Wanhoja kirjeitä 38. Karl Abiel Heikel Juho Takkiselle 29.1.1880

Karl Abiel Heikel oli Kittilässä pappina vuodet 1870 - 1883, kirkkoherrana hän oli vuosina 1874 - 1883.

Kittilässä Tammik. 29 p. 1880

Rakas veli Herrassa Juhani Takkinen!
Sydämellisellä rakkaudella ja kiitollisuudella olen saanut vastaan ottaa veljen kaksi kirjettä, jotka olivat kirjoitetut, toinen 27/11 1879 ja toinen 10/12 79, molemmat Calumetista![1] Myös olen saanut käännökset Huutavan Äänestä. Ei olisi ollut tarvis lähettää puhtaita paperia ja kuluttaa siihenkin niin paljon postirahaa. Mutta kiitoksia kaikista!

Kirjoitukset vähillä parannuksilla luulen kelpaavan painoon Krist. Kuukauslehteen. Se olisi saanut olla laveampi kooltaan, että olisi mahtunut enempi kirjoituksia. Toimitus-palkka tulee Oulun seurahuoneen hyväksi, mutta muutoin on voitto eli tappio lehdestä yksin painajan asia. Minulle siitä ei tule mitään.[2]

Kaikuun tulin vastanneeksi kiivaasti siitä syystä, että muissa maamme lehdissä pyydetään kaikella voimalla pystöön, että me opetamme, että ”luettu sana ei vaikuta mitään”, että ”pappisvirka on peräti tarpeeton, että ”muut eivät tule autuaiksi kuin ne, jotka ovat seurakuntaamme tulleet rukoillen meiltä epäuskonsa anteeksi” jne.[3] Tätä vielä pyydettiin vahvistaa näillä sanoilla: ”K[ittilä]n kirkkoh[erra] on täytynyt rukoilla lahkolaisiltansa anteeksi kirjoituksensa, jossa on toisin opettanut” y. m. Paitsi sitä on moniassa paikoin, esim. Torniossa riita siitä: ”Pitääkö niitä pitää ristittyinä, jotka ovat jossakin muussa herätyksessä tulleet kristityksi eli veren voiman käsittäneet j.n.e, kuin meidän kautta. Niitä on paikoin kiivaasti tuomittu, esim. Hedlund[4] Kainuulla, Portha[5]n Torniossa, muutamat veljet Suomessa y.m., ja toiset pitävät kristittyinä, mutta kiivaat veljet sanovat: ”Te rakennatte eriseuraa!”[6]

Tätä kiivautta vastaan olen minä taas kiivastellut, mutta enpä ole mainituissa K:n kirjoituksissa tainnut arvata viljellä sopivia sanoja. Uskomme kuitenkin, että Jumala kaikki asiat selittää ja rukoilen, että olisitte veljet kärsivälliset ja anteeksiantavaiset minunkin kanssani nyt ja aina!

Raattamaa vanhin on ollut täällä asioita sovittamassa suloisilla, sydäntä särkeväisillä saarnoillaan ja tulee vieläkin tänne idästä palatessaan.[7] Minä olen tänä talvena usein kulkenut Muonion puolessa suureksi virvoitukseksi sielulleni. Siellä vanhukset aina muistavat ja puhuvat veli Takkisesta suurella rakkaudella ja otetaan hellästi ja palavalla sydämellä osaa veljein hengellisestä ja ruumiillisesta menestyksestä Amerikassa. Kyllä makaatte veljet sydämemme päällä ja rukoilemme hartaasti Jumalaa Isää teidän puolestanne, niin kuin myös te meidän puolestamme. Sen ijankaikkisen Isän helmassa olkaamme hyvin turvatut, vastoin kaikkea perkeleen ja maailman kiukkua.

Kyllä olen, veli rakas, hyvin suuresti vihattu muutamilta epäuskoisilta, vieläpä laillisilta veljiltäkin. Mutta verisen vanhimman katselemisessa kaikki vaivat loppuvat ja tuntuvat aivan mitättömiltä. Voi jospa se rakas Herramme Jesus vielä runsaasti priiskoittaisi kylmiä sydämiämme sovinto-veren pisaroilla, että saisimme tuta ja maistaa kuinka suloinen herra on.  Sieluni janoo elävän Jumalan tuntemista, koska Hän sanansa ja henkensä kautta kirkastaisi Poikansa kaipaavaiseen sydämeen Sano minun ja vaimosi terveisä uskon veljille ja sisarille ja ole itse, rakas ja kallis veli ja väsymätön Herran palvelija, enin terveytetty. Uskokaamme synnit anteeksi viattomassa puhtaassa veressä! Voitto on tullut Karitsan veren kautta, amen.
Veljesi Herrassa Abiel Heikel.
Välitalon vähä Olli y.m. sanovat sydämellisiä rakkauden terveisiä.

---

[1] Kirjeet eivät ole säilyneet

[2] Heikel oli juuri aloittanut lestadiolaisten epävirallisen äänenkannattajan Kristillisen Kuukauslehden toimittamisen. Heikel sai hankkeelle myös Juhani Raattamaan siunaus (Raattamaa Heikelille 11.10.1879:
Seuratkoon hengellinen lehti Kristusta, joka puollusti oppilapsiansa… Työläs on valtiollisen kirkon opettajalla hengellistä lehteä toimittaa, vaan sangen tarpeellinen.

[3] Kaiku 49/7.12.1878, 4/25.1.1879 ja 6/8.2.1879.

[4] Saarnaaja, kauppias  Anders Hedlund 1838 – 1913) Överkalixista.

[5] Saarnaaja, tullivartija Nils Henrik Porthan (1824 – 1907).

[6] Heikelin kirjoitus kertoo selkeästi, että lestadiolaisuuden sisällä oli jo tuolloin isoja erimielisyyksiä sekä uskovien seurakunnan rajoista että siihen liittymisestä.

[7] Raattamaa oli laajalla Koillismaalle ulottuneella saarnamatkalla.

Wanhoja kirjeitä 20. Maria Välimaan kirje Kreeta Sundelinille 27.2.1892

Näkymä Franklinin suomalaiselle hautausmaalle Minnesotassa. Tällä hautausmaalla lepää Lotta Laestadius Jokela ja hänen tyttärensä

Oheisen kirjeen merkittävin tieto lienee vahvistus sille, että saarnaaja Juho Takkisen ruumis haettiin uudelleenhautausta varten Posiolle jo helmikuun lopulla 1892.
------

Kansallisarkisto. E. A. Aunon kokoelma. Maria Välimaan kirje Kreeta Sundelinille  27.2.1892

Kittilästä se 27 päivä Helmikuuta vuonna 189?[1]

Rakas sisareni Herrassa Kreeta Sundeliini[2].
Rauhan ja rakkauden Jumala olkoon kansanne. Nyt minä lähestyn teitä koska kuulin Heikki Sattasen?[3] kirjeestä että te oletta vielä elämässä ja kuulin että Lotta sisarki on ollu teillä kylässä yhtenä sunnuntaina joka on pyhitetty Jumalalta lepopäiväksi / se vastas niin kovin ikävällä että minä en juuri ihmettäni lopettanut kun Heikki sano että Lotta istu ja kuto kudelmaa toisena joulupäivänä / mitenkä te oletta niin sokeutuneet siellä Ameriikassa. Waeltakaa te valkeudessa niinku te oletta valkeuden lapset ettei pimeys teitä käsittäisi ja kokekaat ja koetelkaat teitänne jos Jeesus Kristus asuu teissä, mutta jos me valkeudessa vaellamme niin kuin hänkin vaelsi valkeudessa, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikista synneistä, ja kyllä se Kreeta sisar tarvitsee vielä muistaa niitäki jotka suuresta vaivasta on tulleet ja on vaatteensa Karitsan veressä valasseet, joita Johannes katseli / joidenka kanssa Kreeta sisarki on matkaliittoja tehny täällä kylmällä Pohjanmaalla että kuinka murheelliseksi niiden sydän menee  että te niin kiinni oletta tämän maailman asioissa [ettette] jouda pyhittämään lepopäivää jonka Jumala on antanut. [4]

Ja tänne ei kuulu erityistä /kuollu täällä on muutampia tuttuja /Puttaan isäntä ja Wälitalon vanhempi Olli[5] ja ? Levoska / ja Takkisveljen ruumista on tultu eilen noutamaan Kuusamon / se on pantu täällä hautaan mutta se otetaan ylös ja vietään Kuusamoon[6] / Uulan[7] on Alatalon isäntä saattanu Saivonmuotkaan ja me täälä terveä olemma ruumiin ja sielun puolesta ja rakkaudessa keskenämme ja Hengen ystävyydessä / Sileeni Fosmestari[8] meille kulkee saarnaamassa evankeliumia sunnuntaina seuroissa ja äitillä ja minulla huone olla Kittilässä Anttilan ja Uudensalmen välissä ja sen on Kristittyin rakkaus enimmän osan rakentanut, ettei kaikki ole omilla voimilla rakennettu vanhurskasten ylös nousemisen muistoksi / ja muistakaa teki meitä rukouksissa entisiä rakkaitanne ja kylämiehiänne ja matkakumppaniamme elämän tiellä ja terveisiä Jokelan Mikolle ja Lotalle ja Kallon Aleksille hänen vaimonsa kanssa[9] ja Kariniemen Aatelle ja Kaisille ja kaikille lapsille ym.
Jo äiti on hyvin vanha / se on kahdeksalla kymmenellä ja käskee sanova terveisiä teille kaikille ja olkaa minulta enin tervehtetty
Maria Wälimaa
minä jään odottamaan vastausta tästä kirjeestä ja sitte minä pyytäsin nöyrimmästi että kokoaisitta meille vähäisen varoja että me saisimma oven huonhessen jossa me asumma, meillä on lainaovi huoneessa.

---

[1] Kirjeen yläkulmasta on pala poissa. Sisällön perusteella kirje on vuodelta 1892.

[2] Talollinen Juho Aappo Sundelin eli Pietala (s. 6.9.1842 Rovaniemellä) ja hänen vaimonsa Priita Kreeta Erkintytär (s. 13.12.1844 Kittilässä) hakivat Kittilässä muuttokirjan Amerikkaan siirtymistä varten 10.6.1880. Perheen muuttaessa siihen kuului neljä lasta. Ks. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kittila/muuttaneet_1880-1883_mko5/1.htm

[3] Sukunimi epäselvä. Kirjepaperin reunosta on paloja pois ja lisäksi paperi on paikoin rispaunut.

[4] Lepopäivän viettämisen ehdottomuus koski siis myös käsitöiden tekemistä.

[5] Pekka Raittilan mukaan sekä Juho Pudas (1819 – 1891) että Olli Välitalo (1826 – 1891) kuolivat samana päivänä eli 31.12.1891. Raittila 1967, n:o 647.

[6] Takkinen oli kuollut 13.2.1892. Kirjeen päiväyksen perusteella hänen ruumiinsa oli väliaikaisessa haudassa vain vajaat kaksi viikkoa. Lopullisen leposijansa hän sai Posion Sarvisaaren hautausmaalla.

[7] Saamelaissaarnaaja Ole Baggjegiedde (Ylikentän Uula) Tenojokivarresta? Raittila 1967, n:o 19.

[8] Metsänhoitaja Frans Silén (1839 – 1912), josta tuli myöhemmin narvalaisuuden johtohahmoja. Raittila 1967, n:0 470.

[9] Talollinen Aleksanteri Kallo (s. 16.3.1840 Kittilässä) ja hänen vaimonsa Stiina Henriikka Rikinä (s. 16.5.1842 Muonionniskassa) hakivat muuttokirjan 4.5.1881 Kemiin. He siirtyivät S. Ilmosen mukaan kuitenkin jo samana vuonna uuudiasukkaiksi Frankliniin Minnesotaan. Perheeseen kuului viisi lasta. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kittila/muuttaneet_1880-1883_mko5/3.htm