Paulus Mikkeli Rantalan kirjoitus "Nykyajan henki ja sen hedelmä". Siionin Lähetyslehti 12/1927

Saarnaaja Paulus Mikkeli Rantala

Kovin sykin äänenpainoin kirjoitti saarnaaja Paulus Mikkeli Rantala Siionin Lähetyslehdessä joulukuussa 1927. Kuva, jonka hän maalailee testissään on lohduton, Hänen mielestään jumalattomuus ja paheet leviävät yhä laajemmalle ja suurin osa eri kansankerroksista oli jo turmeltunut. Rantalan tuomion ja arvostelun kohteina olivat muun muassa uusi uskonnonvapauslaki, jota hän nimitti uskottomuudenvapauslaiksi, kevytmieliset romaanit, elokuvat ja teatteri. Myös koululaitos ja opettajat saivat arvostelua, koska kouluissa oppilaat pakotetaan lukemaan valheoppia sisältäviä oppikirjoja sekä heidät viedään teattereihin vastoin vanhempienkin tahtoa. Rantalan mukaan juoppouden pahe on turmellut niin oppineet kuin oppimattomatkin kieltolaista huolimatta. Syntyvyyden säännöstelyn yhä laajempaa hyväksymistä hän kauhistuu näin: "Ranskan perkeleellinen oppi lapsiluvusta on levinnyt tulvaveden tavalla.

Nykyajan henki ja sen hedelmä

(mietteitä vuodenvaihteessa)

SL 12, 1927.

Aika, jossa elämme, on mitä ikävin, sentähden että Jumalan hylkäämisoppi kasvaa ja leviää niinkuin kulovalkea. Ei ihmekään, kun on jo pienokaisilla oppikirjojakin, joissa opetetaan valheoppia, niin että kaikki esitetään itsestään kehittyneiksi, ettei mitään ole yliluonnollista, yksin uskolla käsitettävää. Kun ei mitään jätetä Luojan teoksi, niin Luoja tulee olemattomaksi. Koko tällaisen sivistyksen pääsuunta on, ettei ihminen ole tilivelvollinen mistään teoistaan. Näiden oppikirjain lukeminen on pakollinen. Niiden kirjoittajille annetaan valtion palkintoja heidän jalosta työstään. Haureellisuuden himoa elätetään kevytmielisillä romaaneilla, joita on joka paikka täynnä, elävät kuvat, joita on kaupungeissa ja isommissa kyläryhmissä, samoin myös teatterit, joista useat saavat valtion kannatuksen. Niillä petkutetaan rahat haureuden hurmaamalta kansalta. Elävillä kuvilla turmellaan lasten mielikuvitus ja tahrataan nuorten sydämet alastomia naisten kuvia näyttelemällä. Voi, voi, miksi on kansa mennyt näin surkeaan tilaan? Maailmaa parannetaan, eikä siitä tule valmista. Opettajat jo paikoittain pakottavat lapsia menemään teatteriin vastoin vanhempain tahtoa. Nyt täytyy vanhurskasten vanhintenkin panna pienokaisensa tuonlaiseen kouluun. Sen vaikuttaa koulupakko. Sitten on myös uskonnonvapauslaki, joka paremmin on uskottomuudenvapauslaki.

Olen katsellut murheella syrjästä, odottanut ikävään asti, eikö tuota henkeä vastaan nouse kukaan oppineista, joittenka ääni kuuluisi enempi ja joilla olisi jalommat lahjat. Vaan ei kuulu. Kysyn, missä on vika, ovatko kaikki tyytyväiset? Nyt ihmetellään, että paheet kasvavat kansassa, mutta ei ajatella, että kaikella voi maila sitä edesautetaan. Niillekin, jotka eivät haluaisi olla osallisia tämänlaisessa työssä, pannaan siihen pakko. Kaikki totuus tallataan jalkain alle. Ei havaita eikä surra sitä, että ijankaikkisen Jumalan totuudet poljetaan jalkain alle ja häväistään Hänen pyhä nimensä. Tästä seuraa, että ryöväys, murha ja kaikenlainen vääryys ovat päiväjärjestykseen kuuluvia. Itsemurhat ovat monen mielestä kunniallisia tekoja. On tapahtunut, että isät surmaavat lapsensa ja rangaistuksen pelosta sitten itsensä. Petollisuus on tullut yleiseksi. Se on monella elinkeinona, kun nuoruuden aikana ei ole työhön tottunut. Aika käytetään huonon kirjallisuuden lukemiseen ja huvitteluihin. Ne, jotka eivät tahdo tehdä, elävät petkutuksella. Joka sitä voi niin harjoittaa, ettei laki syytä - lakikin on niinkuin se tulkitaan - se menestyy. Ja tuo huoruuden vimma on niin suuressa määrässä, että se turmelee ihmisten elinvoimat. Se tekee hulluksi. Ensinnäkin se ei anna pitää vaatetta ja tavallista suojaa ja niin turmelee ihmisen. Ei ennätetä niin paljon mielisairaaloita rakentaa kuin niitä tarvittaisiin. Ei Jumalan säätämä avioliitto ole enää mitään, niinkuin ei muutkaan Jumalan säätämät lait. Ne on poljettu. Millä sitten hillitään hurmaantunut kansa? Sitten juoppouden pahe on niin vallalla, että se on turmellut oppineet ja oppimattomat. Eikä tuo kieltolakikaan ylety kaikkiin, kun hotellit ja matkustajakodit ovat juopottelupaikkoina. Suurin osa kaikista kansankerroksista on turmeltunut. Ranskan perkeleellinen oppi lapsiluvusta on levinnyt tulvaveden tavalla. Nämä kaikki ovat nykyajan hengen hedelmiä. Kysytään, mistä nousee kommunisteja ja anarkisteja, eikä huomata, että kaikki pannaan pakollisesti niitä kasvattamaan jumalankielteisen opin kautta. Siis tulee toteen heidän virtensä, jossa huutavat: Ei muuta johtajaa, ei luojaa, kuin kansa kaikkivaltias. Vaan nyt on kysymys, kuka on tehnyt aineen? Jos sanotaan tuolle kaikkivaltiaan kansan huutajalle: tee ensin pieni kukka ilman mitään ainetta, ei hän siihen kykene. Jos ihminen on kaikkivaltias, niin miksi annat kuolemaan itsesi, jos olet kaikkivoipa? Vielä kysymme kehitysopin professoreilta: onko ihmisymmärrys niin pimennyt, ettei näe Jumalan tekoja? Jos on täysi taito, niin ei voi mihinkään kääntää silmiään näkemättä todistuksia Luojan suuruudesta.

 Voi aikaa, jota elämme! Voi murheitten päiviä, jotka edessä ovat, sillä kansalla, joka ei tarvitse Jumalaa, on perikato lähellä. Me olemme sen ajan veräjällä, josta Daniel on sanonut: "Senkaltainen aika on tuleva, jonka kaltaista ei ole ollut sittenkuin ihmisiä rupesi olemaan." Toivoisin, että ne, joilla on lahjoja ja joittenka ääni kuuluu, yksimielisesti korottaisivat äänensä tätä nykyajan henkeä vastaan.

Toivon Jumalan rauhaa ja siunausta alkavalle uudelle vuodelle,  että rakas Isä varjelisi pahasta.

P. R.

Vuoden 1923 uskonnonvapauslakia vastustettiin vanhoillislestadiolaisuudessa

Siionin Lähetyslehden toimittaja Oskari Heikki Jussila vastusti vuonna 1923 säädettyä uutta uskonnonvapauslakia. Tämän hän toi ilmi kirjoituksessaan lehden kesäkuun numerossa vuonna 1922. Hän julkaisi tämän lisäksi lehden tammikuun 1923 numerossa (ks. alla) kolmen vanhoillislestadiolaisen saarnaajan kielteiset arviot uudesta laista ja sen seurauksista. Tähän vastauksena Oskari Heikki Jussilan ohella eduskunnassa työskennelleet muut vanhoillislestadiolaiset kansanedustajat julkaisivat vastineen, jolle myös Siionin Lähetyslehti antoi palstatilaa.

                        Uskonnonvapauslaista

Siionin Lähetyslehti 1/1923, 7.

lausui veli August Back: ”Uskonnonvapauslaki, joka äsken hyväksyttiin, katkaisee poikki ensimmäisen renkaan siitä kahleesta, jolla lohikäärme on ollut sidottu.”
Veli Pauli Rantala kirjoittaa siitä; ”Pidän kovin ihmeenä, kun laaditaan laki, joka ajaa pakanuuden vapautta.”
Veli Juuso Runtti: ”Kansamme sai eduskunnalta pakanuuden uudenvuodenlahjaksi. Paitsi kristinuskonvastaista mieltä, tulee ahneus olemaan useimmissa tapauksissa syynä eroon kirkosta."

Vanhoillislestadiolaisten vaikuttajien julkilausuma evankelisluterilaisessa kirkossa pysymisen puolesta 1923

Uuden uskonnonvapauslain tultua voimaan vuonna 1923, myös vanhoillislestadiolaisuuden piirissä ilmeni halukkuutta evankelisluterilaisesta kirkosta eroamiseen. Joillakin paikkakunnilla, kuten esimerkiksi Kinnulassa, sen eroamisen puolesta otettiin myös vahvasti kantaa. Niinpä vanhoillislestadiolaisten äänenkannattajassa Siionin Lähestyslehdessä julkaistiin elokuussa tiedonanto/vetoomus, jossa vahvasti asetuttiin kirkossa pysymisen kannalla. Vetoomus oli lähetetty vanhoillislestadiolaisten keskusyhdistyksen vuosikokoukselle, joka pidettiin Kajaanissa 27. - 29.6. Kyseisen tiedotteen allekirjoittajina oli lukuisa joukko herätysliikkeen merkittäviä saarnaajia sekä kirkkoherrat Oskari Heikki Jussila ja W. A. Wirkkula.

--------

Rauhanyhdistyksen keskusyhdistyksen vuosikokoukselle Kajaanissa!

 

Siionin Lähetyslehti 8/1923, 94

Armo ja rauha lisääntyköön sen Herran lauman päälle, joka on kokoontunut Kajaanissa, sen Uhrikaritsan ympärille, joka on verellään meidät lunastanut ja henkensä kautta yhteen liittänyt eläväksi temppeliksi Herrassa ja jossa kokouksessa mekin tahdomme hengessä mukana olla, vaikka emme kaikkinaisten esteiden tähden voi persoonallisesti tykönne tulla, sen tähden nyt kokoontuneena Oulun suurissa seurakokouksissa tahdomme me allekirjoittaneet Herran viinamäen työmiehet ynnä monien vanhusten ja Jumalan armon avulla monen myrskyn läpikulkeneiden matkamiesten kanssa tervehtiä sinne kokoontuneita Herran omia ja toivottaa kastetta taivaasta koko Herran Sionille Suomessa.

            Samalla myöskin ilmoitamme vakaan käsityksemme asiasta, joka koskee kristittyjen suhtautumista uskonnon vapauslakiin ja kirkosta eroamiseen. Harkitessa asiaa Raamatun ja historian perustuksella on Jumalan lauman ja evankeliumin työn tähden sekä kaiken rakkauden ja rauhan säilyttämiseksi välttämätöntä, että pysymme sen kirkon helmassa, jonka kirjoihin merkityt olemme – niin kauan kuin sakramenttien pyhyys ja uskonopin tunnustuskirjojen mukainen oppi säilyy kirkossamme, eikä meitä uskomme tunnustamisen tähden pakoiteta kirkosta eroamaan eikä meitä eroiteta kirkon yhteydestä. Katsomme myöskin siihen, että tämä kirkosta eroaminen ja sen hengen virtaus on alkuisin siitä kadotuksen lapsen hengestä, josta apostoli Paavali puhuu toisen Tessalonikalaiskirjeen toisessa luvussa ja siis kaiken pahuuden alkajasta. Toivomme siis, että Jumala kaiken viisauden lähde avaisi valittuin lasten ymmärryksen tässäkin asiassa karttamaan kaikenlaisia viettelyksiä, tulipa ne kuinka kauniilla muodoilla ja esityksillä hyvänsä. Jättäkäämme sekä sielumme ja ruumiimme Hänen armonsa suojaan ja uskokaamme kaikessa Hänen johdatukseen; siihen Jumala armonsa antakoon. Amen.

Oulussa kesäkuun 17 p:nä 1923

Johan Hautajärvi         Erkki Rytky                Heikki Hooli               Jaakko Väärälä

And. Halttu                 L. Lång                       Matti Niskakangas      Antti Krekula

Pauli Rantala               R. Honkavuori           Oskari. H. Jussila        J. J. Mattila

W. A. Wirkkula           J. A. Halttu                 A. Rautio                    K. Siika-Aho