Pitkä tukka miehelle häpeäksi

Toisen maailmansodan jälkeen levisivät uusimmat muotivirtaukset yhä nopeammin maamme syrjäisimpiinkiin kolkkiin. Uudet tiedotusvälineet, ensin radio ja sitten televisio, toivat tuuulahduksen "suuresta maailmasta" jokaiseen salomökkiinkin. Vaikka lestadiolaisuus on ollut hyvin konservatiivinen liike, ympäröivän yhteiskunnan tapakulttuuri ja sen muutokset ovat ulottaneet vaikutuksensa myös liikkeen sisälle. 1960-luvun lopulla miesten pitkät hiukset yleistyivät nuorten miesten keskuudessa. Niitä alkoi näkyä myös "kristillisyyden" keskellä. Tätä eivät monet hyväksyneet. Lukuisissa saarnoissa  pidettiin pitkiä hiuksia luonnottomana ja merkkinä maailmallisuudesta tai radikalismista. Samoihin epäilyttäviin ilmiöihin kuului myös parta. Näin siitä huolimatta, että monilla 1800-luvun 1900-luvun alkuvuosikymmenten keskeisillä saarnamiehillä oli myös ollut parta. Pitkien hiuksien tuomitsemiseen löydettiin myös Raamattua, josta esimerkkinä oheinen kirjoitus Päivämies-lehdessä vuonna 1973.

Kun katselee vanhoillislestadiolaista seuraväkeä 2000-luvulla, löytää sanankuulijoiden joukosta myös pitkätukkaisia miehiä. Merkittävällä osalla miespuolisista sanankuulijoista, jopa ehkä enemmistöllä, on myös parta. Osalla on lyhyt ja siisti parta, osalla tuuhea ja pitkä risuparta. Niin se maailma muuttuu eskoseni, ja "meitsit" sen mukana.

Pitkät hiukset miehillä

Päivämies 18.7.1973

Jumala loi ihmisen, mieheksi ja vaimoksi Hän loi heidät. Tätäkin luomistekoa meidän tulisi kunnioittaa. Mutta aina, kun maa turmeltuu synnin tähden, luonnollinen muutetaan luonnottomaksi. Jumala loi ihmisestä kauniin, mutta synti sumentaa silmien kirkkautta. Ja kun aletaan kilpailla rumuudella, pitkällä tukalla ja parralla miehisten miesten kesken, on tilanne kääntynyt nurjaksi.

Raamattukin koskettelee, tuo kaikkien hyvien neuvojen kirja, sitä, kuinka miehelle on häpeäksi kasvattaa tukka pitkäksi. Hesekielin kirjassa sanotaan "... eikä pitkiä hiuksia kasvattaman, mutta pitää antaman hiuksensa tasaisesti leikata ympäri." Paavali kirjoittaa korinttolaisille: "Eikö luontokin sitä teille opeta, että se on miehille häpeäksi, jos hänellä on pitkät hiukset?" "Mutta vaimolle se on kunniaksi, että hänellä on pitkät hiukset. Sillä hiukset ovat hänelle peitteeksi annetut."

Kun me kysymme neuvoa Jumalan valtakunnalta, ja luemme hyvien neuvojen oppikirjana Pyhää Raamattua, olemme aina oikealla tavalla ja oikeaan suuntaan "kehittymässä." Luonnottomuudet ovat häpeäksi jopa silloinkin, kun ihminen uhmaten suhtautuu niihin, jotka sellaisesta varaavat. Moni menee virran mukana (kuolleet kalat menevät virran mukana aina!) rohkeuden puuttumisen vuoksi. Maailman arvostelu on aina Jumalan lasta vastaan. Sitä ei saa pois sillä, että mukautuu jossakin tämän maailman luonnottomiin menoihin ja muotioikkuihin. Siksi on hyvä ja oikein kaikessa koetella, mikä hyvä ja oikein on ja hyljätä se, mikä on vahingollista, meille miehenpuolillekin. Kun lähdetään luonnottomiin, johtaa se alemmuuden kompleksien kokemisiin. Ne joskus nimeävät eräänlaisena ylemmyyden sellaisina, mutta ovat selvää alemmuutta. Tällaiseen ei Jumala ole lastansa tarkoittanut. Siksi käydään parturissa, ja annetaan heidän tehdä sellaista jälkeä, joka on miehille kaunistukseksi ja kunniaksi.

Älköön missään oleellisessa umpeutuko tämän maailman, ja Jumalan valtakunnan välinen raja. Kun joku omaksutaan maailmasta, kohta omaksutaan toinen ja kolmaskin, ja kohta maailma omaksuu meidät kokonaan. Tämähän ei ole tarkoituksemme ja päämäärämme. Siksi kantakoon rakkaudessa esitetty neuvon sana otollisen hedelmän, että me kaikki Jumalalle kelpaisimme. Uskokaa heikkoudet ja synnit turvattuina anteeksi Jeesuksen kalliissa nimessä ja sovintoveressä.

Toimi Lehto