Juhani Raattamaan muistokirjoitus (August Lundberg?)

 Johan Raattamaa

Maamme pohjoisimmista seurakunnista saapui joku aika sitten tieto, että tuo ijäkäs saarnaaja, pienessä Suomen rajavirran partailla olevassa Saivomuotkan kylässä, oli kuollut. Syntynyt oli hän v. 1811 Karesuannon seurakunnan väkirikkaimmassa kylässä Kuttaisissa, jonka ensimmäiset asukkaat lienevät tulleet Ylitorniolta.

Poikana ja nuorukaisena tunsi hän jo Jumalan Hengen vaikutuksia sydämessään, niin, että hän usein katui syntiään, mutta kun ei häntä opastettu sydämen uskolla omistamaan Ristiinnaulitun sovintotyötä, niin ei hän saanut voimaa taistelussa syntiä vastaan. 15 vuoden vanhana tuli hän rengiksi sisarelleen. Siellä hän sairastui ankaraan kuumeeseen, jolloin hän tuli tuntemaan oman levottomuutensa ja viheliäisyytensä, mutta vielä ei hän voinut omistaa vapaata ja ansaitsematonta armoa Kristuksessa.

17 vuoden ikäisenä tuli hän rippikouluun, jossa hän sydämestään halusi tulla mahdolliseksi ehtoollisvieraaksi. Provasti Laestadius, joka silloin oli kirkkoherrana Karesuannossa, oli tosin ankara ”huutavan ääni korvessa”, mutta hän ei ollut vielä elävästi käsittänyt vapaata armoa Jesuksen sovinnosta, että hän olisi voinut johdattaa oppilaitaan vapaalle, avonaiselle kaivolle, jossa saisivat pestä itsensä puhtaaksi kaikesta saastaisuudesta.

Kun provasti Laestadius huomasi, että nuorella Johan Raattamaalla oli hyvä lukutaito, ja että hänellä oli halu opettaa toisia, valitsi hän hänet katekeetaksi. Tuo nuori katekeetta oli kovin ahkera virassaan ja peljätti lappalaisia vaatimuksellaan, että kaikkien tulisi oppia lukemaan. Raattamaalla oli kuitenkin suuri vika niin kuin suurella osalla hänen aikalaisistaankin, hän oli nimittäin juoppo. Vaikka se oli hyvinkin tavallinen vika siihen aikaan, niin syyttivät häntä lappalaiset, jotka vihasivat häntä siitä syystä, että hän vaati heitä lukemaan, mutta Laestadius ei voinut erottaa, koska hänellä ei ollut parempaa asettaa sijaan.

Sittenkun Laestadius oli palannut eräältä matkaltaan, rupesi hän saarnaamaan Kristuksen vapaata sovintoarmoa, ja Raattamaa oli ensimäisten joukossa, jotka uskossa omistivat sen omakseen, vaikka hän kaksi vuotta mietiskeli ja uskalsi vain suurella pelvolla ja vapistuksella uskoa. Nyt alkoi hänen varsinainen vaikutuksensa saarnaajana, mutta hänen saarnatapansa oli aina niin kuin lastenopetusta, se oli nimittäin esitetty kysymyksen muodossa. Nämä kysymykset vaativat kuulijoita tarkasti seuraamaan saarnaa ja monet kysymykset tarttuivat mieleen ja antoivat aihetta miettimiseen ja keskusteluun.

Raattamaa tuli nyt esimieheksi kiertävässä lappalaiskoulussa, ota ylläpidettiin vapaaehtoisilla lahjoilla ja kierteli kylästä kylään. Tästä ajasta alkain kutsutaan vieläkin kaikki seurat ja rukoushetket, joita pidetään näillä pohjoisilla seuduilla ”kouluksi”.

Merkillinen ”koulu”, jossa harmaahapsiset ukot Tornion Lapista usein puhelevat, jonka Raattamaa piti Jukkasjärven pitäjän Lainion pienessä kylässä, joka sijaitsee saman nimisen joen rannalla. Siellä ilmeni ensikerran heränneissä nuo omituiset ”liikutukset”, s. o. äänekäs itku, jota toisinaan seurasi enemmän elikkä (=tai) vähemmän tajutut liikkeet ja eleet. Kun Raattamaa huomasi, että ne olivat uskovaisia ihmisiä, jotka joutuivat liikutuksiin, niin rupesi hän epäilemään omaa armoitustaan, koska hän ei tullut liikutuksiin. Hän valvoi ja rukoili ja paastosi kolmen viikon ajan, mutta ei tullut sittenkään liikutuksiin, vaan hän täytyi tyytyä sanan todistukseen ja suloiseen sisällisen rauhan tuntemiseen Jeesuksen sovintokuoleman kautta.

Kun useimmat ihmiset, jotka kaikilta puolin seurakuntaa virtailivat Lainion ”kouluun”, heräsivät ja tulivat synteinsä tuntemiseen, niin tunnustivat he yksityisesti elikkä julkisesti, mitä heillä oli omallatunnollaan, ja Raattamaa, jonka tuli johtaa heitä, huomasi tarpeelliseksi ruveta käyttämän yksityistä ja yleistä päästöä Norborgin postillasta[1] löytyvän neuvon mukaan.

Kuinka korkeassa arvossa provasti Laestadius piti Raattamaan opetustapaa, näkyy hänen kirjeenvaihdossaan t:ri Fjellstedtin kanssa, jossa hän usein kuvailee hänet mallikelpoiseksi. Varma on, että Raattamaa suuressa määrin on edistänyt lappalaisten lukutaitoa.

Viisikymmentäneljä vuotta kestäneellä saarna-ajallaan teki Raattamaa pitkiä saarnamatkoja Ruotsin somalaisissa seuduissa ja suuressa osassa Suomea. Kaikissa on hän ollut sovinnon ja rakkauden mies. Kun eräs saarnaaja suomalaisseutujen länsiosasta sai sen mielijohteen, että laestadiolaisten tulisi erota valtiokirkosta sekä oli jo sitä varten hankkinut kalkin ehtoollisen yksityistä nauttimista varten, niin selitti Raattamaa rakkaudella ja vakuutuksella, että kristitty ei saa erota valtiokirkosta ennen kuin hän siitä karkoitetaan.[2] Kun siellä ja täällä on ilmestynyt kirkosta eriäviä suuntia, niin on Raattamaa hiljaisuudessa koettanut järjestää kaikki kohdalleen.

Eikä ollut hän vain hengellisissä asioissa viisas ja pitkälle näkevä, vaan onpa monella Tornion Lapissa syytä kiittää Raattamaata hyvistä käyt[änn]öllisistä neuvoista maallisissakin asioissa. Raattamaa oli erittäin yritteliäs maanviljelijä. Hänen talonsa on seudun olosuhteiden mukaan täysikelpoisessa kunnossa. Erittäinkin ansaitsee muuan niityn kasteleminen, jonka hän vävynsä kanssa on asettanut kuntoon, erityistä kiitosta.

 

Haaparannanlehti 16.5.1899.
Muistokirjoitus lienee August Lundbergin tekemä. Se ilmestyi ensin ruotsinkielisenä Luleposten-lehdessä 2.5.1899 nimimerkillä Tornensis. Haaparannanlehdessä julkaistu käännös ilmestyi ilman allekirjoitusta.

---

[1] Ruotsalaisen papin Anders Nohrborg (1725-1767) postilla, josta tuli Ruotsissa suuri myyntimenestys. Postillasta on otettu Ruotsissa 21 painosta.  Nohrborg toimi muun muassa Tukholman suomalaisen seurakunnan apulaispappina ja hovisaarnaaja. Suomessa Nohrborgin postillaa ovat lukeneet etenkin rukoilevaiset ja heränneet.

[2] Viittaa väitteisiin, joiden mukaan saarnaaja Jonas Purnu ja muutamat muuta Jellivaaran saarnaajat olisivat puuhanneet kirkosta eroamista ja ehtoollisen vieton ottamista herätysliikkeen omiin käsiin. Aikalaiskirjeistä ei tälle löydy muuta vahvistusta kuin vahvistamattomia huhuja ja todistamattomia väitteitä.

Juhani Raattamaan muistokirjoitus (Aatu Laitinen)

†         Juhani Raattamaa 

Jeesus sanoo: Minä ole ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olisi kuollut. Joh. 11:25. 

Vanha ja uskollinen evankeliumin saarnaaja ja lasten opettaja Juhani Juhaninpoika Raattamaa on maaliskuun 7 päivänä rauhallisesti Herrassa nukkunut kuolon uneen 88 vuoden vanhana. Hän syntyi Kaaresuannon Kuttasen kylässä ja asui vanhempana Saivon kylässä, sekä oli kauvan katekeettana Ruotsin Lapinmaan lapsille. Laestadius kertoo ”Huutavan äänessään” tämän lahjakkaan työkumppaninsa nuoruuden jumalattomuudesta, heräyksestä ja kääntymisestä, ahkerasta työnteosta ja elämästä tarkoin, josta tähän merkitsemme seuraavaa ”Talvella alkoi myös Raattamaa puhumaan kristillisyydestä. Tammikuussa 1848 tuli Juhani Raattamaa Lainion kylään joukko lapsia mukanaan, joita opetti lukemaan vaan samalla saarnasi muillekin. Hän selitti Kristuksen kärsimisen historiaa niin kuin oli oppinut ollessaan rippikoulun opetuksessa osallisena Kaaresuannossa. Illoin pidettiin rukouksia ja kanssapuheita, josta seuraus oli Jumalan avulla, että muutamat viinankin kauppiaat saivat piston sydämeensä ja heräys tapahtui ihmisisissä näkemään synnin julmuutta, sekä pakenemaan Kristuksen tykö. Voimallisesti saarnasi Raattamaa ei ainoastaan raittiudesta, mutta myös erittäinkin elävästä a totisesta kristillisyydestä. Hän teki työtä lakkaamatta yöllä ja päivällä; ainoastaan eräitä tiimoja amupuoleen yötä nukkui; Ja se oli enemmän kuin ihmeellistä, ettei hän kokonaan väsynyt, mutta hänellä olikin luja terveys.”

Paljoksi tulisi tässä luetella tämän voimallisen työntekijän täydellistä elämäkertaa. Hän matkusti paljon saarnaten Jumalan sanaa erittäin Ruotsin Lapinmaassa, mutta myös Suomen pohjoisosassa Oulua ja Pudasjärveä myöten; erityisellä rakkaudella hän puhui matkoistaan Rovaniemen kautta Kemijärvellä. Hänellä oli tuo paras lahja: sydämellinen rakkaus suurimpana voimana, ja sentähden häntä niin paljon rakastettiin. Paljon hän neuvoi myös kirjeitten kautta kristityitä rakkauteen keskenänsä. ja mitäs meille sitten muuta jääpi kuin viha, jos me rakkauden turmelemme? Mitä auttaa sitten jumalisuutemme eli uskomme? Rauhallinen muisto Juhani Raattamaasta: hän lohdutti Jumalan sanalla monta murheellista, lohduttakoon nyt häntä jumala ijankaikkisesti; vanhurskaan muisto pysyy. Monta on, jotka todistavat heille armon Jumalalta tapahtuneen tämän uskollisen palvelijan kautta. Asuimme lähilaihin 16 vuotta tämän rakkaan veljen ja ystävän kanssa ja aina erkanimme rakkaalla sydämellä Jumalan suurta armoa tunnustaen herrassamme Jeesuksessa. Raattamaa vainaja oli aivan väsymätön vierasten holhooja. Joka tuli hänen kotiinsa, se oli kuin kotonansa ja aina taloon tervetullut. Hän on nyt päässyt parempaan kotiin.

Olkaa nyt Lunastajassamme Jeesuksessa, johon vainaja turvasi, lohdutetut vaimonsa Karoliina ja lapset ja vainajan monet ystävät. Kilvoitelkaamme hyvä uskon kilvotus rukouksessa ja valvomisessa kaikki veljet ja sisaret yksimielisyydessä ja rakkaudessa, jota herra on kutsunut suurelle ehtoolliselle. Kiitos ja kunnia olkoon Jumalalle ja rakkaalle Isälle. Auta meitä armon ja rakkauden Jumala sovintoveren voimalla totisessa kilvoituksessa Jeesuksessa pysymään siihen asti kun herra tulee. Amen.

A[atu] L[aitinen]

Sanomia Siionista 4/1899, s. 76-78.

Saarnaaja Juhani Raattamaan muistokirjoitus Sanomia Siionista-lehdessä

 

Vanha ja uskollinen evankeliumin saarnaaja ja lasten opettaja Juhani Juhaninpoika Raattamaa on Maaliskuun 7 päivänä rauhallisesti Herrassa nukkunut kuolon uneen 88 vuoden vanhana. Hän syntyi Kaaressuannon Kuttasen kylässä ja asui vanhempana Saivon kylässä, sekä oli kauvan katekeettana Ruotsin Lapinmaan lapsille. Laestadius kertoo ”Huutavan äänessään" tämän lahjakkaan työkumppaninsa nuoruuden jumalattomuudesta, heräyksestä ja kääntymisestä, ahkerasta työnteosta ja elämästä tarkoin, josta tähän merkitsemme seuraavaa: Talvella 1846 alkoi myös Raattamaa puhumaan kristillisyydestä. Tammikuussa 1848 tuli Juhani Raattamaa Lainion kylään joukko Lapin lapsia mukanaan, joita opetti lukemaan vaan samalla saarnasi muillekin. Hän selitti Kristuksen kärsimisen historiaa niinkuin oli oppinut ollessaan rippikoulun opetuksessa osallisena Kaaresuannossa. Illoin pidettiin rukouksia ja kanssapuheita, josta seuraus oli Jumalan avulla, että muutamat viinankin kauppiaat saivat piston sydämeensä ja heräys tapahtui ihmisissä näkemään synnin julmuutta, sekä pakenemaan Kristuksen tyköön. Voimallisesti saarnasi Raattamaa ei ainoastaan raittiudesta mutta myös erittäinkin elämästä ja totisesta kristillisyydestä. Hän teki työtä lakkaamatta yöllä ja päivällä; ainoastaan eräitä tiimoja amupuoleen yötä nukkui; ja se oli enemmän kuin ihmeellistä ettei hän kokonaan väsynyt, mutta hänellä olikin luja terveys".

Paljoksi tulisi tässä luetella tämän voimallisen työntekijän täydellistä elämäkertaa. Hän matkusti paljon saarnaten Jumalan sanaa erittäin Ruotsin Lapinmaassa, mutta myös Suomen pohjoisosassa Oulua ja Pudasjärveä myöten; erityisellä rakkaudella hän puhui matkoistaan Rovaniemen kautta Kemijärvellä. Hänellä oli tuo paras lahja: sydämellinen rakkaus suurimpana voimana, ja sentähden häntä niin paljon rakastettiin. Paljon hän neuvoi myös kirjeitten kautta kristityltä rakkauteen keskenänsä. Ja mitäs meille sitten muuta jääpi kuin viha, jos me rakkauden turmelemme? Mitä auttaa sitten jumalisuutemme eli uskomme? Rauhallinen muisto jäi Juhani Raattamaasta: hän lohdutti Jumalan sanalla monta murheellista, lohduttakoon nyt häntä Jumala ijankaikkisesti; vanhurskaan muisto pysyy. Monta on, jotka todistavat heille armon Jumalalta tapahtuneen tämän uskollisen palvelijan kautta. Asuimme lähilaihin 16 vuotta tämän rakkaan veljen ja ystävän kanssa ja aina erkanimme rakkaalla sydämellä Jumalan suurta armoa tunnustaen Herrassamme Jeesuksessa. Raattamaa vainaja oli aivan väsymätön vierasten holhooja. Joka tuli hänen kotiinsa, se oli kuin kotonansa ja aina taloon tervetullut. — Hän on nyt päässyt parempaan kotiin.

Olkaa nyt Lunastajassamme Jeesuksessa, johon vainaja turvasi, lohdutetut vaimonsa Karoliina ja lapset ja vainajan monet ystävät. Kilvotelkaamme hyvä uskonkilvotus rukouksessa ja valvomisessa kaikki veljet ja sisaret yksimielisyydessä ja rakkaudessa, joita Herra on kutsunut suurelle ehtoolliselle. Kiitos ja kunnia olkoon Jumalalle ja rakkaalle Isälle. Auta meitä armon ja rakkauden Jumala sovintoveren voimalla totisessa kilvoituksessa Jeesuksessa pysymään siihen asti kun Herra tulee. Amen. A[atu] L[aitinen]. 

 

Sanomia Siionista 4/1899, 76-78.