Wanhoja kirjeitä 8. Juho Kierin kirje Joonas Purnulle 3.8.1901

Joonas Purnun kotikylässä Jellivaaran Purnussa seisoo vielä esikoislestadiolaisten rukoushuone

Pohjois-Ruotsin lestadiolaisuuden jakautuminen esikois- ja vanhoillislestadiolaisuuteen Raattamaan kuoleman jälkeen heijastui nopeasti myös siinä kirjeenvaihdossa, jota käytiin Euroopan ja Amerikan lestadiolaisten välillä. Syytöksiä ja vastasyytöksiä sinkoili puolin ja toisin. Erimielisyydet Ruotsin Lapissa kiristivät asenteita Amerikan lestadiolaisuuden keskellä. Jännitteitä ja ristiriitoja Amerikan lestadiolaisyhtisöjen sisällä oli tosin ollut jo 1870-luvun lopulta lähtien. Ne huipentuivat Juho Takkisen syrjäyttämiseen Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan papinvirasta. Tämä puolestaan johti kahden rinnakkaisen, kilpailevan lestadiolaisseurakunnan syntymiseen Calumetissa. Amerikan erimielisyydet heijastuivat nopeasti myös Eurooppaan, ja olivat osaltaan Euroopassa syntyneiden riitojen polttoaineena. Alla saarnaaja Juho Kierin kirje Joonas Purnulle 3.8.1901. Kirje kertoo niistä tunnelmista ja aseista, joissa taistelua lestadiolaisten sieluista käytiin tuolloin uudella mantereella.

Ps. Olen hieman muokannut tekstiä luettavammaksi, eli korjannut joitakin ilmeisiä kirjoitusvirheitä, jakanut pitkiä, ilman välimerkkejä kirjoitettuja tekstinpätkiä virkkeiksi ja korjannut isojen ja pienten kirjaitten käytön sekä jakanut tekstiä useampaan kappaleeseen.

Calumet 3.8.1901

Kallis vanhin Herran Jesuksen seurakunnan raskaassa työssä Jonas J. Purnu rakkaan emäntäne Anna Lisan ja lastene ynnä veren korjaja lauma Ruotsin Lapissa, jotka kansame yhtä armon raitista ilma hengittävät esikoisten seurakunnan helmassa / Jumalan armo vahvistakoon teitä.

Tänne on Sirkanmaan, Pääkkölän, Nikkari Tuomaan, Palohuornasen, Jänkänpään lapset[1] syöttäneet sydämensä kirjoilla[2] ja Haaparannan lehdillä, että oikein ilosta riemuitsevat toisin ajatteliat.  Vieläpä on lainattu palstoja Amerikan sanomalehdetki. Sirkanmaa on kirjottanu Norjaan yhdenki kirjan, josta on A. Ollila lähättänyt kopion J.H.Lumijärvi-veljelle[3], ja J.H.Lumijärvi lähettänyt tänne Kalle Ojalalle[4] ja Isaki Kankkaalle[5], jonka Ojala anto lukea minulle / siinä mainitsi Sirkanmaan muun muassa että Purnu hallitsee valta  kirjoilla niinkuin paavi y.m..m. törkeätä lausetta / mikäs se on se Sirkanmaa Ja Nikkari Tuomas, josta ei näy vanhiman Raattaman kirjoissa eikä esikois seurakunnan vanhinden kirjoissa mittään,  paitsi yksi Norjassa käynti Sirkanmaalla vähän ennen Raattaman kuolemaa / Nikkari Tuomaan nimeä ei missään / se veli on tainnut olla enämpi kuin kahdeksan päivän reisulla bojes opetuslasten joukosta, vai onko se nyt nostanut päänsä ylös siittä vanhasta himo haudasta, joka oli ennen jo sen suuren herran profetan Laestadiuksen aikana voimassa. Josta vanhaa Johanes on kirjoittanut Nattavaarasta ja Ullatista.

Jos vain niin on asiat, niin ajattele perrän ja anna laskea Herran Jesuksen kuumat kyyneleet sydämenne päälle Tuomas rakas ja Sirkanmaa, Pääkkölä, Purnon Antti ja Palohuornainen ja Jänkänpää, Ja kaikki, jotka olette nosseet napisemaan taivaallista tottuutta vastaan ja lakatkaa riitelemästä kallista vanhinta Purnua ja kaikkia, jotka hänen kansa hengittävät rauhan ilmaa esikoisten seurakunnan helmassa. Kallis veljene Olof Matoniemi[6] sanoi viime talvenakin monta kertaa lausuneen Raattaman vainajan hänelle Saivossa, että ei ole Ruotsin Lapissakaan muita, joita soppii lähettää Amerikkaan kuin Jonas Purnu / Sillä Amerikassa on väkevä eri seura ja moni färinen ja vanha. Voi Herra Jesus, älkää tehkö niin raskasta syntiä, joka huutaa taivaaseen asti, että kaivatta Jumalan silmä terää, Kristuksen ruumista / monta tuhatta vanhurskasta Amerikan maallakin vuotattaa Jesuksen kuumia kyyneleitä tähdemme, kuin ovat  nähneet sanoma lehdistäki viime talven Gellivaarassa tapahtuneen ryntäyksen uskottomain pappein kansa, niin saapi huutahtaa kuin muinoin se suuri Herran profeta Laestadius, että voi aikaa, voi tapoja / Herra Jesus taivallinen Isä  anna kuitenki heile armoa, että tulisivat tuntemaan Isän ja äitin ennenkö ovi kiini suljetaan.

Meille on lähätetty monta kopiota Nikkari Tuomaan lasten kirjoista, joista olema nähneet heidän ikävän työn tekonsa. Emme ole saaneet Burnon rakastajain kirjoista muuta, mutta sen olema nähneet, että murheella ja kyyneleillä tekevät työtä sieluime ijankaikkisen onnen ja autuden ylös rakennukseksi, niin kuin Mäntyvaaran Junti[7], Viktori Appelkvisti ja Vettäsjärven, I.Niku Masunista / net on kirjottaneet kalliita kirjoja ja Sarvisvaara viimeksi / Herra Jesus vahvistakoon teitä kaikkia pitämään Joonaan käsiä ylhäällä, että hengen yhteys pysyis ettei kuolemattomuus ja luopumus tapahtuis ja velka vähettäis, että elävä synnin tunto pysyis, sillä niitä saattaa pyhä henki hallita, jotka karitsan veren korjaajana pysyvät.

Olen kyllä yksi heiko veljenne elämän kaitalla tiellä kaikeen hyvään, mutta kuitenki rukkoilen Herraa Jesusta, että hän antaisi voimaa ja väkevyttä sotimaan laumansa puolesta, että ei viholisen metsästäjät saisi valloittaa rauhan lapsia lihavuudensa voimaasa / monta tuhatta rukoilevat edestänne taivalista isää Herran Jesuksen nimmeen, jonka viattoman veren kautta on synnit ja kiusaukset andeeksi annettu / Olkaat hyvässä turvassa kallis veljeme Purnu ja koko verellä pesty lauma Ruotsin Lapissa / tältä tervehtävät teitä Olof Madoniemi, Antti Törmänen, Matti Uskoski,  Johan Kinnunen, Johan Taipaleensuu.

Ja koko herran lauma Amerikan maalta ei lakkaa muistamasta sen kalliin työn edestä, jota teitte Mäntyvaaran Juntin kansa. Josta herralle Jesukselle olkoon kiitos kunnia ja ylistys.  On ollut täälläkin monia vihollisen verkoja, aina tyynen meren rannalta asti, oista on suuri vaiva niillä harvoilla lamma[s ] koirilla / kirja tulva on auvennut Suomen Lapistakin Raattamaan kuoleman jälkeen / on ihme kuin nuorukaiset nousevat niin suuriin puuhiin kuin Sirkanmaakin, kutsu itseänsä vanhimaksi kirjoissans / en tietä muuta sanoa mutta pyytän rukoila edestänin Herra Jesusta elämän kaitalla tiellä, kaikkein Jumalan valittuin kansane tahdon kilvotella /ehkä olen heiko kaikken hyvään, mutta väkevä pahaan. Karitsan veren kautta olen pysynyt voiton päällä / Tässä myötä seuraa muutampi kirjoja, josta näette kirjotukseni Kalle Ojalalle. On se Sirkanmaan törkeä kirja jonka Lumijärvi on lähättänyt. Lumijärvi on lähättänyt valtakirjan Ojalle (Ojalalle?), että ottaa minulta kirjat pois, joita kallis sisar Karolina Raattamaa on minulle  lähättänyt / se on lailinen valtakirja, voi tyhmyttä luulee että se on persian (sanan päällä kysymysmerkki, olisiko tekstin kuulunut olla  kuninkaan päällä) hänen toivonsa / Tostelle (saarnaaja Torsten Estensenille?) rakkoili taivas viime talvena, mutta on taas kääritty – heiltämä ? raskaat olit jäljet /nyt on ilo heillä siitä / Alexi Pauli[8] on ensimmäisessä Taavetin haudassa ja toisessa myös mutta vain kulkee uutta juutalaista tekemässä Niku Lassin[9] kansa / nyt lähdevät Oregoniin Lumijärveä vahvistamaan / Paulilla on Polseppä? täällä / kutsu oli ensin tänne mutta ei Ojala tullut y.m.m.
Tätä merkitsee heiko veljenne J.Kieri

---

[1] Lapsilla tarkoitetaan edellä lueteltujenitälestadiolaisten saarnaajien Juhani Sirkanmaan, Mikko Pääkkölän, Tuomas Yliantin (Nikkari-Tuomas), Johan Isak Palohuornaisen sekä Johan Petter Jänkänpää tukijoita.

[2] Sana kirja tarkoittaa, kuten hyvin usein tuon ajan kirjeenvaihdossa, kirjettä.

[3][3] Saarnaaja Juho Lumijärvi (1854-1923), jonka Raattamaa lähetti Hammerfestista Amerikkaan Takkisen työkumppaniksi vuonna 1882. Lumijärvi muutti vuonna 1884 Astoriaan, Oregoniin.

[4] Saarnaaja Kalle Ojala (1858-1941) oli Calumetin ns. takkislaisen seurakunnan papinviran toimittaja. Hän muutti vuonna 1917 Länsirannikolle Astoriaan.

[5] Pajalasta kotoisin ollut saarnaaja Isak Kangas, joka muutti Amerikkaan 1890-luvun alussa.

[6] Norjalaissyntyinen saarnaaja Oluf (Olli) Matoniemi (1848 – 1925) oli saarnaaja Juho Takkisen matkakumppanina tämä viimeiskesi jääneellä matkalla Suomessa talvella 1891-1892. Hän nousi Takkisen kuoleman jälkeen yhdeksi keskeisimmistä esikoissaarnaajista uudella mantereella.

[7] Saarnaaja Jöns Eriksson Mäntyvaara (1845-1920).

[8] Norjalaissyntyinen saarnaaja Aleksander Johansson (Paulin Aleksi, syntynyt 1856).

[9] Saarnaaja Herman Nikulas (1862-1924) Michiganista.