lauantai 13. huhtikuuta 2019

Kielentutkijan arvio Pohjois-Ruotsin lestadiolaisuudesta 1930-luvulla

Väkeä menossa lestadiolaisseuroihin 1900-luvun alussa Jukkasjärvellä. Kuva: Kiruna stads bildarkiv


Maassamme ilmestyi vuosina 1927 – 1990 lehti nimeltä Sanastaja. Se kertoi olevansa aikakauslehti sanatietoja ja -tiedusteluja varten. Lehden julkaisija oli Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Sanastaja-lehdessä oli vuonna 1934 Inkeri Tuovisen artikkeli Länsipohjan sanastusalue (19/1934). Siinä hän artikkelinsa loppupuolella arvioi alueen merkittävintä uskonnollisuutta eli lestadiolaisuutta. Maisteri Tuovinen suoritti sanastonkeruutyötä Länsipohjassa ainakin vuosina 1930 – 1935. Tässä linkki Inkeri Tuovisen keruutyöstä kertovaan blogikirjoitukseen.

Ohessa lestadiolaisuutta käsittelevä osa Inkeri Tuovisen artikkelista:

Monien aineellisten ja henkisten puutteellisuuksien vastapainona on noilla seuduilla oma ainutlaatuinen rikkautensa; ”Pohjolan valkeus”, lestadiolaisuus, joka vanhan ”Lapin profeetan” kylvön satona elää ja vaikuttaa yhä. Monia kauniita elävän uskon ilmauksia joutuu vieraskin usein näkemään. Paljon soimattu lestadiolaisten suvaitsemattomuus pohjautuu vain ankaraan ja tinkimättömään, mutta ei koskaan armottomaan vastuuntuntoon; ”akatemian” maailmallisen opin turmelemiakaan ”ihmisriepuja” ei pidetä aivan toivottomina, vaan koetetaan neuvoa oikealle tielle, sillä: ”sielu se on heilläki, vaikka het ovat oppinheet ihmiset”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ett typiskt laestadianskt brev

  Jag har under de senaste veckorna gått igenom brevväxling mellan olika laestadianska predikanter. Tills vidare har skrivit upp cirka 200 g...