Saarnaaja Paulus Mikkeli Rantala |
Nykyajan henki ja sen hedelmä
(mietteitä vuodenvaihteessa)
SL 12, 1927.
Aika, jossa elämme, on mitä ikävin, sentähden
että Jumalan hylkäämisoppi kasvaa ja leviää niinkuin kulovalkea. Ei ihmekään,
kun on jo pienokaisilla oppikirjojakin, joissa opetetaan valheoppia, niin että
kaikki esitetään itsestään kehittyneiksi, ettei mitään ole yliluonnollista,
yksin uskolla käsitettävää. Kun ei mitään jätetä Luojan teoksi, niin Luoja
tulee olemattomaksi. Koko tällaisen sivistyksen pääsuunta on, ettei ihminen ole
tilivelvollinen mistään teoistaan. Näiden oppikirjain lukeminen on pakollinen.
Niiden kirjoittajille annetaan valtion palkintoja heidän jalosta työstään.
Haureellisuuden himoa elätetään kevytmielisillä romaaneilla, joita on joka
paikka täynnä, elävät kuvat, joita on kaupungeissa ja isommissa kyläryhmissä,
samoin myös teatterit, joista useat saavat valtion kannatuksen. Niillä
petkutetaan rahat haureuden hurmaamalta kansalta. Elävillä kuvilla turmellaan
lasten mielikuvitus ja tahrataan nuorten sydämet alastomia naisten kuvia
näyttelemällä. Voi, voi, miksi on kansa mennyt näin surkeaan tilaan? Maailmaa
parannetaan, eikä siitä tule valmista. Opettajat jo paikoittain pakottavat
lapsia menemään teatteriin vastoin vanhempain tahtoa. Nyt täytyy vanhurskasten
vanhintenkin panna pienokaisensa tuonlaiseen kouluun. Sen vaikuttaa koulupakko.
Sitten on myös uskonnonvapauslaki, joka paremmin on uskottomuudenvapauslaki.
Olen katsellut murheella syrjästä, odottanut
ikävään asti, eikö tuota henkeä vastaan nouse kukaan oppineista, joittenka ääni
kuuluisi enempi ja joilla olisi jalommat lahjat. Vaan ei kuulu. Kysyn, missä on
vika, ovatko kaikki tyytyväiset? Nyt ihmetellään, että paheet kasvavat
kansassa, mutta ei ajatella, että kaikella voi maila sitä edesautetaan.
Niillekin, jotka eivät haluaisi olla osallisia tämänlaisessa työssä, pannaan
siihen pakko. Kaikki totuus tallataan jalkain alle. Ei havaita eikä surra sitä,
että ijankaikkisen Jumalan totuudet poljetaan jalkain alle ja häväistään Hänen
pyhä nimensä. Tästä seuraa, että ryöväys, murha ja kaikenlainen vääryys ovat
päiväjärjestykseen kuuluvia. Itsemurhat ovat monen mielestä kunniallisia
tekoja. On tapahtunut, että isät surmaavat lapsensa ja rangaistuksen pelosta sitten
itsensä. Petollisuus on tullut yleiseksi. Se on monella elinkeinona, kun
nuoruuden aikana ei ole työhön tottunut. Aika käytetään huonon kirjallisuuden
lukemiseen ja huvitteluihin. Ne, jotka eivät tahdo tehdä, elävät petkutuksella.
Joka sitä voi niin harjoittaa, ettei laki syytä - lakikin on niinkuin se
tulkitaan - se menestyy. Ja tuo huoruuden vimma on niin suuressa määrässä, että
se turmelee ihmisten elinvoimat. Se tekee hulluksi. Ensinnäkin se ei anna pitää
vaatetta ja tavallista suojaa ja niin turmelee ihmisen. Ei ennätetä niin paljon
mielisairaaloita rakentaa kuin niitä tarvittaisiin. Ei Jumalan säätämä
avioliitto ole enää mitään, niinkuin ei muutkaan Jumalan säätämät lait. Ne on
poljettu. Millä sitten hillitään hurmaantunut kansa? Sitten juoppouden pahe on
niin vallalla, että se on turmellut oppineet ja oppimattomat. Eikä tuo
kieltolakikaan ylety kaikkiin, kun hotellit ja matkustajakodit ovat
juopottelupaikkoina. Suurin osa kaikista kansankerroksista on turmeltunut.
Ranskan perkeleellinen oppi lapsiluvusta on levinnyt tulvaveden tavalla. Nämä
kaikki ovat nykyajan hengen hedelmiä. Kysytään, mistä nousee kommunisteja ja
anarkisteja, eikä huomata, että kaikki pannaan pakollisesti niitä kasvattamaan
jumalankielteisen opin kautta. Siis tulee toteen heidän virtensä, jossa
huutavat: Ei muuta johtajaa, ei luojaa, kuin kansa kaikkivaltias. Vaan nyt on
kysymys, kuka on tehnyt aineen? Jos sanotaan tuolle kaikkivaltiaan kansan
huutajalle: tee ensin pieni kukka ilman mitään ainetta, ei hän siihen kykene.
Jos ihminen on kaikkivaltias, niin miksi annat kuolemaan itsesi, jos olet kaikkivoipa?
Vielä kysymme kehitysopin professoreilta: onko ihmisymmärrys niin pimennyt,
ettei näe Jumalan tekoja? Jos on täysi taito, niin ei voi mihinkään kääntää
silmiään näkemättä todistuksia Luojan suuruudesta.
Voi
aikaa, jota elämme! Voi murheitten päiviä, jotka edessä ovat, sillä kansalla,
joka ei tarvitse Jumalaa, on perikato lähellä. Me olemme sen ajan veräjällä,
josta Daniel on sanonut: "Senkaltainen aika on tuleva, jonka kaltaista ei
ole ollut sittenkuin ihmisiä rupesi olemaan." Toivoisin, että ne, joilla
on lahjoja ja joittenka ääni kuuluu, yksimielisesti korottaisivat äänensä tätä
nykyajan henkeä vastaan.
Toivon Jumalan rauhaa ja siunausta alkavalle
uudelle vuodelle, että rakas Isä
varjelisi pahasta.
P. R.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti