 |
| Mataringin kirkko kuvattuna vuonna 1903. Tässä kirkoss saarnasi Juho Takkinen 29.11.1891 |
Rakas ja kallis
wanhin” Jumala armonsa voimalla wahvistakoon teitä sielun ja ruumiin puolesta
ewankeliumin sanansaattajan kalliissa kutsumuksessa!
Toivoni oli saada kohdata Teitä Pajalassa käydessäni, mutta ei nyt käynyt niin kuin toivoin. Tahdon kuitenkin tälläkään (=tälläkin) tavalla puhutella Teitä, kallis ja muistossa oleva wanhin! Sydäntä liikuttaa, koska muistan kristillisyytemme wanhuksia, jotka ovat monessa myrskyssä olleet, wieläpä kaiken aikaa ovat uskossa seisoneet perkelettä, mailmaa ja omaa lihaa wastaan woittajina, ettei ole heidän kauttansa Kristuksen nimi tullut häväistyksi. – Uskomassa olen minäki itseni Jumalan lapseksi, mutta tunnen itseni niin heikoksi ja woimattomaksi ja suolattamaksi – niin kuin minusta ei olisi mitään apua Jumalan seurakunnassa – välistä oikein murhdin kelvottomuuttani; en kuitenkaan tohdi, enkä haluakaan lakata uskomasta. Rukoilkaa wanhin rakas minun edestäni.
Tämän kirjeen kautta – kosk[a] en suullisesti sitä saanut tehdä - pyydän Teitä taas tänä talvena tulemaan meidän kyliimme.[1] Kyllä tietenki täällä työ on ankarampi kuin siellä, mutta on täällä apulaisiaki ja paljon niitä, jotka Teitä paljon rakastavat.
Takkinen oli eilen Mataringin kirkossa ja illalla Kuivakankaassa seuroissa.[2] Ole Matoniemi oli hänen kanssansa. Jos he ovat Teillä, sanokaa heille terveisiä. Laitinen pitäisi olla Torniossa joulukuun 1:nä päivänä.
Hyvästi J:lan haltuun!
Weljellisesti
Toivoni oli saada kohdata Teitä Pajalassa käydessäni, mutta ei nyt käynyt niin kuin toivoin. Tahdon kuitenkin tälläkään (=tälläkin) tavalla puhutella Teitä, kallis ja muistossa oleva wanhin! Sydäntä liikuttaa, koska muistan kristillisyytemme wanhuksia, jotka ovat monessa myrskyssä olleet, wieläpä kaiken aikaa ovat uskossa seisoneet perkelettä, mailmaa ja omaa lihaa wastaan woittajina, ettei ole heidän kauttansa Kristuksen nimi tullut häväistyksi. – Uskomassa olen minäki itseni Jumalan lapseksi, mutta tunnen itseni niin heikoksi ja woimattomaksi ja suolattamaksi – niin kuin minusta ei olisi mitään apua Jumalan seurakunnassa – välistä oikein murhdin kelvottomuuttani; en kuitenkaan tohdi, enkä haluakaan lakata uskomasta. Rukoilkaa wanhin rakas minun edestäni.
Tämän kirjeen kautta – kosk[a] en suullisesti sitä saanut tehdä - pyydän Teitä taas tänä talvena tulemaan meidän kyliimme.[1] Kyllä tietenki täällä työ on ankarampi kuin siellä, mutta on täällä apulaisiaki ja paljon niitä, jotka Teitä paljon rakastavat.
Takkinen oli eilen Mataringin kirkossa ja illalla Kuivakankaassa seuroissa.[2] Ole Matoniemi oli hänen kanssansa. Jos he ovat Teillä, sanokaa heille terveisiä. Laitinen pitäisi olla Torniossa joulukuun 1:nä päivänä.
Hyvästi J:lan haltuun!
Weljellisesti
P.O.Grape
[1] P. O. Grape oli Ruotsin Ylitornion
kirkkoherrana vuodet 1879 – 1894.
[2] Takkinen saarnasi Mataringin
kirkossa 29.11.1891 ja puhui Kuivakankaalla illalla seuroissa. Ks. Siionin
Sanomat tammikuu 1892, 205. Hän oli Olli Matoniemen kanssa matkalla tapaamaan Juhani
Raattamaata ja muita ”Lapin wanhimpia” ja hakemassa heiltä tukea
Pohjois-Amerikan lestadiolaisuuden riidoissa. Takkinen menehtyi matkan aikana
Kittilassä 13.2.1892.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti