maanantai 13. toukokuuta 2019

Otteita piispantarkastuksista ja seurakuntakertomuksista. Pielisjärvi

Carl Ludvig Engelin suunnittelema Pielisjärven (Lieksan) kolmas kirkko valmistui vuonna 1836. Se tuhoutui tulipalossa vuonna 1979.

Tähän kirjoitussarjaan on tavoitteenani koota ne muistiinpanot, joita tein Karjalan lestadiolaisuudesta alueen seurakuntien piispantarkastuspöytäkirjoista ja seurakuntakertomuksista. Kokosin niitä aikoinaan väitöskirjaani varten. Kuudentena sarjassa on tänään Pielisjärvi.



-----
Piispantarkastuspöytäkirja 26. – 28.2.1887 (Gustaf Johansson).
Tämän jälkeen visitaattori, kun vt. kirkkoherra oli kertomuksessaan maininnut laestadiolaisuutta löytyvän Kolin kylässä, lausui velvollisuudekseen lahkolaisuudesta varoittaa ja hän muistuttaen Jeesuksen ja apostolien varoituksista vääriä oppeja ja vääriä opettajia vastaan sekä kehoittaen näitä tarkasti lukemaan, painoi jokaisen sydämelle, että Kristus on elämän ainoa tie, mutta myös, että tämä tie on parannuksen ja uskon tie, jolla ei saa ristiä ja vastoinkäymisiä peljäten lähteä pois oman syntisen mielen mukaisempia ja helpompia autuuden teitä etsimään.

Seurakuntakertomus  26.2.1887 (August Mömmö).
…pietismo eli paavoruotsalaisuus on aikanansa vaikuttanut täälläkin ja se mielipide on nytkin vallitseva….
…Harhaopit eivät seurakunnassa ole suuremmassa määrin toimineet, ainoastaan Juuan seurakunnan rajalla olevassa Kolin kylässä on lestadiolaisuus voittanut jalansijaa. Tämä lahko on seurakunnassa ollut melkein tuntematon siihen asti kuin määrättiin tänne armovuosien saarnaajaksi pappismies J. Weijola, joka on tunnustautunut laestadiolaiseen lahkoon. Hänen kuoltuansa ovat ne, jotka vähemmässä määrin ovat kiintyneet lahkon oppiin, siitä kokonaan pois luopuneet, mutta jälelle jääneet ovat sangen innokkaita lahkonsa levittämisessä ja papiston vastustamisessa.

Piispantarkastuspöytäkirja
20. – 24. 8. 1891 (Gustaf Johansson).
Harhaopista tiedän, että vähin on seurakunnassa laestadiolaisia. En nyt puhu laajemmalta, vaan muutaman sanan lausun asiasta. Kristinuskon tarkoitus on yhdistää ihminen Jumalan kanssa... Siitä olen tänä päivänä puhunut, kuinka korkealle tämä yhdistys vie ihmistä. Ja sen tähden kuuluu Kristuksen käsky: tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi. Siis on selvä ystäväni, että jokaisen täytyy suoraan Kristuksen tykö tulla. Niin kuuluu pääkäsky alkukielen mukaan; tehkää opetuslapsiksi. Sen tähden on kristikunnassa aina pyydetty viemään ihminen suoraan Kristuksen tykö. Ja se oli Lutheruksen ansio, että hän repi pois paavikunnan seurakunnan ihmisen ja Kristuksen väliltä. Sillä paavikunta opettaa vielä tänäkin päivänä, että ihmisen täytyy seurakunnan kautta tulla Kristuksen tykö. Mutta Lutherus sanoi; se on valhe, että sielun ja Kristuksen välillä tarvitaan seurakunta. Kyllä seurakunta on tarpeen, mutta Kristuksen kautta tullaan seurakuntaan, eikä seurakunnan kautta Kristuksen tykö... Sen tähden on aina kristikunnassa opetettu: Isä meidän, joka on taivaissa. Anna meille meidän syntimme anteeksi. Koskas rukoilet, niin mene kammioos. Mutta laestadiolaisuus tuli ja sanoi: Jokaisen täytyy meidän tykömme tulla. Se on paavin oppia ytimessään. Kyllä yksityisiä Lutheruksen lauseita käytettään, vaan Lutheruksen oppia se ei ole, eikä Raamatun. Lahkokunta saa edesvastauksen, että se on Jeesuksen Kristuksen kunniaa polkenut, siirtänyt Hänet kaukaisuuteen ja väittää, että Kristus on ainoastaan veljissä... Hän itse tahtoo olla Herra. Pohjan perillä alkavat jo tulokset lahkokunnan toimesta näkyä. Pajalan seurakunnassa, jossa Laestadius aikoinaan vaikutti kauan pappina, on epäsiveys, juoppous ja paheet niin suuressa määrin kasvaneet, että voi sanoa kristillisyyden melkein kadonneeksi sieltä. Kun väärien pönkkien täytyy kaatua, niin ihminen putoo lokaan. Niin käy tämänkin lahkokunnan. Kyllä jokainen luulee uskonsa oikeaksi, mutta tutkikoon jokainen, onko hän oikeassa. Lahkokunta on myös keksinyt uuden autuuden tien. Parannus on siinä, ettää tunnustaa veljilleen ja saa heiltä anteeksi. Se on uusi parannuksen teko, jota ei ennen ole ollut. Ja kun kysytään, mikä on uusi syntyminen, niin sanotaan: kun seurakunnassa tunnustaa ja saa anteeksi, silloin on kristittyy uudesti syntynyt. Niin ei Lutherus opettanut. Rippi on korotettu yli muiden, vieläpä yli sakramenttein ja yli Jumalan sanan. Lahko on ulkopuolella Raamatun oppia ja jollei tuo kiihko sokaisisi ihmisten silmiä, niin pian sen huomaisi jokainen. Ja tuo kiihko on muka Pyhää Henkeä, mutta se on pilkan tekoa. Ei Pyhä Henki sillä tapaa ole toiminut. Koetuksen ajat ovat tulleet Suomen kansalle ja surkeata on, jos ei Jumalan oma henki pääse siinä vaikuttamaan, vaan että sitä lahkonmielessä revitään sinne tänne. Jumala valvoo itse Pyhää totuuttansa ja kehoitan minä lahkokuntaa aikanansa ajattelemaan, mitä hänen rauhaansa tulee, ennen kuin on möhäistä.

Seurakuntakertomus 19.8.1891 (Samuel Porthan).
Etelä- ja itäosissa seurakuntaa on nk. laestadiolaisuus vuonna 1885 apulaispappi Weijola vainajan aikana jalansijaa saanut, niin että vieläkin Kolin kylässä on siihen lahkoon, jonka pääjohtaja siellä on räätäli Matti Ryynänen, kuuluvia noin 30 henkeen, parhaasta päin vaimoja; vaan karjalainen jyrkkä luonto ei ole siihen kovinkaan taipuvainen, semminkin kun nykyisessä paistossa ei ole sen kannattajia. Muutoin on seurakunnassa varsinkin pohjoispuolella ja muissakin sydänmaan kylissä huomattavana vanhan ruotsalaisuuden eli pietismin jälkeläisiä.

Lähde:
OMA. OTA. Eb:88. Piispantarkastuspöytäkirjat. Pielisjärvi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ett typiskt laestadianskt brev

  Jag har under de senaste veckorna gått igenom brevväxling mellan olika laestadianska predikanter. Tills vidare har skrivit upp cirka 200 g...