 |
| Saarnaaja Peter (Petteri) Raattamaan (1849 - 1921) isä oli Juhani Raattamaa. Peter toimi nuoruudessaan isänsä tekstinlukijana ja myöhemmin myös saarnaajana jo ennen Amerikkaan muuttoaan vuonna huhtikuussa 1883. Peter Raattamaa valittiin New York Millsin apostolisluterilaisen seurakunnan papiksi. |
Elämä saatu
evankeliumin uskomisesta[1]
Kiitoksia kirjeesi edestä, jonka sain ilolla vastaan ottaa. Kuulin, että olette vielä Herran palvelijoina ynnä Mursu-veljen kanssa.[2] Herra siunatkoon teidän työnne; rakkaat veljeni, P. Raattamaa, Mursu[3], ynnä muut työtä tekeväiset lapset.[4]
Jumalan armo ja Herramme Jeesuksen Kristuksen rakkaus täyttäköön sielunne Pyhän Hengen lohdutuksella elämän ehtoohetkeen asti! Tällä toivotuksella lähestyn teitä, sinne vieraalle länsimaalle; sillä aikaa kuin pääsemme kaikin täältä vieraalta ijankaikkiselle kotimaalle. Kaikilla, jotka ovat syntyneet turmelemattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy, on perintömme pantti Pyhä Henki. Kaikilla uudenmaan perillisillä on tämä Henki elävänä kuolemaan asti.
Mutta ne raukat, jotka ei totisen katumuksen, parannuksen ja elävän uskon synny siitä turmelemattomasta siemenestä, he hukkuvat ijankaikkisesti. Sen tähden pitäisi heidän huoata: O! ijäisyys pelkään pituuttas, alku sulla on, vain loppua ei kuulu kustaan.
Tosi syystä pitäisi niiden harvain valittuin ahkeroita kilvoitella siinä opissa, josta elämän ja hengen olemme saaneet, ettemme kadottaisi kruunuamme täällä vieraalla maalla. Sillä kuolevainen ruumis vaivaa kuolematointa henkeä. Sillä tässä ruumiissa asuu synti, ja nämä maalliset asuinsijat rasittavat mieltä, ja hajoittavat ajatuksia pois oikeasta valvoma paikasta, mistä elämän ja hengen olemme saaneet. Evankeliumin saarnan kuulemisen ja uskomisen kautta, on elämä ja henki saatu. Siinä on synnin tähden kuolemaan tuomitut elämän ja hengen saaneet, kuin on verisellä vaivalla ansaittu: nimittäin syntein anteeksi saamisen. Että saatamme Taavetin kanssa sanoa: Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Älä unhota mitä hyvää Hän sinulle tehnyt on, joka sinulle kaikki syntisi antaa anteeksi ja parantaa kaikki sinun rikokses; joka sinun henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupeudella. Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä, sillä Hän tietää minkäkaltainen teko me olemme, Hän muistaa meitä tomuksi. Sen tähden muinaisten matkustajain kanssa laulamme matkalauluja: ”O! Jeesus anna viisautta, että välttää pirun kavaluutta, täällä murheen laaksossa voisin!” j.n.e.
Minä olen Feetu Hanhivaaralle (=Fredrik Paksuniemi) selittänyt sen uuden heräyksen alun. J. Raattamaa vainajan ikävä on raskauttanut minua.[5] Herra antakoon hänen levätä töistänsä. Pian saatamme yhteen tulla kotomaan ihanalla rannalla, ja olla ijankaikkisesti yhdessä, ynnä kaikkien valittuin kanssa. Ei siellä enään raskauta eron ajatukset henkeämme.
Asetumme vieläkin verisen armo-istuimen eteen katsomaan Sydämen uskossa Herraa Jeesusta Golgatalla alasti riisuttuna orjantappura kruunussa, selkä luihin asti ruoskittuna. Kädet ja jalat lävistettyinä juopi Jumalan vihan maljan pohjaan asti ja huutaa: Se on täytetty! Laki on edestämme täytetty, synnin rangaistus on edestämme kärsitty. Velka on maksettu. Isän armo on ansaittu. Se suuri sovintouhri on alttarilla, sovinto veri vuotaa katuvaisille ja uskovaisille syntein anteeksi antamiseksi. Uskokaa te katuvaiset syntinne anteeksi tässä veressä. Ei ole pitkä matka veriseltä ristiltä Paratiisin kunniaan.
Sanokaa sydämen rakkaita terveisiä kaikille uskon siskoille ja veljille. Täältä Alakylästä tervehtivät teitä uskon sisaret ja veljet. Muistakaa rukouksissanne minuaki. Olkaa minulta ennen kaikkia tervehdetyt.
Kittilä 13.7.1899
Olli Ala eli Puljula
Kiitoksia kirjeesi edestä, jonka sain ilolla vastaan ottaa. Kuulin, että olette vielä Herran palvelijoina ynnä Mursu-veljen kanssa.[2] Herra siunatkoon teidän työnne; rakkaat veljeni, P. Raattamaa, Mursu[3], ynnä muut työtä tekeväiset lapset.[4]
Jumalan armo ja Herramme Jeesuksen Kristuksen rakkaus täyttäköön sielunne Pyhän Hengen lohdutuksella elämän ehtoohetkeen asti! Tällä toivotuksella lähestyn teitä, sinne vieraalle länsimaalle; sillä aikaa kuin pääsemme kaikin täältä vieraalta ijankaikkiselle kotimaalle. Kaikilla, jotka ovat syntyneet turmelemattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy, on perintömme pantti Pyhä Henki. Kaikilla uudenmaan perillisillä on tämä Henki elävänä kuolemaan asti.
Mutta ne raukat, jotka ei totisen katumuksen, parannuksen ja elävän uskon synny siitä turmelemattomasta siemenestä, he hukkuvat ijankaikkisesti. Sen tähden pitäisi heidän huoata: O! ijäisyys pelkään pituuttas, alku sulla on, vain loppua ei kuulu kustaan.
Tosi syystä pitäisi niiden harvain valittuin ahkeroita kilvoitella siinä opissa, josta elämän ja hengen olemme saaneet, ettemme kadottaisi kruunuamme täällä vieraalla maalla. Sillä kuolevainen ruumis vaivaa kuolematointa henkeä. Sillä tässä ruumiissa asuu synti, ja nämä maalliset asuinsijat rasittavat mieltä, ja hajoittavat ajatuksia pois oikeasta valvoma paikasta, mistä elämän ja hengen olemme saaneet. Evankeliumin saarnan kuulemisen ja uskomisen kautta, on elämä ja henki saatu. Siinä on synnin tähden kuolemaan tuomitut elämän ja hengen saaneet, kuin on verisellä vaivalla ansaittu: nimittäin syntein anteeksi saamisen. Että saatamme Taavetin kanssa sanoa: Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Älä unhota mitä hyvää Hän sinulle tehnyt on, joka sinulle kaikki syntisi antaa anteeksi ja parantaa kaikki sinun rikokses; joka sinun henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupeudella. Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä, sillä Hän tietää minkäkaltainen teko me olemme, Hän muistaa meitä tomuksi. Sen tähden muinaisten matkustajain kanssa laulamme matkalauluja: ”O! Jeesus anna viisautta, että välttää pirun kavaluutta, täällä murheen laaksossa voisin!” j.n.e.
Minä olen Feetu Hanhivaaralle (=Fredrik Paksuniemi) selittänyt sen uuden heräyksen alun. J. Raattamaa vainajan ikävä on raskauttanut minua.[5] Herra antakoon hänen levätä töistänsä. Pian saatamme yhteen tulla kotomaan ihanalla rannalla, ja olla ijankaikkisesti yhdessä, ynnä kaikkien valittuin kanssa. Ei siellä enään raskauta eron ajatukset henkeämme.
Asetumme vieläkin verisen armo-istuimen eteen katsomaan Sydämen uskossa Herraa Jeesusta Golgatalla alasti riisuttuna orjantappura kruunussa, selkä luihin asti ruoskittuna. Kädet ja jalat lävistettyinä juopi Jumalan vihan maljan pohjaan asti ja huutaa: Se on täytetty! Laki on edestämme täytetty, synnin rangaistus on edestämme kärsitty. Velka on maksettu. Isän armo on ansaittu. Se suuri sovintouhri on alttarilla, sovinto veri vuotaa katuvaisille ja uskovaisille syntein anteeksi antamiseksi. Uskokaa te katuvaiset syntinne anteeksi tässä veressä. Ei ole pitkä matka veriseltä ristiltä Paratiisin kunniaan.
Sanokaa sydämen rakkaita terveisiä kaikille uskon siskoille ja veljille. Täältä Alakylästä tervehtivät teitä uskon sisaret ja veljet. Muistakaa rukouksissanne minuaki. Olkaa minulta ennen kaikkia tervehdetyt.
Kittilä 13.7.1899
Olli Ala eli Puljula
[1] Kirjeen otsikko on ilmeisesti
toimituksen laatima. Se julkaistiin heidemanilaisten Rauhan Tervehdys-lehdessä
(10/1927, 146-147. Sama kirje julkaistiin uudestaan Rauhan Tervehdys-lehdessä
syyskuussa 1929. Se oli otsikoitu: ”Wanhinten kirjeitä”. Siitä oli kahdessa
kohdassa poistettu kirjeen saajien nimet. Muuten versio oli pieniä
oikeinkirjoitukseen, virkejakoihin ja kappalejakoihin tehtyjä muutoksia lukuun ottamatta
identtinen aikaisempaan verrattuna.
[2] Alleviivattu osuus puuttuu vuonna
1929 julkaistuista versiosta.
[3] Kyseessä New York Millssin saarnaajat
Pekka Raattamaa ja Juho Mursu Minnesotasta. Ilmeisesti Pekka Raattamaa ja Juho Mursu
olivat tiedustelleet Puljulalta uusheräyksen murroksesta ja sen aiheuttamasta
hämmingistä Kittilässä ja muualla Suomessa. Kittilän saarnaajat olivat
aikaisemmin antaneet tukeaan Takkisen vastaiselle oppositiolle Amerikassa.
Takkisen kuoleman jälkeen Kittilän saarnaajat tukivat niitä tahoja Amerikan
lestadiolaisuudessa, jotka vastustuvat voimakasta ”Lapin wanhinten” ja ”esikoisseurakunnan”
arvovallan korostamista. Tähän joukkoon kuuluivat sekä Raattamaa että Mursu.
Oletettavasti viestit uuden heräämisen vaatimuksista ja entisen kristillisyyden
hylkäämisestä nukuttavana, saivat sekä Raattamaan että Mursun hämmennyksiin.
[4] Alleviivattu osuus puuttuu vuonna
1929 julkaistuista versiosta.
[5] Juhani Raattamaa kuoli 7.3.1899.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti