 |
| Sarrnaaja, valtiopäivämies Fredrik Paksuniemi (1840-1921) Kittilästä Samuli Paulaharjun kuvaamana vuonna 1920. Vielä syksyllä 1899 Grapella näyttää olleen luottamus Paksuniemeen. |
Haaparannalla
lokakuun 4:pnä 1899
Rakas ja kallis opettajamme!
Sovintoveren armo lohduttakoon ja vahvistakoon teitä matkanne lopulla ijäiseen lepoon!
Eilen illalla kävi Johanssonin Kalle meillä ja lahjoitti minulle Raattaman kuvan ja tänä päivänä sain kirjeen teiltä – kalliita lahjoja ne olivat. Kiitoksia, sydämellisisä, teidän tervetulleesta lahjastanne! Kyllä teitä usein muistamme ja teistä keskenämme puhumme – ja juuri rakkaudella. Näinä päivinä on Wikmanni[1] Wittangista käynyt täällä ja sillä oli halu saada teitä käymään Wittangissa ja Haaparannan kristityt haluaisit, että te myös tänäkin talvena tulisitte tänne. Jumalan erinäinen ja erinomainen varjelus se oli, ettette suurempaa vahinkoa kärsineet, kun te niin pahoin lankesitte; kyllä siinä olis saattanut surmaki tapahtua, mutta teidän aikanne ei ollut vielä tullut.
Soisimme teille kyllä lepoa, ijäistä lepoa ja iloa, mutta hyvä on, että vielä jaksatte olla kanssamme lohduttamassa ja neuvomassa meitä. Kylläpä vanhat alkavat yksi toisen perästä siirtymään pois, eikäpä ole nuorten seassa semmoisia, jotka olisit niin vakaiset, että heihin olis yleisempää luottamusta. Ja sitä ikävämpi on, koska alkaa ilmestymään eriäviä käsityksiä opin suhteen. Ruotsin puolella on rauha ja rakkaus, mutta Torniossa on samaan, kuin on ollut, vaikka ei ne kyllä enää ole niin väkevät kuin yhden aikaan oltiin.[2] Starkka veli sanotaan nyt olevan yksin.[3] Oulusta kuullu aivan ikävää; kuitenkin on useita palannut takaisin entisestä kiivaudesta. Tämä uusi heräys saattoi kukatiesi joissaki vaikuttaa parempaa valvovaisuutta, mutta luullakseni on se tuottanut suurta vahinkoa, ensiksi kristittyjen arkamielisyyttä, sitte uskottomissa katsomista, mikä se nyt on oikea kristillisyys, kun eivät kristityt sovi keskenänsä. Jumala parantakoon kaikki haavat, ja kyllä Hän sen tekeeki, sillä Herra on paimenemme.
Mitään erityistä ei ole minulla kirjoittamista, haluan kuitenki jonku rivin lähettää, sillä tiedän, että ne ovat tervetulleet.
Huhtasaaresta olen kuullut, että hänen terveytensä on niin kehno, että tuskin enää pääsee saarnareisuihin ja Knuuti on myös niin kuin hän on ollut viime aikoina.
Fr. Paksuniemi on mennyt Suomeen ja Puljulan sanotaan tulevan Tornioon. Molemmista nykyjään todistetaan hyvää.
Hyvästi nyt, vanhin rakas, Jumalan haltuun! Onnellinen olette, koska kaikki syntinne Jesuksen kalliissa veressä ovat anteeksi annettu ja kun olette niin likellä kruunaamisen hetkeä. Se sama kilvoitus on meilläki, ehkä suurimmassa heikkoudessa. Uskomme kuitenkin, ettei Herra Jesus tahdo suuttua, vaikka meiltä paljon puuttuu. Sovintovereen on meidän turvamme elämässä ja kuolemassa.
Sanokaa rakkaita terveisiä Pajalan kristityille ja kaikille teidän talon kristityille!
Muistakaa rukouksissanne heikkoa matkakumppanianne
P. O. Grape
Rakas ja kallis opettajamme!
Sovintoveren armo lohduttakoon ja vahvistakoon teitä matkanne lopulla ijäiseen lepoon!
Eilen illalla kävi Johanssonin Kalle meillä ja lahjoitti minulle Raattaman kuvan ja tänä päivänä sain kirjeen teiltä – kalliita lahjoja ne olivat. Kiitoksia, sydämellisisä, teidän tervetulleesta lahjastanne! Kyllä teitä usein muistamme ja teistä keskenämme puhumme – ja juuri rakkaudella. Näinä päivinä on Wikmanni[1] Wittangista käynyt täällä ja sillä oli halu saada teitä käymään Wittangissa ja Haaparannan kristityt haluaisit, että te myös tänäkin talvena tulisitte tänne. Jumalan erinäinen ja erinomainen varjelus se oli, ettette suurempaa vahinkoa kärsineet, kun te niin pahoin lankesitte; kyllä siinä olis saattanut surmaki tapahtua, mutta teidän aikanne ei ollut vielä tullut.
Soisimme teille kyllä lepoa, ijäistä lepoa ja iloa, mutta hyvä on, että vielä jaksatte olla kanssamme lohduttamassa ja neuvomassa meitä. Kylläpä vanhat alkavat yksi toisen perästä siirtymään pois, eikäpä ole nuorten seassa semmoisia, jotka olisit niin vakaiset, että heihin olis yleisempää luottamusta. Ja sitä ikävämpi on, koska alkaa ilmestymään eriäviä käsityksiä opin suhteen. Ruotsin puolella on rauha ja rakkaus, mutta Torniossa on samaan, kuin on ollut, vaikka ei ne kyllä enää ole niin väkevät kuin yhden aikaan oltiin.[2] Starkka veli sanotaan nyt olevan yksin.[3] Oulusta kuullu aivan ikävää; kuitenkin on useita palannut takaisin entisestä kiivaudesta. Tämä uusi heräys saattoi kukatiesi joissaki vaikuttaa parempaa valvovaisuutta, mutta luullakseni on se tuottanut suurta vahinkoa, ensiksi kristittyjen arkamielisyyttä, sitte uskottomissa katsomista, mikä se nyt on oikea kristillisyys, kun eivät kristityt sovi keskenänsä. Jumala parantakoon kaikki haavat, ja kyllä Hän sen tekeeki, sillä Herra on paimenemme.
Mitään erityistä ei ole minulla kirjoittamista, haluan kuitenki jonku rivin lähettää, sillä tiedän, että ne ovat tervetulleet.
Huhtasaaresta olen kuullut, että hänen terveytensä on niin kehno, että tuskin enää pääsee saarnareisuihin ja Knuuti on myös niin kuin hän on ollut viime aikoina.
Fr. Paksuniemi on mennyt Suomeen ja Puljulan sanotaan tulevan Tornioon. Molemmista nykyjään todistetaan hyvää.
Hyvästi nyt, vanhin rakas, Jumalan haltuun! Onnellinen olette, koska kaikki syntinne Jesuksen kalliissa veressä ovat anteeksi annettu ja kun olette niin likellä kruunaamisen hetkeä. Se sama kilvoitus on meilläki, ehkä suurimmassa heikkoudessa. Uskomme kuitenkin, ettei Herra Jesus tahdo suuttua, vaikka meiltä paljon puuttuu. Sovintovereen on meidän turvamme elämässä ja kuolemassa.
Sanokaa rakkaita terveisiä Pajalan kristityille ja kaikille teidän talon kristityille!
Muistakaa rukouksissanne heikkoa matkakumppanianne
P. O. Grape
[1] Luultavasti vittankilainen kauppias
Emil Eugen Vikman (1859-1909).
[2] Grapen kirje vahvistaa sitä
käsitystä, ettei uusheräys saanut juurikaan jalansijaa Ruotsin puolella. Sen
sijaan uusheräyksen vaikutus Torniossa oli merkittävä.
[3] Saarnaaja Petter Aabraham Stark (Tarkan
Petteri, 1827-1909) kävi 1900-luvun alussa Pietarissa ja ihastui sikäläiseen
narvalaisuuteen. Hänen yksinäistymisensä näyttää siis alkaneen jo uusheräyksen
murrosvaiheessa.
