 |
| Erkki Antti Juhonpieti |
Kun uuden heräämisen vaatimus levisi 1890-luvun viimeisinä vuosina lestadiolaisyhteisöissä, asettui Sanomia Siionista-lehden toimittaja Aatu Laitinen sitä tukemaan . Hän antoi lehdessään palstatilaa uutta heräämistä vaatineiden saarnaajien kirjoituksille sekä myös omilla kirjoituksillaan tuki heitä. Monien tunnettujenkin saarnaajien lankeemukset laukaisivat syytöksiä, joiden mukaan niiden syynä oli liian löysä evankeliumi. Aatu Laitinen kävi lehtensä maaliskuun numerossa (Sanomia Siionista 3A/1898, 47-48) hyökkäykseen "saastaisuudessa" vaeltaneita saarnaajia vastaan ja vaati, että heidän olisi lopetettava saarnaaminen kokonaan, vaikka nämä olisivat tehneet parannusta synneistään. Lisäksi hän totesi, että kaksi suurta mätähaavaa on tahtonut lopettaa kristillisyytemme: lihallisuus ja paisuminen. Lehtensä seuraavassa numerossa Laitinen julisti vahvaa tukeaan uudelle heräämiselle (Sanomia Siionista 3B/1898, 55-57). Samassa lehdessä oli lisäksi Laitisen artikkeli Kuuluuko laki kristitylle, jossa hän toteaa: Laki on se koira, joka aina haukkuu jälkeemme niin kauvan kun ruumiissa olemme.
Erkki Antti Juhonpieti ei lainkaan hyväksynyt Aatu Laitisen kirjoituksia eikä uuden heräämisen vaatimusta. Kuten alla olevasta Laitisen kirjeestä ilmenee, hän kritisoi Laitisen opetusta. Valitettavasti Erkki Antin lähettämä kirje ei ole säilynyt. Erkki Antin uusheräyksen torjunta ilmenee muun muassa kirjeessä kesällä 1898 Matti W. Pekkalalle. Siinä hän nimeää uusheräyksen Kittilästä tulleeksi Suomen surviaisparveksi. Nämä eivät olleet kyenneet uskomaan vapauteen asti ja siksi luulevat Torniolla olevan kristityt nukkumassa (Juhonpieti 1979, n:o 104).
-------
Rakkaalle
veljelle ja vanhimmalle Herrassa Erkki Antille Juhonpiedissä.
Jumalan varjeleva armo tallettakoon meitä Kristuksessa.
Ensin kiitän rakkaudella veljen kirjeestä, josta selvään näkyy rakastavainen hellä mieli, jolla ennenkin minua kohtelitte. Olettepa rakas vanhin kuitenkin loukkaantunut laillisiin opetuksiini Siionin Sanomissa. Vaan kun ne on kirjoitetut kuollutta uskoa vastaan, jota pahaa on luultavasti myös pujahtanut rajan yli Suomesta Ruotsiin, kun te vanhimmat ette jaksa pislaakivahtia[1] niin tarkoin pitää tuolla pitkällä rajalla, niin ei se paljon pilanne kallista asiaamme, sillä elävät kristityt suostuvat Jumalan lakiin, että se hyvä on. Onhan apostolikin muutamille seurakunnassa sanonut: laittakaa pelvolla ja vapistuksella, että te autuaaksi tulisitte ja kuolettakaa se vanha ihminen tekoinensa, himoin ja haluin kanssa, ja niin edelleen. Kovin ikäviä muisteli Hietaniemessä kauppias Ero kristityn vaimonsa[2] kanssa opettajistakin, niinpä Pajalan papista Zeidlitz[3] veljestäkin ja appifaaristaan, josta Zeidlitzille myös veljellisesti kirjoitin vastausta saamatta. Jos siitä kymmeneskään osa on totta, niin huonosti ovat asiat. Apostoli käskee niin opettamaan: rankaise, neuvo, nuhtele kaikella siveydellä; Kyllä on lihallisia ihmisiä aina paljon joka paikassa, joille Herran raskaat tuomiot Hänen sanassaan kuuluvat, eikä ole meillä lupa keveästi opettaa, koska emme voi lukea yhtään lukua Raamatusta.
Te ymmärrätte rakastettu veljeni ja vanhin, etten tarkoita olla opettajanne, olette enemmän Raamatussa oppinut kuin minä, sanon vain omantuntoni sisällisen vakuutuksen. Olen myös pelännyt, jos Jeesus ei meitä tunne tullessaan, vaikka olemme jotakin Hänen nimensä kautta toimittaneet.
Vaimoni ja muiden kristittyin kanssa täällä sanon teille veljeni sydämelliset terveiset, ja olen aina iloinen, jos jaksatte vielä minua muistaa kirjeellä. Saivon rakkaalle papalle kun kirjotatte, niin sanoka meidän rakkaat terveiset; haluaisin teitä käydä kohtaamassa, jos Jumala suo, muistakaa meitä rukouksissa, veljellisesti Aatu Laitinen.
Tulevana talvena Lannavaaran seurain aikaan olisi haluni, jos Jumala suo ja elämme, teitä veljeni rakkaudella kohdata vielä, että enemmän voisimme puhella veljellisessä lohdutuksessa niin kuin ennenkin.
On näet aikomukseni tulla talvella Lannavaaran seuroihin / vielä kerran kohdata rakkaita vanhoja, jos on niin Jumalan tahto.
Kovin huonosti toimitti Grönroos täällä L:n Uuden postilla asian.[4]
Ensin kiitän rakkaudella veljen kirjeestä, josta selvään näkyy rakastavainen hellä mieli, jolla ennenkin minua kohtelitte. Olettepa rakas vanhin kuitenkin loukkaantunut laillisiin opetuksiini Siionin Sanomissa. Vaan kun ne on kirjoitetut kuollutta uskoa vastaan, jota pahaa on luultavasti myös pujahtanut rajan yli Suomesta Ruotsiin, kun te vanhimmat ette jaksa pislaakivahtia[1] niin tarkoin pitää tuolla pitkällä rajalla, niin ei se paljon pilanne kallista asiaamme, sillä elävät kristityt suostuvat Jumalan lakiin, että se hyvä on. Onhan apostolikin muutamille seurakunnassa sanonut: laittakaa pelvolla ja vapistuksella, että te autuaaksi tulisitte ja kuolettakaa se vanha ihminen tekoinensa, himoin ja haluin kanssa, ja niin edelleen. Kovin ikäviä muisteli Hietaniemessä kauppias Ero kristityn vaimonsa[2] kanssa opettajistakin, niinpä Pajalan papista Zeidlitz[3] veljestäkin ja appifaaristaan, josta Zeidlitzille myös veljellisesti kirjoitin vastausta saamatta. Jos siitä kymmeneskään osa on totta, niin huonosti ovat asiat. Apostoli käskee niin opettamaan: rankaise, neuvo, nuhtele kaikella siveydellä; Kyllä on lihallisia ihmisiä aina paljon joka paikassa, joille Herran raskaat tuomiot Hänen sanassaan kuuluvat, eikä ole meillä lupa keveästi opettaa, koska emme voi lukea yhtään lukua Raamatusta.
Te ymmärrätte rakastettu veljeni ja vanhin, etten tarkoita olla opettajanne, olette enemmän Raamatussa oppinut kuin minä, sanon vain omantuntoni sisällisen vakuutuksen. Olen myös pelännyt, jos Jeesus ei meitä tunne tullessaan, vaikka olemme jotakin Hänen nimensä kautta toimittaneet.
Vaimoni ja muiden kristittyin kanssa täällä sanon teille veljeni sydämelliset terveiset, ja olen aina iloinen, jos jaksatte vielä minua muistaa kirjeellä. Saivon rakkaalle papalle kun kirjotatte, niin sanoka meidän rakkaat terveiset; haluaisin teitä käydä kohtaamassa, jos Jumala suo, muistakaa meitä rukouksissa, veljellisesti Aatu Laitinen.
Tulevana talvena Lannavaaran seurain aikaan olisi haluni, jos Jumala suo ja elämme, teitä veljeni rakkaudella kohdata vielä, että enemmän voisimme puhella veljellisessä lohdutuksessa niin kuin ennenkin.
On näet aikomukseni tulla talvella Lannavaaran seuroihin / vielä kerran kohdata rakkaita vanhoja, jos on niin Jumalan tahto.
Kovin huonosti toimitti Grönroos täällä L:n Uuden postilla asian.[4]
On ollut käskyni Hellmanille Ouluun, että lähettää lahjaksi teille Sanomia Siionista, vaan hän näkyy sen unhottaneen. Kyllä minä siitä vielä Ouluun kirjoitan, että teille rakas vanhin ja veljeni lehdet tulevat. A. L.
[1] Pislaaki = takavarikko.
[2] Kauppias Karl Ludvig Ero (s. 1858) ja hänen vaimonsa Katarina Wilhemina Hynylä (s.
1857). Ks. Ruotsin väestönlaskenta 1900.
Hietaniemen seurakunta, Vitsaniemi, sivu 35, rivit 7-8.
[3] Pajalan kirkkoherra Otto William Zeidlitz (1860 – 1943) toimi katekeettana
ja saarnaaja, lähetysjohtaja August Lundbergin apulaisena pari vuotta (1886 –
1888) Lannavaarassa. Hänet vihittiin
papiksi, ilman minkäänlaista akateemista koulutusta, vuonna 1888. Zeitlitz toimi
kappelisaarnaajana Muonionalustan seurakunnassa vuodesta 1892, Korpilompolossa
vuodesta 1895 ja vuonna 1899 hänet valittiin Pajalan kirkkoherraksi. Tässä
tehtävässä hän oli vuoteen 1941 saakka.
[4] Frans Oskar
Grönroos (myöhemmin Vihantola, 1876 – 1936) kustansi Porissa Laestadiuksen Uuden postillan vuonna 1897. Sen olivat
toimittaneet Henrik Mäkitalo ja Yrjö Halonen. Grönroos liittyi
lestadiolaisuuden hajaannuksessa uusheräykseen, mutta irtaantui vuosina 1920
-1906 kokonaan lestadiolaisuudesta. Hänestä tuli vuosiksi 1906–1907 Kristillisen
työväenliiton sihteeri ja puolueen Tähti-lehden toimittaja (1906–1908). Lisäksi
hän oli toimittajana Länsi-Suomen kristilliset sanomat-ehdessä (1909) ja
Herättäjä-lehdessä (1910–1911).
Grönroos siirtyi vuonna 1913 Herättäjä-Yhdistyksen matkasaarnaajaksi (1913–1936).
Vuoden 1909 eduskuntavaaleissa hänet valittiin Kristillinen työväenliiton
listoilta kansanedustajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti