Ruotsin Lapin saarnaajien kokous Vittangissa 11.3.1897

 

Vittangin kirkko

Mielenkiintoinen pöytäkirja, jonka löysin USA:ssa ilmestyneestä Kristillisestä Kuukauslehdestä. Maaliskuussa 1897 kokoontuivat Ruotsin Lapin saarnaajat kokoukseeen Vittankiin. Paikalla olivat myös liikkeen patriarkat Juhani Raattamaa, Erkki Antti Juhonpieti sekä Joonas Purnu. Kokouksessa käsiteltiin niitä syytöksiä, joita sekä pastori Aatu Laitista että rovasti P. O. Grapea vastaan oli nostettu Pohjois-Amerikassa ja jotka olivat ottaneet tulta myös Euroopassa. Samalla keskusteltiin lestadiolaisuuden suhteesta kirkkoon. Sama asia oli ollut esillä kokoontumisessa kaksi vuotta aikaisemmin. Tässä kokouksessa  länsi- ja itälestadiolaisuuden ero ei vielä toteutunut, mutta joitakin vuosia myöhemmin ero oli tosiasia.

Pöytäkirja[1]

Tehty 11 p. maalisk. 1897 Nikukan talossa Vittangissa, jossa olivat seuraavat maallikkosaarnaajat koossa pitämässä jumalan sanan selityksiä: Johan Raattamaa, Erik Andersson [Juhonpieti], Isak Poromaa, Per Persson Nutti (Antin Pieti) ja Joonas Purnu, jotka kaikki olivat valitut saarnaajiksi jo provasti L. L. Laestadiuksen aikana. Oli siihen kokoontunut muutampia vasta alkavaisia saarnaajia, n[iin] k[uin]Samuel Erikson Vettasjärvi ja Isak Kuoksu y,m.[2]

Koska Johan Raattamaa oli pitänyt ensimmäisen saarnan, alkoi koulunjohtaja Aug. Lundberg, joka oli seurakunnasta siihen valittu, että esitellä seuraavat kysymykset sopivan johdatuksen perästä, koska kummallisia sanomia tänne kuuluu. Niin on tämä seurakunta pyytänyt minua, että julkisesti kysyä Raattamaa vanhimmalta: Onko teidän käsityksenne jälkeen pastori Laitinen ja provasti Grape oikiat kristityt?[3]

Johan Raattamaan vastus: On ainakin Laitinen ja Grape kalliit kristityt, jotka ovat oikian oven läpi tulleet, ja ovat kalliit työntekijät Jumalan viinamäessä.

Kysymys: Mitä Erik Anders Andersson käsittää siihen?

Vastaus: Minä olen ollut siinä kokouksessa, jossa provasti Grape on lähtenyt Jeesusta seuraamaan. Ja minä tiedän, etä hän senjälkeen on totuudessa pysynyt kalliilla kilvoituksella.

Kysymys: Mitä käsittää Isak Poromaa?

Vastaus: Ainakin minä olen samasta mielestä kuin edelliset veljet.

Kysymys: Antin Pieti on alusta asti ollut provasti Laestadiuksen kanssa, ja on siitä asti ollut uskollinen työntekijä. Mitä hän käsittää tästä?

Vastaus: Minä tunnen Laitisen alusta asti, ja tiedän, että hän totisesti on oikeen matkaan lähtenyt; ja että hän on kallis veli Kristuksessa, joka kelpaa totisesti Jumalan sanan saarnaajaksi.

Kysymys: Mitä käsittää Joonas Purnu vanhin tästä)

Vastaus: Ainakin minä olen aina pitänyt Laitisen kalliina veljenä ja joka paikassa häntä puolustanut, että semmoinen mies, joka niin totuudessa on matkaan lähtenyt, myös totisesti autuaaksi tulee.

Kysymys: Onko veli Laitinen siitä asti muuttunut, kuin hän on tullut esikoisten seurakuntaan?

Vastaus: Antin Pieti: Että Laitinen kovan vainon aikana ei rohjennut niin rohkiasti nuhdella maailmaa kuin ennen, mutta että hän on siitä parannuksen tehnyt ja että hän on nyt yhtä totuudessa kuin ennenkin. Siihen myönnettiin kaikki. Mutta Joonas Purnu lisäsi, että hän on pitänyt sitä sopimattomana, että Laitinen anoi anteeksi Lannavaaran vihkimäaikana (hurmausta). Niin kalliilla miehellä ei saattanut olla hurmaus. Kysymysten tekijä siihen, että Raattamaa vanhin on rakkaudessa nuhdellut Laitista muutamasta ajattelemattomasta kirjoituksesta ja koska hän itse käsitti asian oikeaksi, niin hän anteeksi anoi sitä sekä siellä että jälkeen ”Siionin Sanomissa”, joka ei ole vika, vaan sangen kiitettävä asia, sillä se osoittaa, että hän tahtoo Raamatun opissa pysyä kiinni ja on alle antavainen vanhemmille kristityille. Ei hän, niin kuin muutamat muut, salannut erehdyksiään, vaan oli kuin Luther Wormsissa halullinen luopumaan kaikesta, mitä vois olla pyhää Raamattua vastaan, ja tahtoi sitä anteeksi pyytää. Sitä vahvisti oikeaksi Raattamaa.

Isak Kuoksu esitteli: että se oli vikaa, että Laitinen on kirjoittanut, ”ettei ole luvallista saarnata syntiä anteeksi seiniä myöten”.

Siihen huomautti kysymysten tekijä, että Kuoksu veli on huono kalanpyytäjä, jos hän suolaa yhteen puolikkoon[4] hyviä ja mädänneitä kaloja. Ei Pietari todistanut Simon noidalle anteeksi, vaan sanoi: ”Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa, sillä sinun sydämes ei ole oikea Jumalan edessä.” Meidän pitää oikein jakaa Jumalan sanaa, katuvaisille armoa ja syntein anteeksi saamista, mutta katumattomille Jumalan tuomio ja rangaistus siihen asti, että he parannuksen tekevät. Ei Raamatusta löydy se sana ”syntiä anteeksi seiniä myöden”. Eikä Laestadiuksen postillasta, eikä hänen kirjoitetuista saarnoista löydy se sana. Korneliuksen huoneessa ei ollut kuin katuvaisia.

Koska ei kukaan siihen enään mitään virkkanut, niin teki kysyjä vielä kysymyksen. Tämä seurakunta on käsittänyt niin, että vanhin Joonas Purnu on eilen illallisessa saarnassaan tarkoittanut Laitista puhuessansa ”Suomen pojasta”, joka muka ei perusta mitään esikoisten seurakunnasta. Oliko se niin tarkoitus?

Vastaus: En ole minä ainakaan saattanut niin kallista miestä tarkoittaa, koska minä sydämestä rakastan Laitista, ja joka paikassa kehotan pitämään häntä kalliina miehenä.

Kysymys: Provasti Laestadius on kehottanut ihmisiä käymään kirkossa; hän on kyllä kovasti haukkunut suruttomia pappeja, mutta aina kehottanut ihmisiä käymään kirkossa, ja siellä rikoilla. Jos ei saarna olisi kelvollinen, niin lukee pappi kuitenkin Jumalan sanaa. Ja Raattamaa vanhin on aina kehottanut käymään kirkossa kuin tilaisuus on olut. Onko se niin?

Kaikki sen vahvisti totuudeksi, ja sanoivat myös yksimielisesti niin opettavansa ja kehottavansa sanan kuulijoitaan. Kaikki pitivät kalliina, että Jumalan palvelus yllä pidetään, ja että ihmiset asetuksen mukaan saavat Jumalan huoneeseen kokoontua rukoilemaan. Sillä päättyivät kysymykset ja kysymysten tekijä muistutti, että täällä on puhuttu Jumalan ja Hänen seurakuntansa edessä Ja Ananiaksesta Apost. tek. 5. luvusta nähdään kuinka vaarallinen se on että valehdella Pyhää Henkeä vastaan. Jonkatähden se olisi paras, jos veljet jossakin näissä puutteelliset olisivat, että täällä julkisesti vikansa tuntea, tunnustaa ja anteeksi anoa. Koska Joonas Purnu siihen vastasi, että ”Ei ole mitään senlaista; niin päättyi keskustelu, ja Erik Anders Andersson selitti suurella kykeneväisyydellä Ef. 6. lukua.

Vittangi, päivä kuten ylempänä
Aug. Lundberg
Justeerataan
F. Isakson
Is. Isakson

Tämä 27 vuotta käsikirjoituksena säilynyt pöytäkirja annetaan ulos nyt kuin ovat sekä Grape että Laitinen kuolleet vanhurskaan kuolemalla.
Toim. muist.

---

[1] Kristillinen Kuukauslehti 3/1924, 74-76.

[2] Virke vaikuttaa varsin leimaavalta, joten lieneekö kuulunut alkuperäiseen pöytäkirjaan?

[3] Kevättalvella 1897 oli Haaparannanlehdessä kolme kirjoitusta, joissa kuvattiin liikkeen keskuudessa syntyneitä erimielisyyksiä ja alkanutta hajaannusta. Evankelisluterilaisen kirkon, Aatu Laitisen ja P. O. Grapen vastaista mielialaa loi kirjoituksillaan Henrik Koller Michiganin Kuparisaarelta Siionin Sanomat-lehdessään.  Nimimerkki ”syrjästä seuraaja” totesikin:  ”Laestadiolaisuus täällä Pohjan perällä näyttää alkavan jakautumaan kahteen puolueeseen. Haaparannanlehti  23.2.1897; 2.3.1897, 30.3.1897.

[4] Puinen puolikkaan tynnyrin kokoinen astia. Puolikko on myös vanha astiamitta, = 15
kappaa.

Wanhoja kirjeitä 31. P. O. Fjeldalin kirje Ananias Brunelle 2.11.1902

Opettaja, saarnaaja Ananias Brune (1853 - 1942)

 

Alla länsilestadiolaisten johtavan saarnaajan P. O. Fjeldalin (Meri-Pietari) kirje vesisaarelaiselle opettaja Ananias Brunelle. Brune oli ammatiltaan kansakoulunopettaja. Hän joutui uskonvakaumuksensa vuoksi erotetuksi opettajantoimestaan. Neljän vuoden ja yhden oikeudenkäynnin jälkeen hän sai virkansa takaisin. Brune ei ollut kotoisin Norjan lestadiolaisseuduilta, vaan tutustui herätysliikkeeseen tultuaan opettajaksi vuonna 1874 Varangin vuonon rannalle, liittyi siihen ja toimi pian myös saarnaajana. Saarnaamisen ohella Brune oli seuratulkkina ja käänsi Laestadiuksen saarnoja norjaksi. Hänen toimittamansa on norjankielinen Laestadiuksen kirkkopostilla (1901). Brune nousi Norjan itälestadiolaisuuden keskeiseksi hahmoksi, mutta vielä vuonna 1902 eivät välit näytä olleen poikki Meri-Pietariin.

-------

Brugsfjord den 2-11-1902

Rakkaalle veljelle ja työntekiälle Herran viinamäessä A. Brune.
Jesuksen Kristuksen rauha ja armo olkoon sinun henges kansa!
Tänne on tullut muutampia kirjoja Amerikasta minulle ja he byydävät minua että minun lähättää kirjet Finmarkun elli Vesisaaren että niitä luettais kaikissa paikoin, niin kuin itse veli näet kirjasta. En minä tiedä niitä lähättä muille kuin sinulle, jonka tunnen personallisesti ja joka olet yksi meidän kansamme. Sinä näet itse kirjestä, kuinka laajasti ne pitää luettamaan. He sanovat, että he ovat lähättänet kirjet niille yllämainituille personille, mutt ne ovat kieltänet että ne eivät ole saanet heiltä kirjeitä Amerikasta, sentähten lähättävät he kirjeet minulle ja byytävät että minun lähättää Vesisaaren ja nyt minä lähätän net deille veljet.

Ei muuta tällä kerralla. Minulla olis hyvin paljon puhumista. Ei käy laatun kirjen kautta. Met eläme kaikin terven ruumin puolesta ja uskoma itseme autuaksi lunastuksen kautta. Ja täällä on yksimielisyys veljesten välillä, niin laajalti kuin minä tietän, ainoastan net, jotka ovat erkaantunneet meistä.

Ja hyvästi nyt tällä kerralla. Muista minuaki rukouksisasi anteeksi antavaisella sydämellä. Vastaa minulle eli kirjoita oletko saanut tämän kirjen. Tehe se rakas veli. Olkaat tet rakaasti tervetetty minulta ja vaimolta ja tervehtä kaikkia Jumalan valituita meiltä täältä Ofotista. Merkitse sinun heiko veljes ja matkakumpani elämän tiellä. Tervehtä kaikkia jotka ovat yksi meitän kansamme. Ole itse ensin ja viimein tervehtetty vaimos kansa.
P. O. Fjeldal
Adressi:
P.O. Fjeldal
Ballangen
Ofoten

August Lundbergin vastauskirje sovintokokouksista länsilestadiolaisten saarnaajille 6.3.1911

Jellivaaran vanha kirkko vuonna 1901. Kuva: Kiruna stads bildarkiv

Saarnajat Saamuel Vettasjärvi, Isak Kuoksu, Isak Niku, Frans Parakka ynnä kumppaninsa kanssa.

Kiitämme preevin etestä ja vastamme siihen: Miksi sanotte, ettei oikea ja väärä ole sopinut, koska kuitenkin apostolitten aikaisessa riidassa ympärileikkauksesta toinen puoli oli väärässä, koska Paavali sanoo heille: Te hullut Galatalaiset! Kuka teidän on vimmanut totuutta uskomasta. Te olette Kristuksen kadottaneet, ja armosta luopuneet. Nämät molemmat puolueet pitivät Jerusalemissa sovintokokousta, Apostolitten teot 15. luku, ja tehtiin täyden sovinon suullisesti ja kirjallisesti. Ette muista, että tässä kristillisyydessä olisi oikea ja väärä sopinut, vaikka se on tapahtunut monta kertaa ja viimein, koska me lähettimme Purnu Joonan Amerikaan ja se saarnasi sovintoa, ja tuli kaunis sovinto, jonka sovinto ette ole kokonansa saattaneet hajottaa, vaikka olette monta vuotta tehneet työtä sen hajottamisen päällä tallella olevaisten kirjoitusten mukkaan, vaan se sovinto on nyt uudistettu. Mitkä vanhimmat ne mahtavat olla, jotka eivät tunne, että te olette riidassa seurakunnan kanssa? Kummalista miksi Meripietari tarvitse kysyä, mistä pittää sopia, vaikka hän on itse kanssanne 11 vuotta väärällä Raamattu vastaa olevalla tuomiolla kristityitä ja seurakuntaa kironnut. Ei herällä oleva omatunto ilmankaan tarvitse kysyä, mitä meidän pittää sopiman. Ei teidän ystävillä sopinut tulla Calumetin sovintokokoukseen, vaan kirjoittivat, ettei heillä ole evankeliumia sen laista kokousta vastaan.  Samma kuuluu nyt lännestä. Apostolitten aikaisilla kristityillä oli kuitenkin sovelias kokontua Jerusalemin sovintokokoukseen niin kuin meidän kristillisyydemme vanhimmat ovat olleet ahkerat pitämään sovintokouksia.

Paavali on kieltänyt riitelemästä, sen tähden emme tule yksipuolisiin riitakokouksiin, sillä me tiedämme ilman sitä, kuinka erimielisyys alkoi ja eroitti itsensä 11 vuorta takaperin ja herällä olevaisten omat tunnot lännessäkin sen tietää. Ei tule sillä ainoastaan, että tietää tien mistä eriseuran pittää palajaa, vaan myös sen tehdä. Purnu Joonas lähetti Nikkari Tuomalle sanan, että sammuttaa sen tulen, jonka hän oli sytyttänyt. Tuomas meni Purnuun kysymään, mitä tuli vanhuus tarkoitti, sillä Jesus sanoi, että hän oli tullut tulta sytyttämään maan päälle ja sitä ei sovi sammuttaa. Joonas sanoi, että hän tarkoitti riidan. Tuomas sanoi, että Jeesus on tullut sytyttämään riidan ja sitä ei sovi sammuttaa. Se riita ja eriseura jonka Kristuksen puhdalla opilla Laestadius, Raatamaa ja muut vanhemmat ovat rakentaneet ja Nikkari Tuomas ja muut, jotka samassa hengessä työtä tekevät jatkaneet, ei tarvitse kukaan katua ei tässä, eikä tulevaisessa maailmassa, mutta jotka vastaa sanovat tarvitsevat katua.

Että on onnistunut koota seurakunta kuin muurhainen mäthän ja lintu pesän ei ole vakainen todistus totuudesta, koska paljon vääriä seurakuntia on koottu kaikina aikakausina. Epäilystä herätää se, kuin ette tohdi julkisesti sovintokokouksessa tunnustaa opinne, sillä Jeesus sanoo, että joka totuudesta on tulee valkeuteen. Tulkaat rakkaat meidän kanssamme julkiseen sovintokokoukseen ja saarnakaamme totuutta pelkämättä omia tuntoja kohti, sillä Jumalan puhdas sana, kuin se totisella sydämellä saarnataan, niin tehköön ne paranus, joiden omatunto Jumalan sana aukassee että he ovat väärässä. Ei Calumetissä kumpikaan puolue tunteneet, kuin 3 päivää oli saarnattu, itsensä oikeassa olevan, ja tunsivat, että jos ei meisä muuta väärä ole niin se on kova, rakastamaton tuomio kuitenki kauhea synti, jonka tarvitsee saada anteeksi. Samoten tarvitsee itse kuki täälläkin Europassa laskea itsensä Jumalan sanan kaksiteräisen terävän miekan alle, että omattunnot aukenisit. Ei parane asia sillä, että kuki loukossansa kiroilee toista, vaan tulkaamme kokoon päätöksellä, että antaa ihmisoikeuden kaatua ja Jumalan sanalle kaikki valta.

Lannavaarassa 6 päivä maalisk. Aug Lundberg.
Kokouksen puolesta.


Lähde: August Lunbergin kokoelma.

August Lundbergin kirje "Jumalan lapsille" sovintokokouksesta 27.3.1910

Konfirmaatio Kaaresuvannon kirkossa 1913. Osa  kirkkoväestä istuu saamelaistapaan kirkon lattialla.
Kirkossa näkyy keskikäytävälla olevan myös koira. Kuva: Kiruna Stads bildarkiv.

Ohessa saarnaaja August Lundbergin kirje, jossa hän informoi mahdollisesta Itä- ja länsilestadiolaisten sovintokokouksesta

Lannavaara den 27 mars 1910

Jumalan lapsille, jotka meidän kanssamme yhtä armon ilmaa hengittävät uskon kautta. Armo olkoon teille ja rauha Jesuksen veressä nyt ja aina.

            Saan nyt ilmoittaa, että olemme Gellivaaran saarnaajitten Samuel Vettasjärvi ja Isak Kuoksu ja Frans Parakkaan kanssa minä ja Oluf Koskamo kumpanina päätäneet esitellä seurakunnalle että viikko ennen Marianpäivää kokoontua Wittangin kylässä pitämään sovintokokousta kirkossa. Siellä ensin kolme eli neljä päivää saarnaamaan joka kokouksessa yksi saarnajaa kumpaiselta puolelta ja sitte tummamaan, kuinka se sopisi että tehdä sovintoa, kuin ensin on saarnaamisen kautta opastuneet keskenänsä. Vapaus on kristityillä, että kirjeen kautta lausua alle kirjoittaneelle tarkoituksensa kokouksen sopivaisuudesta ja kuinka työ sopis järjestää,  että yksin Jumalan tahdo tapahtuisi seurakunnan ajalliseksi ja ijankaikkiseksi siunaukseksi. Rukoilkaat että Jumalan tahto tapahtuu niin maassa kuin Taivassa. Sovinnon Toivo ei ole suuri, mutta vuorisaarnoilla pääsis opastumaan ja on valalla molemmin puolin luvattu alentaa itseänsä Jumalan sanan tuomion alle.

Heikko veljenne uskossa Aug. Lundberg.

August Lundbergin kiertokirje saarnaajille lestadiolaisryhmien sovintokokouksesta

Länsilestadiolainen Stockelin perhe Jukkasjärven Kattuvuomasssa kotinsa portailla 1900-luvun alussa.
Kuva: Kiruna stads bildarkiv

Ruotsin itälestadiolaisten johtava saarnaaja August Lundberg tapasi esikoislestadiolaisten johtajan saarnaaja Peder Olsen Fjelldalin (Meri-Pietari)  joulukuussa 1912. Hän yritti saada Meri-Pietarin muuttamaan kielteistä asennettaan lestadiolaisryhmien sovintokokoukselle. Yritys kuitenkin epäonnistui. August Lundberg lähetti tämän jälkeen itälestadiolaisille saarnaajille oheisen kiertokirjeen

Cirkulär till predikanterna om försoningsmöte mellan öst och väst

Joulukuun 18 päivä 1912 kävi allekirjoittanut Peder Olsen Fjelldalin tykönä Norgassa sitä vasten, että saada sovinto kokouksen toimeen. Asetin hänen silmänsä eteen, kuinka surkea se on, että on riita ja tuomio Jumalan lasten välissä, että kymmenen tuhansia ihmissieluja mene hukkaan tämän riidankautta ja itse perkele mahtanee oikein nauraa kuin kristityt tuomitsevat toisiansa, jonka tähden se olisi paras, että niin hopusti kuin mahdollista hommata sovintoa ja sitte ruveta kahdenkertaisilla yhdistetyillä voimilla työtä tekemään sielujen autuuden päälle.

            Peder vastasi siihen: En halua yhtään sovintoa, joka halua sovinto, tuokoon sovintotuomareita, emme saata pittää sovintokokousta ilman sovintotuomaria. Minä vastasin siihen, että olemme Vittangin seurahuonessa sopinet, että koska kaikki meille tunnetut kristityt ovat jommallakummalla puolella ja siis koovin alhaiset niin täytyy Raamattu Lutheruksen, Laestadiuksen ja Raataman kirjoitukset meille olla sovintotuomarit. Pietari väitti se aivan mahdottomaksi ja kielsi puhen koko sovinnosta.

Kirjeen toisella puolella alla oleva raportti ruotsiksi. Suomenkielinen on ollut erillisellä paperilla ja kuului näin:

23 päivä maaliskuuta 1910 kokontui seuravat saarnajat (Laestadialaisia) Vittangin seurahuonessa lännen puolelta Isak Kuoksu, Samuel Vettasjärvi, Isak Niku, Frans Parakka ynnä koko seurahuone täynä lännen kristillisyteen kuuluvia. Idältä oli läsnä Oluf Koskamo ja Aug Lundberg muutaman kumpanin kanssa.                                                     

Neljän tiiman keskustelun jälkeen näytti olevan yksimieleinen tarkoitus, että maaliskuussa 1911 kokontua sovintokokoukseen Vittangin kirkoon, jonka vaarantavainen pappi oli siihen luvannut. Päätös oli 3 eli 4 päivää ensin yhdessä pittää kokousta 2 kertaa päivässä ja joka kokouksessa 1 saarna kumpaiselta puolelta, jonka jälkeen saisi keskustella sovinnonmahdollisuudesta kuin ensin on saarnojen kautta oppineet tuntemaan toisiansa.

Koska lännen saarnaajat halusit ensiin keskustella poissa olevaisten saarnaajitten kanssa asiasta, niin ei saatettu heiden puoleltansa päättää vakaiseksi, vaan lupasivat viimein lokakuussa antaa Lundbergille vastausta tulevatko he sovintokokoukseen Wittangissa maaliskuussa 1911.

Lannavaarassa 5 p. helmikuuta 1911

Aug Lundberg

Lähde: August Lunbergin kokoelma