Wanhoja kirjeitä 28. Olli Kuittisen kirje saarnaaja Aapo Koivurannalle 12.10.1875

 

Olli Kuittisella oli hyvä käsiala ja kielellinen ilmaisu selkeää.

Olli Kuittisen kirje saarnaaja Aapo Koivurannalle 12.10.1875 (OMA. Laestadiana 14. Aapo Koivurannan kokoelma)

Alakiimingiltä 12 p. Lokak. 1875

Rakkaalle veljelle Kristuksessa Koivuranta Rovaniemessä.
Jumalan pohjatoin armo Kristuksesta ja valkeus taivaallisesta totuudesta Kristukseen ruummiin  rakennuksen ja voimassa pitämisen työssä, kasvakaan ja lisääntyköön meissä kaikissa tällä kallilla kilvoituksen ajalla amen!

Rakkaan ja kallisarvoisen kirjeenne sain lukea Takkis veljeltä, jossa Pohjanmaan tyttären sydämen lämpimät ja rakkaudesta palavat säteet kohtaisi (rupesi) monelta myrskyltä ja ahdistukselta rasitettuun sydämeeni, ja nämä säkeneet  yhdistyneenä rakkaan veljemme Takkisen hengivallan kanssa kevensi ja vahvisti haavoitetuita ja raskaista rintojani, ja siitä iloisesta mielestä ottakaa vastaan veljeni rakas! Sydämen kiitokset ynnä Takkis veljen kanssa.

Takkisen kanssa olen kulkenut läpi Suomen ja olimme Kuopiossa pappein kokouksen aikana hyvään tarpeeseen, kuin ei Kristuksen seurakunnasta virallista pappia ollut yhtään totuutta vastaamassa ja puoltamassa, iin näin min, että kallis veljemme Takkinen oli valittu ase Herran kätessä suurim[p]ia aaltoja tyventämään a varustettu mies esikois-seurakunnan hengellä perustus totuuksien kanssa tästä kristillisyydestä, se oli, sanon minä suuresti riemullisella hengellä, joka läsnä olin, että hän seisoi hengellisen oikeuden edessä avaamassa tietä Kristuksella, ja asetus sanat Kristuksen valtakunnan hallituksesta kantoi ulkonaisen kirkko-hallituksen eteen.

Wiimme viikolla erosi Pudasjärveltä Takkinen ja lähti Kuusamon kautta Kittilään, josta Oulussa syysmarkkinoilla määräyksen ja pyynnön mukaan pitäsi Hanhipietarin (saarnaaja  Pietari Hanhivaara[1833 – 1926] Kittilästä)  ja Takkisen lähteä joulun jälkeen kulkemaan läpi Suomen vahvistamaan ja sitomaan opetuksin ja pohjatotuuksin --- Ja jos varaa piisaa, kyntämään syvempiä vakoja Suomen veljesten pelloilla --- Paljo täällä on sulaa peltomaata, on myös turpeekkomaata --- Skinnari (saarnaaja Kustaa Sinnari [1835 – 1916], joka oli Oulun seudun tunnetuimpia saarnaajia) on nyt täällä Kiimingin peltopalasella Oulusta kyntämässä ja kuokkimassa ja kastetta sataa taivaasta.

Ja olen minäkin uskomassa tulevaista onnea isänmaalle matkustavaisilla ja pysyväistä Jumalan rauhaa seurakunnilla, seurakunnassa. Toivoni on suuri, jos elämän päiviä on, että saada nähdä talvella veljeä --- Ja rakkaita terveesiä Kristuksen seurakunnalle sanokaa ja vaimollenne ja minulta vaimoni kanssa ja koko huoneväen kanssa ja Oulusta Takkisen kesä kortterin emännältä Fellmannin Liisalta / Se on täällä minun luonani käymässä, käskee sanova veljelle ja kaikille ristityille terveesiä ja minulta kaikille ristityille terveesiä koko suuren Jumalan  seurakunnista ympäri ja läpi Suomen itäisen maan --- Sandströmille, Henrik Heikelille ja Sjöstetin leskelle terveesiä Olli Kuittiselta.

Takkinen on käskenyt kuin kirjoitan sano veljelle terveesiä.
Se sama.
Toisellavuodella oleva poikalapsemme viimme viikolla keskiviikko iltana muutti täältä kunnian taivaaseen.
------
Post scriptum

Nurmeksessa 25.1.1841 syntynyt Olli Kuittinen oli yhdessä veljensä Tuomas Kuittisen kanssa Nurmeksen ensimmäisiä maakauppiaita ja lestadiolaista uskonkäsitystä tunnustavia. Molemmat omaksuivat lestadiolaisuuden mitä ilmeisemmin kauppamatkoillaan Ouluun. Tuomas Kuittinen aloitti liiketoimintansa vuonna 1870 perustamalla Nurmekseen tiilitehtaan ja hänen maakauppiastoimintansa käynnistyi seuraavana vuonna. Olli Kuittisen kauppiastoiminta alkoi vuonna 1872. Olli Kuittinen solmi avioliiton oululaisen merimiehen tyttären Kaisa Greta Nordmanin kanssa 14.1.1872. Kaisa Greta, syntynyt 19.1.1850, oli ottanut 26.12.1871 muuttokirjan Nurmekseen avioliittoaikeiden takia. Pian Kuittiset muuttivat Pudasjärvelle (muuttokirja 22.11.1872) , jossa Olli Kuittinen toimi kauppiaana. Hänen liiketoimintansa eivät kuitenkaan menestyneet, sillä Oulun Wiikko-Sanomia-lehdessä ollut ilmoitus 20.5.1876 kertoo Kuittisen omaisuuden joutuneen huutokaupattavaksi velkojen maksamiseksi. Ilmeisesti tässä yhteydessä järkkyi myös Olli Kuittisen mielenterveys, sillä perheen palatessa takaisin Nurmekseen 23.6.1880 Oulusta, on Kuittisen kohdalla kirkonkirjoissa merkintä; heikkomielinen.

Vastoinkäymiset eivät jääneet tähän, sillä Kaisa Greta Kuittinen menehtyi 5.4.1883. Tämäkään ei jäänyt perheen ainoaksi murheuutiseksi. Perheen ainoa elossa ollut lapsi, Otto Wilhelm menehtyi 22.9.1889 Oulussa, jossa hän oli ilmeisesti asumassa äitinsä sukulaisten luona. Olli Kuittisenkaan elämäntaival ei tämän jälkeen ollut pitkä, sillä hän siirtyi ajasta iäisyyteen samana vuonna (1892) kuin hänen matkakumppaninsa Juho Takkinen.

Wanhoja kirjeitä 27. Jaakko Veijolan kirje J. F. Thauvonille 14.4.1885

 Tässä lestadiolaispappiJaakko Veijolan toinen kirje J. F. Thauvonille Pielisjärveltä. Kirjeessä osittain samoja asioita  kuin hänen pari viikkoa aikaisemmin lähettämässään kirjeessä Oskar Heikelille. Veijola oli kohdannut seurakunnassaan heränneitä, joista saamiaan kokemuksia ja heidän kanssaan käymiään kesksuteluja hän selittää kirjeessään. Paikkakunnalla oli myös pieni lestadiolaisyhteisö ja Veijola oli yhteydessä myös Nurmeksen seudun lestadiolaisiin.

Jaakko Veijolan kirje J. F. Thauvonille 14.4.1885

Pielisjärvi 14 p. Huhtikuuta 1885

Rakas setä!
Jumalan armon ja rauhan tunteminen lisääntyköön sydämillemme monissa elämän koettelemuksissa!

Niinkuin setä lienee kuullut, saavuin tänne paraaseen työaikaan, sillä kinkerien pito oli vielä kesk[eytyks]issä. Rovasti Grönholm oli tullut kipeäksi kinkerimatkalla ja hänen kuolemansa tähden oli täytynyt  siirtää tuonnemmaksi. Minun ajallani oli täytynyt niiden pito siirtää tuonnemmaksi. Minun ajallani on siis vielä idetty kahdeksattoista kinkerit, joista minä yksinäni olen saanut pitää kuudet sekä sitäpaitsi kaksi jumalanpalvelusta samoilla matkoilla, muut yhdessä k.herra Pöyhösen kanssa. Mikä vielä lisää työtä näissä kinkereissä, on n.s. kirjoitus, sillä ennen varsinaista toimitusta tehdään kirkonkirjoihin ne muutokset /esim. palvelijain, torpparein, loisien y.m. suhteen/, jotka vuode ajalla ovat tapahtuneet, ja tämä vetää useinkin monta tuntia aikaa. Sitäpaisti luetetaan aikuiset ja lapset erikseen, kuitenkin samalla aikaa, vaikka eri huoneissa. Aikuisten annetaan, useampien esille huudettuna lukea u. testamentista ja sitten tehdään kysymyksiä luetun sisällöstä. Siinä voi useinkin tehdä hyvin omantunnon kysymyksiä, niin että se tuntuu aivan sopivalta luetustavalta. Kansa on myös siitä hyvin huvitettu a kuuntelee tarkasti. Lopuksi kutsutaan kaikki yhteen ja pidetään yleinen Katkismuksen kuulustelemus. Wuoropäivin olemme Pöyhösen kanssa luettaneet vanhoja, sama pitää myös sinä päivänä katekisationin. Toinen taas luettaa silloin lapsia lukkarin kanssa.

Ihmiset täällä ovat hyvin halukkaita kuuntelemaan. Wiimeisiin pappeihinsa ovat he olleet aivan tyytymättömät, sillä täällä on ennen ollut heränneitä ja eteviä pappeja niinkuin piispa Johanson, Karén, Pelkonen y.m. , vaan nykyiset ovat olleet aivan mailman mielisiä. Pappilat ovat olleet paraita kylä- ja tanssipaikkoja. - Harrastusta täällä on paljon, vaan kaikki omaavanhurskautta. Ja mikä ikävintä, he eivät tunne laisinkaan omaavanhurskauttaan. Olen kuitenkin muutamissa sangen paljon Jumalan työtä tavannut. Uusi syntyminen on tunnettu synnytyskipuihin saakka, vaan ei iloon saakka. Syntymnen on jäänyt keskitekoiseksi tai on syntymneistä tulluy saira[an]loisia, varmaankin sentähden etteävät omaiset ole olleet syntyessä oitamassa. Moni on käynyt autuuden ensimäisten tuntomerkkien läpi, vaan ei ole käsittänyt sydämen puhtautta, ja kuitenkin vasta niille kuuluu Jumalan lupaukset: "Autuaat ovat puhtaat sydämestä, sillä he saavat nähdä Jumalan". Sentähden ei Jesuksen veri ole päässyt osoittamaan voimaansa. Rauhan tekeminen on tuntematoin ja sovinto mailman kanssa rikkoutumatta. Paljon on siis kyllä "sanan rakstajia", vaan vähän sen kätkijöitä ja tekijöitä, paljon "armon kerjäläisiä", vaan vähän vapaan hengen lapsia. - Minä olen koettanut näyttää, ettei Jumalalla ole kerjäläisiä, vaan lapsia. Lapsioikeuden ehdoksi olen saarnannut uuden syntymisen, mssä synnytyskipuja seuraa rauhan ja ilon tunteminen. Sydämen puhdista[mista] olen saarnannut Jesuksen viattoman veren kautta ja sydämen epäuskon näyttänyt suurimmaksi synniksi. - Tämä saarna ei kuitenkaan tunnu "armon kerjäläisiä" miellyttävän, sillä se on heistä kovin avaraa. Mutta olen koettanut näyttää, että laveampaa evankeliumia heille ennen on saarnattu, kun synti on saarnattu luvalliseksi ja armo suureksi. Jos taas synti saarnataan synniksi, s. o. katumattomlle parannus, ja katuvaisille syntein anteeksi saaminen, niin se ei pitisi olla liian varaa. - On täällä jo sentään muutamia, jotka sydämellään ovat äsittäneet rauhan ja vaopauden ja jotka ovat saaneet kiitollisen sydämen taivaallista rakastajaa kohtaan, koska tämä on häntä henkeen ja vereen saakka rakastanut. He kuitenkin asuvat kirkolla noin 3 peninkulman päässä, niin että harvoin heitä tapaan. Niin uskon kuitenkin, että Jumala, joka on hyvän työn alkanut, on sen myös päättävä Jesuksen Kristuksen tulemisen päivään saakka.

Pääsiäisenä oli täällä kristityitä Nurmeksestakin, eräs sikäläinen kauppias Kuittinen (Nurmeksen seudun enimmäisiä lestadiolaisia olivat veljekset Tuomas ja Olli Kuittinen. Heistä Olli Kuittinen (s. 1841) asui välillä Pudasjärvella, jossa asuessaan hän teki laajan matkan 1875 lestadiolaisyhteisöissä kautta Suomen yhdessä Juho Takkisen kanssa) y.m. Se vain oli pahinta - vai parastako lienee ollut - etten kurkkutaudinkin tähden kyennyt itse pääsiäisen pyhinä mihinkään kirkolliiin toimituksiin. Sitävastoin istui kamarissani ihmisiä aamusta iltaan saakka, joitten kanssa piti kesklustella, vaikka ääneni oli painuksissa paljosta puhumisesta.

Wirkaveljeni k.herra Pöyhönen on siivo ja hyväluontoinen mies. Ijältään on hän keski-ikäinen. Lahjoiltaan tavallinen, ei huono ollenkaan. Lukemaan hän on ääretömän ahkera Hengelisistä asioista on hänellä vain tietoa, ei mitään omaa kokemista. Omaa tahtoa puuttuu. Wielä olemme jotansakin hyvässä sovussa. Ellei haapaveteläiset arvostele omantunnon valökeutta suurimmaksi hyväksi vaalipapeissaan, niin luulen Pöyösen olevan vaarallisen kilpailijan Castrenille.

Olen täällä todella korvessa. Suuresti kaipaan vapaan hengen lapsia, jotka rakkaudellaan minua virkistäisivät. Olen hyvän neuvon ja lohdutuksen tarpeessa. Kyllähän karjalainen on kohtelias ja ystävällinen, vaan pohjalaisen sydäntä puuttuu Liekö karjalainen vähän sukua venäläiselle??! - Waikka k.herra Bäckman tarjosi luonaan paikkaa minulle, en kuitenkaan vielä voinut suostua hänen tarjoukseensa, kun tahdon tutkia, mikä Jumalan tahto on tässä asiassa. Eivät tahtoisi lähiseutuin kristityt minua laskea täältä.

Pyytäisin setää lähettämään minulle muuttokirjan. Pöyhönen arveli paraaksi, että hankkisin sen tänne. Kyllä lähettäisin maksun siitä.

Kiiän teitä, rakas setä, sekä muuta perheväkeänne aina osoittamastanne rakkaudesta kohtaani. Rakkauden ja rauhan terveisillä tervehdin teitä, perheväkeänne ynnä muita Jumalan valituita! Saanko odottaa joskus kirjettä setältä? Weli Emil varmaankaan ei saata olla minulle kirjoittamatta, kun hän saa siellä viettää "kissan päiviä".
Setän ja kaikkein Jumalan valittuin matkatoveri ijankakkiselle kotimaalle
J. A. Weijola