Wanhoja kirjeitä 30. August Lundbergin kirje Pauli Rantalalle 2.9.1913

Skibotnin rukoushuone Lyngen-vuonon pohjukassa on ollut pitkään  niin sanotun lyngeniläisyyden keskeinen kokoontumispaikka

Olen tässä Wanhoja kirjeitä-sarjassa julkaissut useita kirjeitä, jotka ovat liittyneet Pohjoi-Norjan lestadiolaisuuteen ja siellä syntyneiseen erimielisyyksiin. Pohjois-Norjan lestadiolaisten keskinäiset ristiriidat eivät suinkaan kadonneet, vaikka 1900-luvun ensimmäisinä vuosina ajan rajan toiselle puolelle siirtyivät riitojen keskeiset osapuolet, saarnaajat Paulus Palovaara ja Kalle Neljäskunta. Pohjois-Ruotsin lestadiolaisten jakautuminen "itäläisiin" ja "länsiläisiin" heijastui Norjassa aluksi niin, että Norjan läntiset lestadiolaisyhteisöt valitsivat pääosin länsiläisyyden ja Tromsan seutu sekä Ruija itäläisyyden. Jakolinjat kuitenkin häilyivät pitkään ja melko pian Jyykeän (Lyngen) lestadiolaisuus erkaantui omaksi ryhmäkseen. Yhtenä syynä opillisten painotuserojen lisäksi olivat kasvavat jännitteet  saarnaajien Erik Johnsen ja Olli Koskamo välillä. Tilannetta kuvaa hyvin tämä August Lundbergin kirje Pauli Rantalalle 2.9.1913.

------

Lannavaara 2.p. syysk 1913

Rakkaalle veljelle Pauli Rantala emäntänsä kanssa.

Olemme hyvin tyytyväiset Sionin Lähetyslehden kanssa (alkoi ilmestyä vuonna 1912). Kohta olisi halu itselleki sinne lähättää jonkun vähäsen preevin, mutta ei taideta otta sisälle kuin olen tuntematoin. Tilasin menhenä vuonna lehtiä, että lähättää postietu antia vasten, mutta ei ne lähättäneet. Hauska oli nähdä veljen kertomus Alation kokouksesta. Olin Tjellbottenin seurahuonessa saarnaamassa, kuin Sandberg emäntinensä meni sivu sinne Alatioon. Minulla oli mieli lähteä sinne, mutta ei laskeneet Ofodilaiset kristityt, kuin he vuoden olivat odottaneet tuloani ja kokoukset olivat etua kuulutetut. Olisi suurille joukoille suuret petokset tulleet kokoontumisen suhteen. Paljon oli, jotka sanoivat, jos nyt ei Lundberg olisi sattunut täällä olemaan, niin olisimme mennet Alatioon. Yksi asia oli kuitenkin, joka pani heitä vähän ihmettelemään, se oli, että heillä oli tietoa, että Koskamo oli kutsuttu kokoukseen, mutta ei Jonsan Erkin, vaan kaikki oli kutsuttu aviisi-ilmoituksella, joka oli Norgan ilmoitus byråå toimittanut. Minulla on ollut täällä se tapa, että olen aina saman verran kunnioittanut molemmat Koskamo ja Jonsan Erkki. Koska nyt valitsitte Koskamon jäseneksi johtokuntaan, vaikka hän oli poissaolevaisena, niin se olisi ollut soma antaa sama kunnia Jonsan Erkille ja jos kokous nyt tulee Vesisaareen, niin se voisi sopia Sandstarndiin vuosi jälkeen, sillä siellä on hyvä kokoushuone ja paljon kortelisijoja huoneen vieressä.

Minulla oli tänä vuonna kokous siellä juurin kuin te olitte Alatiossa. Minulla oli silloin puolitoistatuhatta ihmistä koossa, joista 1000 paikoin oli kristityitä ja ei kuitenkaan ollut hätä kortelista. Mutta nyt tuli niille ihmisille ajatus, että Koskamo seisoo Alatian kokouksen takana vaikka salassa, ja tämä on vahingollinen. On heillä myös kuulunut sanomia, että Alation kokous Suomen avulla aikoo toimittaa saarnaajia Jyykiaan sitä vasten, että kääntää ihmiset pois Jönsan Erkistä, joka tekee, että ihmettelevät toimeen, koska he uskovat itsensä autuaaksi Kristuksen lunastuksen tähden ja 70 vuoden paikoin ovat pitäneet laestadialaista kristillisyyttä ja kutsuneet saarnaajia ja lähättäneet saarnaajia ja nyt toimitetaan heille saarnaajia  niin kuin pakana paikkaa, vaikka uskova monta mustempaa paikkaa löytyvän Norgassa. Näin puhuvat preevit sieltä. Siitä kyllä on vähän ajatella meillä, jotka haluaisimme pittää seurakunnan koossa, että olisi yksi Sionin tytär.

Tämän olen kirjoittanut teille sydämen rakkaudessa ja en halua, että te sen muille annatte tiedoksi, vaan itse pidätte punnituksen alla asioitten hallitessa. sillä jos ahneuden perkele on ruma NIIN EI SUINKAAN VALLANHIMO JA KUNNIAN PERKELE OLE PIENEMMÄT VAHINGOT TEHNEET KRISTIKUNNASSA. Ajatukseni On, että Koskamo ja Jönsan erkki molemmat saarnavat autuaaksitekeväistä oppia ja että sanankuuliat, jotka sille saarnalle ovat kuuliaiset tulevat autuaaksi ja että ne viat, mitä molemmin puolin tuodaan toista vastaan, ovat rakkauden puutteesta. Jos rakkaus tulisi, ei puhuttais mitään vioista. Ajattelen, että Koskamolla on suuremmat lahjat uskon vanhurskaudesta saarnaamaan ja Jönsan Erkki on valvomisen saarnaja, mutta molemmat lahjat olisivat kalliit ja tarpeelliset Herran seurakunnassa, jos niitä oikein käytetään ja seurakunta voisi hallita saarnaajiansa, ettei ne pääse herraksi lauman päälle, vaan pysyisi, kuten Kristus opetti viimeisen yön ollessa opetuslasten kanssa yhdessä palvelijoina ja pieninä, jotka tuntevat, että se on armo, jos lahjallamme saamme palvella Herraa tällä lyhykäisellä viipymisen ajalla. Toivoni on nyt, että veli vastaa minulle mielipidettänsä avonaisesti. Lupaan, että se pysyy minun takana, se,  joka ei sovi ulos laskea

Rakkauden terveisiä on lähetetty Norgan kristityiltä, tulin sinne kesäkuun alkupäivinä ja tulin kotia 3 p. elokuuta Sillä ajalla uskon tervehtelleeni 6000 kristittyä. rakkauden tervesiä sanovat kristityt täällä ja minun vaimoni ja lapset. Rukoilkaat edestäni ja anteeksiantakaat viat ja puutteet. Taivaan Isän armo ja siunaus olkoon kanssanne, rakas veli herrassa, Toivottaa heiko matka toverinne

Aug. Lundberg

Wanhoja kirjeitä 15. Matti V. Pekkalan kirjoittama saarnaaja Juho Mathias Siikavuopion muistokirjoitus

Saarnaaja Juho Matias Siikavuopio/Naimakka (23.2.1828 Kaaresuvanto -27.4.1881 Kaaresuvanto) oli Laestadiuksen ensimmäisiä lähettejä. Hänellä oli keskeinen rooli ennen kaikkea Norjassa Lyngenin/Jyykeän seudun lestadiolaisuuden alkuvaiheissa. Tässä katekeetta Matti Pekkalan laatima muistokirjoitus hänestä.

Johan Mathias Siikavuopion kuoleman muisto 1881[1]

Tämän kautta ilmoitan ja tietää annan teille te hajalla asuvaiset veljet ja sisaret Karesuanon, Jugean ja Raisin seurakunnassa ja niin lavialla kuin häntä tunnetta, että ja yksi niistä kirkaamista tähdistä, joka on paistanu opillansa ja tietä valaisnu matkustavaisille ijankaikkisuuteen ihanalle rannalle on juoksunsa päättäny ja kilvoituksensa päämaalinsa täydellisesti savuttanu ja vaellussauvansa saanu laskea kädestänsä 27 p. huhtik. 1881. Sitte kuin hän oli eläny tässä kuolevaisuuden maassa 53 vuotta 3 k 4p.

Ensin kuin kuningaan sanansaattaja tuli ilmoittaa, että hänen pitää lähteä siihen suureen kokoukseen, joka pidettään Karitsan istuimen edessä, katseli hän ympärillensä ja alkoi hänelle näkyä kaikin puolin niin kuin ei hän olis vielä valmis eli sovelias lähtemään / katseli hän rakasta puolisotans, joka jääpi häntä murehtimaan ja kaipaamaan, niin myös vähäisiä lapsiansa, jotka luonnon sitteen kautta ovat lujasti istutettu vanheman sydämeen, murehti hänen sydämensä, koska hänestä näytti, että ne jäävä orvoksi ja turvattomaksi maailmassa / ja niin kuin hänen ainainen huolenpitonsa oli ollu herättää nukkuvaisia, ojentaa eksyväisiä, vahvistaa väsyneitä ja lohduttaa murhellisia / niin katseli hän nyt vielä lähtiessänsä hengessä Herran laumaa näissä mainituissa seurakunnissa. Erinomattain Raisista oli hällä suuri murhe, jossa Herran lauma moninaisilta opetuksilta raskautettaan / mutta että hän niin kuin yks oppinu sota mies / oli oppinu sen konstin että laskia kaiken kuormansa sen hartoille, joka on kaikkein uskovaisten kuorman päällensä ottanu / kukoistuivat taas hänen silmäns ja havaitti Jesuksen seisovan rauhan rannalla häntä otottamassa, ja näki, että Jesus oli kaikki valmistannu, eikä ole hänellä mitään valmistamista. Ja nyt hän käskee sanoa rakkauden ja rauhan terveisiä kaikille velille ja isarille vakuttain teitä vielä tästä opista sanoden, että minä joka seison ajan ja ijankaikkisuuen vaiheilla ja katselen tämän tien loppu päätä ja näen nyt vielä selkiämin kuin koskaan ennen, että tämän tien päässä ijankaikkinen elämä löytyy. Vakuuttaa hän kaikkia uskon kilvoittelioita, ettei kilvoituksenne ei ole turha / suloinen  lepo ja rauha käsittää kuolemassa, koska tämän kuningan sanan saattaja hopitti häntä, sanoi hän / ja tuli Jesus noutamaan köyhän morsiamensa pois tästä surun laksosta/ nyt sanoi hän hyvästin puolisollens ja lapsillens neuvoin ja varoittain heitä / niin myös todistain heille kaikki synnit Jesuksen nimessä ja veressä anteeksi antain heitä Jumalan Isän ja hänen seurakuntans haltuun siinä toivossa, että hänen lapsens tulisit siunatuksi Herralta /  ja sanoi hyvästi kaikille läsnä oleville ja sanoi hän, hyvästi kaikki kiusaukset, kaikki  murheet ja kaikki vaivat ja pääsen kaikista ja katkeevat turmeluksen siteet ja pääsen ijäiseen lepoon ja rauhaan / minä näen, sanoi hän, rakkaat lapsukaiseni, jotka edellä menneet ovat rauhan rannalla engelein joukossa otottavan minua / minä kuulen jo taivaan kellot soivan. Eli hän kuiten vuorokauden vielä, mutta hänen ruumiinsa oli jo sangen heikoksi tullu kuoleman kivuista, van sisällisesti hengessä nautitti hän suloista Jumalan rauhaa / vieläpä iloitsi ja riemuitsi katselessaan jo ijankaikkisuuden ihanaa rantaa ja pois pääsemistä / niin kuin hän usein kertoi näitä sanoja, hyvästi kaikki kiusaukset ja kaikki vaivat ja kaikki murhet/ jo pääsen ijäistä lepoa ja rauhaa nautitsemaan / sanoi hän vielä harvoilla sanoilla heikolla äänellänsä Jumalan valtakunnasta kaikille, jotka kävit hänelle hyvästin sanomassa/ tässä saivat murhelliset ja epäileväiset tuta taivaan iloa sydämissäns ja jopa särkymättömät tulit särjetyksi ja liikkumattomat  liikutetuksi / sanoo hän taas vähän päästä nauru suulla /minä kuulen Jumalan pasunat soivan sen uuden kaupungin ihanassa ilmassa / ja taas vähän levättyäns sanoo / minä jo katselen avatuita taivaita, joita Jesus on verellänsä avanut minulle ja kaikille valituillensa ijankaikkiseksi asuinsiaksi/ hyvästi kaikki veljet ja sisaret sanon viimeisen kerran / älkäät peljätkö, olkaat hyvässä turvassa / ei ole mittään valmistamista / Jesus on kaikki valmistanu / paratiisin portit on avanu kaikille uskovaisille / muutaman tiiman ennen kuin hän hengensä antoi, pani hän kätensä ristiin ja nosti ylös taivasta kohden ja sanoo /minä vielä viimi kerran tällä heikolla äänelläni ja kuolevalla kielelläni kiitän Jumalaa, Isää ja Herraa Jesusta, joka on johdattannu läpi kaiken heikouden ensimäisestä päivästä hamaan tähän viime päivän ehtoon asti / Koska hän tunsi, että hänen ajatuksensa tahdoit sekaantua, rukoili hän Jumalaa varjelemaan hänen ymmärystäns. Otti hän puolisonsa kädestä kiini ja sanoi hänelle /älä rakkaani ylön kovin murehti minua / sanoi meille, jotka hänen hänen vuottensa ympärillä olime / rukoilkaa rakkaat veljet minu edestä, että Jumala jo laskis minun rauhaan menemään ja niin hän kuoli hiljaisella ja levollisella kuoleman tuskalla ja täydellä ymmäryksellä, sillä ennen kuin hän otettiin pois, oli hänellä todistus, että hän kelpais Jumalalle / mutta ne, jotka ei ole ennen terveyden aikana tullu merkittyin kanssa, vaikka he vielä niin kuin tyhmät neitset / kuin kuolema alkaa sydämiä ahdistamaan havaisevat, että heidän lamppunsa sammuvat, tekevät jonkulaisia synnin tunnustuksia ja käsittävä vielä jonkulaista uskomista täytyy meidän äänettöminä jättää Jumalan haltuun, sillä ei he kelpaa kelleen esimerkiksi, sillä nykyinen maailma luotta sen katumuksen päälle, joka tapahtuu kuolinvuoteella, jossa hän tulee surkiasti petetyksi. Ole nyt lohdutettu sinä murhellinen ja kaipavainen puoliso, sillä että sinun rakastatettus on vielä viimisenki voiton saanu ja päässy ijankaikkiseen lepoon ja rauhaan /olkaa lohdutetut te murhelliset orpo lapset, sillä teidän isänne on antanu teitä Jumalan Isän haltuun, joka kaikkein oikia Isä on, kuin taivaassa ja maassa lapsiksi kutsutaan ja hänen seurakuntansa haltuun. Ole nyt iloinen sinä vapaaksi ostettu lauma, sillä opetusisänne todistaa vielä pois lähetissänsä kaikki synnit anteeksi Jesuksen nimessä ja viattomassa veressä / olkaa hyvässä turvassa kaikki totiset uskoassa kilvoitteliat / suloinen lepo on odottavana, jota ne nautita saavat, jotka jo ovat leppäämässä heidän töistänsä / pian pääsevät meidänki väsyneet luume lepäämään / pian valmistetaan se vuode, josta emme nouse ennen kuin viimeisenä päivänä / pian saame meki ynnä edellä mennetten veljein ja opettajaime kanssa enkelein joukossa yhdistää ääneme ja veista kiitosta jumalalle ja Karitsalle, joka meitä on verellänsä ostanut / amen ja halleluja / kiitos ja kunnia olkoon ainoalle Jumalalle / amen halleluja

Ei tämä ole hyvin kirjoitettu, mutta voitte sada selvän kuin olette kärsiväliset / muistakaa rukouksissanne minuaki / huonoin veljenne

M.W.Pekkala[2]

---

[1] Elämäkerta on julkaistu Karl Abiel Heikelin toimittamassa Kristillisessä Kuukausilehdessä vuonna 1882 (6/1882, 86-89). Tässä se on kuitenkin alkuperäisenä Pekkalan kirjoituksena. Se sisältyy Heikelin Aapo Tapanille keväällä 1882 lähettämään kirjeeseen.

[2] Matti Vilhelm Pekkala (1849 – 1922) oli kotoisin Muonion Kätkäsuvannosta, jossa hän asui vuoteen 1883 saakka. Matti Pekkala toimi kotiseudullaan väliaikaisena katekeettana vuosina 1881 – 1883.  Viimeksi mainittuna vuonna hän muutti New York Millsin seudulle Minnesotaan jossa asui loppuikänsä.