Länsilestadiolainen Stockelin perhe Jukkasjärven Kattuvuomasssa kotinsa portailla 1900-luvun alussa. Kuva: Kiruna stads bildarkiv |
Cirkulär till predikanterna om försoningsmöte mellan öst och väst
Joulukuun 18 päivä 1912 kävi allekirjoittanut Peder Olsen Fjelldalin
tykönä Norgassa sitä vasten, että saada sovinto kokouksen toimeen. Asetin hänen
silmänsä eteen, kuinka surkea se on, että on riita ja tuomio Jumalan lasten
välissä, että kymmenen tuhansia ihmissieluja mene hukkaan tämän riidankautta ja
itse perkele mahtanee oikein nauraa kuin kristityt tuomitsevat toisiansa, jonka
tähden se olisi paras, että niin hopusti kuin mahdollista hommata sovintoa ja
sitte ruveta kahdenkertaisilla yhdistetyillä voimilla työtä tekemään sielujen
autuuden päälle.
Peder
vastasi siihen: En halua yhtään sovintoa, joka halua sovinto, tuokoon
sovintotuomareita, emme saata pittää sovintokokousta ilman sovintotuomaria.
Minä vastasin siihen, että olemme Vittangin seurahuonessa sopinet, että koska
kaikki meille tunnetut kristityt ovat jommallakummalla puolella ja siis koovin alhaiset
niin täytyy Raamattu Lutheruksen, Laestadiuksen ja Raataman kirjoitukset meille
olla sovintotuomarit. Pietari väitti se aivan mahdottomaksi ja kielsi puhen
koko sovinnosta.
Kirjeen toisella puolella alla oleva raportti
ruotsiksi. Suomenkielinen on ollut erillisellä paperilla ja kuului näin:
23 päivä maaliskuuta 1910 kokontui seuravat
saarnajat (Laestadialaisia) Vittangin seurahuonessa lännen puolelta Isak
Kuoksu, Samuel Vettasjärvi, Isak Niku, Frans Parakka ynnä koko seurahuone täynä
lännen kristillisyteen kuuluvia. Idältä oli läsnä Oluf Koskamo ja Aug Lundberg
muutaman kumpanin kanssa.
Neljän
tiiman keskustelun jälkeen näytti olevan yksimieleinen tarkoitus, että
maaliskuussa 1911 kokontua sovintokokoukseen Vittangin kirkoon, jonka
vaarantavainen pappi oli siihen luvannut. Päätös oli 3 eli 4 päivää ensin
yhdessä pittää kokousta 2 kertaa päivässä ja joka kokouksessa 1 saarna
kumpaiselta puolelta, jonka jälkeen saisi keskustella sovinnonmahdollisuudesta
kuin ensin on saarnojen kautta oppineet tuntemaan toisiansa.
Koska lännen saarnaajat halusit ensiin keskustella poissa olevaisten saarnaajitten kanssa asiasta, niin ei saatettu heiden puoleltansa päättää vakaiseksi, vaan lupasivat viimein lokakuussa antaa Lundbergille vastausta tulevatko he sovintokokoukseen Wittangissa maaliskuussa 1911.
Lannavaarassa 5 p. helmikuuta 1911
Aug Lundberg
Lähde: August Lunbergin kokoelma
Lähde: August Lunbergin kokoelma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti