oli hänen puheensa, vaikka ääni oli heikko.

Krapi oli monessa suhteessa ristinkantaja, mutta ristin alla hän sai oppia paljon. – Siunatussa muistossa olette vanhukset, sittekin kuin makaatte haudoissannekin.

Viikon päästä lähden Gellivaaraan ja mahdollisesti kuin olen mukan käynyt Kurravaarassa ja Kaaresuvannossa, tulen Juhonpietin kautta alas.

Olkaat vanhin rakas ynnä muut kristiveljet ja sisaret meiltä tervehtetyt sydämellä ja suulla. Teidän heikkoin  matkakumppaninne elämän tiellä
P. O. Grape

---

[1] Saarnaaja Erik Stock (1849 – 1913).

[2] Carl Johan Grape (1816-1897), joka oli Laestadiuksen tunnetumpia koulumiehiä, joka sai Pekka Raattamaan (Juhani Raattamaan veli)  ensimmäisen  Jukkasjärven matkan aikana 1847 heräyksen.  Asui vuodesta 1861 lähtien Ruotsin Karungin Lapinjärvellä.

Wanhoja kirjeitä 43. Juho Kieri 5.6.1900 Erkki Antille

 

Calumet 5/6 k 1900

Kallis vanhin Sijonin murilla Erkki Antti Juhon Pieti, Jumalan armo vahvstakon teitä veren priiskoittamisen kautta.

Minulla tuli halu kysy onko vanhiin saanut lähettämääni kirjaa, joita olen painattanut täällä Amerikassa[1], minä olen aja tellut että olisko teillä vanhoja kirjoia Parka Heikki vainajan, Laestatiuksen preiviä, teidän Raattamaan, Takkisen y.m.m, merkillisiä[2], antakaa mulle rakas vanhin tieto jos se olis mahtollista saata niitä /  jos se on mahtollista niin lähettää voisi postissa 4. paunan eli naulan painosen knipun minulle valikoimia kirjeitänne, kyllä tet kallis vanhiin ymmärätte valita paremin kuin minä ja monta muuta mikä oli meille ja tulevallekki kansalle tervelinen, että saisit kuula ja lukea mitä hyvää Jumala on etuksemme valmistanut. Myös jos on mahtollista että tet kirjoittaisitte utta heräystä selvittäin[3] mistä se on alkunsa saanut, ja mitä hetelmää se nyt kantaa Suomen maalla y.m.m. / nämät olisit kukaa tiesi tikkana tulevaisille ja meille myös, Laitisen lehti kyllä on mutta se on yliopiston hallusa ja osaksi sen orja ja kaikkein nuorukaisten hourauksia täynä[4] / taitan mie nyt kyllä puhua liika suuria rakas vanhin, mutta uskon että teillä on Jumalalta annettu viisaus, joka näkee etten mie puhuis kuitengaan rakastamattomasta sytämestä, Jumala rakas taivaalinen Jsä varjelkoon minua siittä ja muista eksytyksen tieltä, Herra Jesus / kallis vanhin elkä väsykö  vielä huutamasta turmeluksen kaupungille mitä aika kulluu.

En tietä nyt muuta vain jäkäät Herran Jesuksen lämpimiin verhaavoin siheen asti että same rakkautesta palavat rinnat yhten paina / voiJesus sitä hetkeä että se kohta ja piiain tulis, tätä merkitse heiko velien elämän kaitalla tiellä John Kieri

Ylämarginaalöissa: Minä rukkoilen rakas vanhin että vastaatte varsin niin jos on pyntöni teille mahtollista niin lähetän posti rahaa teille / eli jos sielä on kirjain haluavia niin voin lähettä niitä myös, minä olen niitä painattanut tuhannen viisi sattaa kappaletta nitä on tahottu Gellivaaraan ja Norjaan ym.m.

KA. OMA. Laestadiana 10.

---

[1] Aikakautemme Wanhinten Kirjoituksia, Calumet, Michigan 1898.

[2] merkillisiä= merkittäviä.

[3] Uusheräyksen voimakas leviäminen Suomessa kosketti lestadiolaisyhteisöjä kaikkialla sen leviämisalueilla. Amerikassa sen vaikutus oli vielä vuonna 1900 lähes olematonta, mutta uudelle mantereelle olivat jo kiirineet kuvaukset sen vaikutuksesta lestadiolaisyhteisöihin. Mielenkiintoista on, että Kieri vetoaa Erkki Anttiin, vaikka hänet oli 1890-luvulla alettu yhä enemmän mieltää vastavoimana Ruotsin läntisen Lapin saarnaajille ja juuri muodostumassa olevalle länsilestadiolaisuudelle.

[4] Tyytymättömyys Laitisen julkaisemaa Sanomia Siionista-lehteä kohtaan oli kasvanut 1890-luvulla. Lehdessä oli uusheräyksen murroksen aikana sitä ymmärtäviä kirjoituksia, joihin Kieri mahdollisesti viittaa. Lehti ei ollut ”yliopiston hallusa” kuten Kieri toteaa. Hän tarkoittanee, sitä, että lehdessä oli liian paljon yliopistollisen koulutuksen saaneiden (Laitinen oli tietysti yksi heistä) kirjoituksia.

Wanhoja kirjeitä 42. P. O. Grape 12.7.1898 Erkki Antille

 Haaparannalta heinäkuun 12 p:nä 1898

Rakas ja kallis opettaja Erik Anders Andersson Juhonpieti. Jumalan armo ja rauha olkoon kanssanne!

Monta monituista kertaa on haluni ja aikomukseni ollut kirjoittaa teille, mutta osittain joudattomuus osittain semmoinen tunto, että olen peräti kehno kirjoittaja on estänyt.

Kristillisyyden alalla on asiat entisellänsä. Paksuniemen Feetu on myös käynyt tällä, mutta ei tullut uutosta. Huhtasaari on nyt olemassa täällä ja on käynyt Simossa Feetua kohtaamassa. Feetu on ollut yksimielinen meidän kanssamme ja kovasti nuhdellut vanhoitten opettajain sortamisesta.[1] Pyörre ja Antti Rantala ovat myös käyneet Torniossa, meidän puolelle heitä ei tahdottu, eikä ole täältä käyty heitä kuulemassa. Kyllä ne ovat täyteen eriseuraiset.[2]

Viimi viikolla on täällä pidetty piispanluku. Vastaansanojilla, erittäinki tuomarilla ja Nymannilla olit kovat yritykset minua vastaan. Tahdottiin tehdä minusta lästadiolaisen lahkon päämies ja sen nojalla päästä tietenki vinkaan koskemaan. Tähän asti on kuitenki heidän yrityksensä hukkaan menneet – ja Jumala on antanut heidän joutua häpiään.

Olisin vieläki kirjoittanut laviammalta, mutta kiire on. Sen vain vielä muistutan, että Nymannilla oli päällekanteen tarkoitus vieläpä teitäki vastaan, mutta hyvä yritys raukesi tyhjään.

Lopuksi sanon sydämellisiä rakkauden terveisiä teille ja koko siellä olevalle Herran laumalle minulta ja minun perheeltäni ja muilta kristityiltä. Jääkää Herran haltuun! Muistakaa rukouksissanne meitäki. P. O. Grape.

Vanha Pietin Heikki Kuivakankaasta on täällä, hän käskee myös sanoa t

---

[1] Tämäkin kirje vahvistaa käsitystä Fredrik Paksuniemen maltillisuudesta ja hän kriittisyydestään kiivaimpia uusheränneitä kohtaan.

[2] Molemmat saarnaajat nousivat merkittäviin asemiin uusheräyksessä. Saarnaaja Juho Pyörret (1853 – 1918) Alavieskasta oli oleskellut Amerikassa 1890-luvulla. Hän teki kaksi saarnamatkaa Amerikkaan uusheränneiden lähettinä (1910 – 1911 ja 1912 – 1913). Hänellä oli merkittävä rooli sille, että uusheräys sai jalansijaa 1910-luvulla Itä-Ruijassa ja Muurmannin rannikolla. Pyörret liikkui alueella saarnamatkalla 1913 – 1914. Hän osallistui lestadiolaisryhmien sovintokokoukseen Oulussa 1911 uusheränneiden edustajana. Pyhäjokelainen Antti Rantala (1849 – 1925) kävi Pyörretin tavoin saarnamatkoilla Itä-Ruijassa ja osallistui 1911 sovintokokoukseen uusheränneiden edustajana. Amerikassa Rantala kävi vuonna 1921.