Wanhoja kirjeitä 35. Juho Lumijärven ja Joonas Purnun nuhtelukirje Erkki Antille 10.7.1893

 

Klickitat, Wash. 10/7 1893
 

Rakkaalle wanhimmalle, Erkki Antti Andersson, Juhonpieti.
Jumalan armoa rauhaa ja rakkautta toiwotan teille Jesuksen priiskoitusweren woimassa ja todistuksen sanassa, Esikoisten Seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä.

 Halu ja rakkaus tuli teille kirjoittaa muutamalla sanalla, että olen elämässä sielun ja ruumiin puolesta. Annan tietää, että olen saanut suurella ilolla yhtyä Esikoisten seurakunnan lähetysmiesten kansa, wanhimman Joonas Purnun ja Jöns E.Mäntywaaran kanssa, ja Olof Matoniemen kanssa Pendletonissa, Oregonin waltiossa 30. päiwä Kesäkuuta, ja nyt kuljemme yhdessä siihen asti, kuin tulemme Calumetiin, Michiganin saarelle, läpi Oregonin, Washingtonin, Dakotan ja Minnesootan Waltioita, joissa he jo kulkeneet ovat.                       

Sydämestäni olen tyytywäinen muitten saarnaajain ja seurakuntain kansa siihen oppiin ja opin hedelmään, jonka olemme kuulleet ja nähneet näitten Esikois seurakunnan lähetys miesten työhön wanhimman Joonas Purnun ja hänen kumppalinsa, jotka ovat kutsumme päälle lähetettyt amerikaan.
                     
Woimallisesti on saarnattu sovinto saarnaa kahta puolta, ja sovinto weren hinta on sulattanut yhteen suuret paljoudet. saman opin saarnaajaksi olette te, rakas wanhin Raattamaa-wanhimman kansa minuaki siunanneett, jota olen yhdistettynä tehnyt entisten lähetys jäsenten kansa, ja nyt taas näitten lähetysjäsenten kanssa olen saanut armon yhdistyä. Minä kirjoitin teille mennä talvena eli w.1892, josta en ole saanut teiltä wastausta, ja nyt saimme kuulla Johan Kaarakalta[1] sala kirjan, teidän kirjan kopioittuna, jonka olette kirjoittanneet Abram Hietaselle[2] / se waikutti minussa murheen, rakas wanhin, koska ette sanallakaan ääntäneet, että kahta puolta tehdä sovinto Amerikassa. Mutta A.Hietanen ei ole joukkonsa kansa wielä yhdistynyt, jonka kuulin hänen hajoittavaisesta kirjastansa Johan Kaarakalle. Murheelliseksi tuli Joonas wanhin, kuin ei Erkki Antti wanhin muistanu auttaa Joonas-wanhinta amerikaan, tässä raskaassa työssä. Mutta Abram Hietasen kädet wain wahvistettiin, waikka pitäsitte tuta Liljebladin[3] opin jäljet hänessä. Auttakaat meitä tänne, rakas wanhin, että saadaan yleinen sovinto Amerikassa Herran Jesuksen sovinto weren armossa, joka on sielun sowinto / on teille ja meille synnit ja heikkoudet, ja wiimeisetki epäilykset anteeksi annetut, ijankaikkisesti. Teitä terwehtää Joonas-wanhin ja Jöns mäntyvaara auttajainsa kansa, ja koko ostettu lauma / waan olkaat wiimein minulta sydämellisesti terwehdetty / kantakaa, rakas wanhin anteeksi antawaista sydäntä minullekki, teitä rakastawa weljenne waiwassa.
Johan Lumijärwi

Me myös tervehtämme teitä, rakasta wanhinta, Eerik A. Juhonpieti / Mitä rakas weli J.H.Lumijärvi on tässä yllä olevassa kirjassa tullu kirjoittamaan monesta asiasta, niin se on muuttumatoin totuus, että minä Joonas wanhus tulen kyllä niin murheelliseksi kumppanitten kans että tuntui että on nyt yhtä tehdä työtä eli ei, kuin kuljetaan kahta tietä Lapissaki, ja kahdella äänellä liikutaan / kyllä tiedätte, että Ruotsin Lapista kuljetaan yhtä tietä, ja yhdellä äänellä saarnataan niinkuin alusta, Raamattun jälkeen,  Mutta toinen tie, ja toinen ääni, näkyy ja kuulu Tornion Lapista Kittilästä ja mutos lompolosta[4] / ei saarnata parannusta kahta puolta Amerikaan asti, niinkuin Ruotsin lapista kirjoilla ja lähetys jäsenillä / onkos ihme ettei amerikassa riiteliät lakkaa riitelemästä ja ylon katsetta osottawat Esikoisten kirjalliselle neuvolle, ja Esikoisten seura kunnan lähetys jäsenille, kuin kirjallisesti ja personallisesti heitä siunataan ilman paranusta kahta puolta, ei tarvitse Kittilän saarnaajat eikä Tornion saarnaajat käydä Ruotsin lapissa wanhimpia oppimassa, niin kuin apostolein aikana wanhinten tykönä Jerusalemissa, Waikka Takkis-wainaja ja Olof Matoniemi tahtoi Erkki A Wanhusta saiwoon ja minä Joonas tiedän myös O.Matoniemen kans, että A.Lundberg on kirjallisesti teitä tahtonu Lannanwaaran kokoukseen, jossa tiesitte wanhin Johan Raattaman olevan / Jossa myös teitä kaivattiin jossa oli tutkinto lähetys saarnaaista Amerikaan. Miksi wanhin näytti Takkis-wainajan jalat kirjassanne niille, jotka eivät ole wielä tarvinneet sovinnoita tehdä waikka Takkis wainaja on anteeksi anonu sydämestään riitaveljiltään, ja teiltä myös niin todistaa O.Matoniemi ja anteeksi antanu riita riitavelillensä sydämestään Jesuksen nimessä ja weressä, Miksi te ette ole anteeksi antaneet. Me tiedämme, rakas wanhin että olette kristillisyydemme aamuna päipästä olleet L. L. Lestadiuksen lähetytoimen jäsen, Johan Raattamaa Parka vanhin Heikin ynnä muita joihin met nuoremmat olemme kaiken turvamme panneet luottamuksella.

Niin tämän äänen erinkaltaisuus saatta monta horjuvaista sielua epäilykseen ja monimielisyyteen / kuitenki täydymme työtä tehdä kanssanne monessa murheessa ja waivassa. Mutta olemme saaneet iloaki nauttia koska Herran Sebaotin Jumalan woiman kautta on sowinnoita tehty kahta puolta, sovinto weren kautta suuret joukot Calumetin saaresta lapi matkaa tähän asti, mutta wanhan kirkon puolella Calumetissä waltavimmat jäsenet seisovat wielä hurskaana ja pidättävät kansaa. Mutta on kuitenki maailman waltakunnasta paljon tullu kristityksi iloksi Jumalalle, enkeleille ja Jumalan seurakunnalle. Kalliissa kukoistuksessa on Takkis vainan työ ala mitä hän on tehnyt amerikanki maalla Rakkaan weljemme J.H.Lumijärwen ja monen hänen auttajansa kans.

Mutta erimielisyys on saattanu paljon pahaa matkaan kristillisyyteen täälläki amerikan maalla että on wieläki työtä työlästä / sentähden sanomme Joonas J.Purnu Jöns E.Mäntyvaaran kansa ymmärryksemme että älkäät rakas wanhin hajoittawaista työtä edesauttako ja olkaamme Herran laumalIe esikuvana parannuksen tekemisessä, Amerikassa ja Euroopassa että kristillisyys pääse nousemaan wihtoinki wiimen ameriikanki maalla, ja uskokaamme rakas wanhin Evangeliumi, se on synnit anteeksi Jesuksen nimessä ja weressä todistamme minä Joonas Purnu rakkaalla sydämellä, rakkaan saarnakumppanin Jöns E.Mäntywaaran, O.Matoniemen, ja koko Herran lauman kanssa, täältä ameriikan maalta. Rakkaita terveisiä sanomme Herran lauman kanssa täältä sille Herran laumalIe joka ympärillänne on muistakaa meirtäkin anteeksi antavaisella sydämellä wanha weljenne waiwassa ja waltakunnassa Joonas J. Purnu, Jöns E. Mäntywaara, O. Matoniemi

Tämän kirjeen saapi lukia kaikkein kuulten, ja lähettäkä tästä osa wanhimmalle Johan Raattamaalle, että saavat nähdä mitä met olemme teille kirjoittanne. Joonas, Jöns ja Matoniemi
Wastatkaa tähän kirjaan joku neuvon sana, saarnaajain kokoukseen Calumetiin osoitteella

Joonas Purnu

- - -

Käsinkirjoitettu jäljennös.

---

[1] Washingtonin Centervillen  (Klickitat County) suomalaissiirtokunnassa asunut Johan Kaarakka (1832 – 1906).

[2] Saarnaaja Aapo Hietanen (1833 – 1896) oli muuttanut vuonna 1888 Sodankylästä Kuparisaarelle ja kuului Juho Takkisen vastustajiin.

[3] Muonion kirkkoherra  Jakob Fredrik Liljeblad  (1809 – 1862) liittyi aluksi mukaan Laestadiuksen aikaansaamiin herätyksiin, mutta loittoni varsin pian.  Hän jäi lestadiolaisperinteeseen eriseuraisena, puhuttiin Liljebladin eriseurasta. Erimielisyydet koskivat seurakunta- ja rippioppia. Länsilestadiolaiseen perinteeseen on jäänyt myös kästys, että Liljeblad olisi pitänyt liikutuksia ”hourauksina”.

[4] Saanaaja Aapo Tapani (1834 – 1910)  Muodoslopmpolosta kävi yhdessä Heikki Parkajoen kanssa syksyllä 1876 ”Euroopan seurakunnan ” valtuuttamalla lähetysmatkalla Amerikassa. Takkisen asemasta ja toiminnasta myöhemmin syntyneissä erimielisyyksissä hän kuunteli ja ajoittain myös tuki Takkisen vastaista oppositiota.

 

Wanhoja kirjeitä 33. Samuel Erickson Saarikosken kirje 29.8.1877 Heikki Parkajoelle ja Aapo Tapanille

Ohessa Salomon Kortetniemen tukijan Samuel Saarikosken kirje, jossa hän kuvaa tilannetta Calumetin seudun lestadiolaisten keskuudessa vajaa vuosi Heikki Parkajoen ja Aapo Tapanin tekemän Amerikan lähetysmatkan jälkeen. Kansanmiesten kirjoitustaito oli heikkoa ja käsiala usein huonoa, joka heijastuu tässäkin kirjeessä.

Samuel Erickson Saarikosken kirje Allouezista 29.8.1877  Heikki Parkajoelle ja Aapo Tapanille

 

Pohos ammeriikasta alluveen pruukista 29 Päivä Elo kuuta Wuonna 1877[1]

Hendrig Pargajoki, Aapram Tapani

Rakkaad ja aina muistosa olevat jeesugsen seuraajad.

                      Täsä lähestyn teitä tällä vähäisellä kirjelläni ja tietä annan Että olemma uskomassa ja kiini Riippumassa siinä totisesa viina puusa herrasa jeesugsesa, joka paras kulma kivi on, jonga Päälle Seurakunta Ragettu on. Ja nyt puhun muutaman sanan syvämmen ygsin kertaisuutesa näistä vastaan seisojista, jotga silloin olit vijallised kuin tet veljed Täällä kävittä ja on samaan sontaan jttesä tahranneed ja vielä sillä jälgeen kuin ovad Ragastamattomuuen menneed ja korkijaa mielisyveen kasvaneed on ahgeroineed preivien kautta ja joillagi sanoilla puollustusta saaneed, niin ovad nosseed hirmuseen viltiin / ei hed enää ahgeroi työn tevosa herran viina mäjesä, josta olen parhaan merkin heistä nähnykki / aina kuin herran jeesugsen piened lapsed tulevad Ruokitugsi jumalan huonen runsaista tavaroista ja alga taivaan voimad liikkumaan, niin sanovad se on vanhan aatamin työtä + voi surkjaa menetystä

                      Että niistä Pitää nähä tämän kaltaista, jotga on jo totuuven tunnosa olleed ja saaneed maistaa taivallista voimaa / Vaan Ei se ole kumma Eigä outua / näin on käyny tänäki aigana / Että paliveljad tulee kysymään herralta että herra, Edgös hyvää siemmentä kylväny , - m 13 luku - keustasta/kustasta / siis siinä on ohtagkeed / näin on käyny täälläki ja tänäki aikana, että muutamad on Ruunenneed kiitos kirjoja Ettimään, josta apostoli nuhtelee - Paa 1. Korin  31 luku – ja niin on heitägi ragkauvesa synnistä nuheltu / vain Ei ole vaarja ottaneed / niin Herran sanan jälgeen olgood Elon aigaan / Ei medgään taho toisin tehtä / minä joka kirjotan, En ole ollu heijän kansaan paljon seuroisa / vain olen kuitengi hyvästi tullu tuntemaan heijän mielensä / olettahan tet Täällä jtte käyneed ja hyvän totistugsen antaned / niin nuhtelemma nyd vielägi niitä, jotga ovat nosseed vanhinda vastaan ja koko Jumalan seura kuntaa sogeuvella lyömään Ruvenneet/ jos het vielä heräis parannugsiin / voi se on jkävä nähä sillä hed Ei mukana Enää ahgeroi kun siihen vain, Että millä lailla saisit Ragastamattomuuven lasten syvämmiin / nimittäin Nils Petter Targka[2], Ruonavaara[3] ja Viipa Jsagki[4] / joku muita, jotga huojuvat sinne ja tänne, joista En taho niin paljon sanua, Engä mainita / onpa hauska ja jlonen nähä sentään, Että on Enimästi kuitengi totised jeesugsen seuraajad heijäd hyvin ja oigeen tuntemasa ja ynnä mejän kansa parannugsiin vaatimasa / tijän ja olen vaka siittä Että jos Raattamaa vanhin ja monta muuta ois heitä nägemäsä / niin ynnä mejän kansa vielä kovempaa parannusta saarnaasivat, kun med omma heile Saarnanneed / mutta Ragastamattuven kynä on saanu Raattamaa vanhimmagi Ereygseen, kuin on preiviin kautta kilvotelleed ja niin muotoin turhaa kunnijaa ja Ettineed.[5]

                      Ei med ole vanhan maan kristillisyttä ylön kattomasa, mutta kuitengi uskon ja olen luja, Että olemma syntyneed sittä katoomasta Siemmenestä / Elävästä  Jumalan sanasta ja nyd uskosa jlolla ottamma pääsemisen Päivää täältä turmelugsen majasta Jsän Siunattuin jougkoon kiitosvirttä, halleluuja, amenta veisaaman kaigkein maasta ostettuin Pyhäin ja marttyyrein kansa herralle jeesugselle hänen vaivainsa Palgagsi / minä on puhunu täsä vähän, joka olen heigko veli teijän seasanna, mutta kuitengi armosta ja Herran Jeesugsen ansjosta olen uskomasa jtteni autuaagsi ulos vuotanen veren korjaamisen kautta syntiin anteegsi samisegsi.

                      Ja lopugsi syvämmen Ragkaita terviisjä kaigille Sijonin madga miehille, Erinomattain Parga Fvaarille, joka on mulle kasvosta tunettu / ja olga minulta Ennen ja jälgeen tervehtetty ynnä vaimonna ja koko huone vägennä kansa täältä monelta veljeltä / Aaprami Mällinen[6] kans tervehtää parka Waarja ja Tapanin Aapramija / Toivottaa Samuel Saari koski aatressi alla

Samuel Erickson

alluveiz Po

michikan

Nord ammerika

 

Hendrich parga joki

---

[1] August Lundbergin kokoelma. D:1:3/212. Allouez sijaitsee muutama maili Calumetin pohjoispuolella.

[2] Norjassa syntynyt Nils Petter Starkka muutti viimeistään vuonna 1874 Alatorniolta Kuparisaarelle. Raittila 1967, n:o 483

[3] Kemiläinen Juho Ruonavaara (1846 . 1879) oleskeli 1860-luvulta lähtein Norjassa, josta muutti vuonna 1873 Kuparisaarelle. Raittila 1967, n:o 435

[4] Iisakki Viippa (1845 – 1895) muutti Hietaniemeltä Ruotsista Amerikkaan vuonna 1873

[5] Saarikosken kritiikkiin vastattiin välittömästi. Ks. August Lundbergin kokoelma D:1:3/231. Aapo Tapanin kirje 22.12.1877 saarnaaja Salomon Korteniemelle. Saarikoski pyysikin seuraavissa kirjeissään anteeksi Raattamaalta, Erkki Antilta, Aapo Tapanilta  ja Huhtasaarelta. Ks. August Lundbergin kokoelma D:1:3/213 ja D:1:3/214.

[6] Aapo Mällinen (1852 – 1911) muutti Kuparisaarelle vuonna 1873, josta siirtyi Thomsoniiin Minnesotaan 1883. Hän toimi Thomsonin-Duluthin seudun papinviran toimittajana ja saarnaajana vuodesta 1883. Raittila 1967, n:o 302.