Wanhoja kirjeitä 13. Olli Puljulan kirje Fredrick Hanhivaaralle 8. huhtikuuta 1899

Saarnaaja Olli Puljula Kittilästä

Kirjoitussarjassani "Wanhoja kirjeitä" on vuorossa numero 13. Sen lähetti kittiläläinen saarnaaja Olli Puljula huhtikuussa 1899 Fredrick Hanhivaaralle. Tämä oli uusheräyksen johtavan saarnaajan Pietari Hanhivaaran poika, joka oli muuttanut Kuparisaaren alueelle Michiganiin. Kuvaus on perusteellisin esitys tapahtumien kulusta Kittilässä uusheräyksen murrosvaiheessa, jonka olen nähnyt aikalaiskirjeissä. Mielestäni merkittävä dokumentti.

Olli Puljulan [1] kirje Fredrick Hanhivaaralle[2] 8. huhtikuuta 1899

Kittilän Alakylästä s. 8. p. huhtik. v. 1899

Rak[a]s velieni Fretrikki Hanhivaara. Kiitoksia kiriiesi edestä, jonka sain ilola vastaan ottaa 4.p. huhtikuta, jossa teit kysymyksen, kuinka täälä on kristilisyten asiat. Koska että Suomesta semmoisia kirioitetaan utesta heräyksesta. Se on kyllä tosi. Kittilästä se kyllä on alkunsa saanu forsmestari Sileenistä.[3] Se rupesi tekemään työtä semoisten niin kuin Sirkka Ollin ja Rauhalan Erkin vanhemman ja nuoremman ja Kourilan poikain ja heitän vaimoinsa päälle, ja muutamia muita saman laisia. Jotka ovat uskoa tunnustaneet, eikä ole entisiäkään syntiä kaikkia tunnustaneet, ja vielä lissää tehneet tunnustuksen aikana. Net kyllä heräsit ja tulit syntisiksi, ja otit synin päästön Sileeniltä, joka kielsi heitä menemästä mätä joukkoon, sillä hään pitää kaikki mätänä, jotka ei samala laila ole utesta heräneet. Se luulee, että ne on kaikki nukkuneet takasin.

            Ja ne heränet rupesit työtä tekemään vanhempain kristityin päälle niin kuin kuollu uskoisten päälle, mutta ei ne elävät sielut antaneet uskoaan. Mutta nuoret sanoit vanhoile, te tarvittetta uutesta herätä, että tulisitta autuaaksi. ja siihen liittoon tuli Etelä-Suomesta ja Pietarista, Keski-Suomesta ja Oulusta palion vieraita, ja ne sait olla Silleenissä päivän, kaksi. Ja se istutti niihin sen uuten heräyksen. Ja kuin ne menit takasin, niin ne veit Syväjärven[4] Suomeen. Se kyllä oli Sileenin kansa yhesä henkessä. Sitte kävi isästi[5] Suomessa ja hyväksy Sileenin työn Kittilässä semosten pälle, jotka tosi kuollessa uskossa olit. Net kyllä tarvittevat herätä siitä kuolleesta sielun tilasta elävään sielun tilaan. Mutta ei niitä kaikkia saa lyödä sillä samala kirvelä millä kuolleita hakataan. Särjettyä ruokoa en minä tahdo murentaa, ja suitsevaista kynttilän sydäntä, en minä tahdo samuttaa. Särietyt sydämet ne enimän vaivaa kärsivät tästä tevosta, mutta kuollu ei tunne mitään. Mutta mitä vielä kuin Jy[v]älä[6] ja Sileeni ovat nostaneet semmosen huhun, että koulumestari Raattamaa ja Erkki Antti ovat huora saarnaiat ja siinä samasa Huhta saari[7] ja Knuuti[8] Tornion joelta ja Feetu Paksuniemi[9] lavian evankeliumin saarnaiat, Puljula mätä saarnaia. Ei ole Lapissa muita kuin Syväjärvi ja Jyvälä kelvollista saarnaiaa ja isästi muutamanlainen, ei sekään oikia. Semmoisia istuttaa opetus lapsiinsa ja nauraa päälle vielä. Tämönen se nyt on täälä Kittilässä meidän kristillisyys olemassa siltä kohalta. Mutta Jumala on työtänsä jatkamassa. Freetri Paksuniemi kävi menheenä kevänä meidän kylässä. Mutaman päivän piti Raamatun selityksiä, niin alko herra vaikuttamaan nuorissa hyvää, ja tuli muutampia kristityksi ja isästi kävi kävi joulun aikana. Silloin tuli toista kymmentä yhtenä iltana. Ja jälkee[n] on vielä herra lisäny autuvaksi tulevaisia seurakunnale. Freetri Paksuniemi kävi ennen pääsiäisen pyhiä, pitkää periantaita meidän kyläsä tuorestain ja oli lauantaina, lähti kirkole. Näin herra vaikuttaa sanansa ja henkensä voimala ja vahvistaa sanansa, ihmetten ja merkkein kautta oman lupauksensa jälkeen.

            Herra vahvistakoon sanansa henkensä voimala ja armonsa tuntemisella meissä, että särietyt sydämet tulisit vahvistetuksi uskossa ja eläväksi sieluksi ja pysyisivät elävännä kuoleman asti, niin kuin Herran henki sannoo: Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä sinule elämän kruunun annan.

Minä kohaltani saatan sanoa Paavalin kansa: Pysykääme siinä opissa, mistä olema elämän ja henken saaneet. Olettako henken sannu lain töitten kautta eli uskon saarnaamisen kautta, sen minä ainoastansa tahon teiltä tietää. Jotka ei ole henkeä saaneet, ne jokaiselta opetuksen tuulelt[a] vietellään. Se on hyvä, että ne jotka ei ole henkeä saanneet, tulisit herätetyksi uteen hartauteen, että he rupiaisit anomaan, rukoilemaan ja kolkuttamaan taivaan oven päälle, että herra antais [v]uotaa Pyhän Henkensä, jonka kansa [v]uota Jumalan rakkauten tuli ja jesuksen veri. Ja jos me siltä henkeltä hallitaan, niin emme lihan himoia täytä. Se on totinen sana. Herra antakoon armonsa ja pitkämielisyyten ja kärsiväliisyten henkensä aina [v]uotaa sydämihime. En saata minä ennään muuta kuin anokaame uskon rukouksela taivaalista Isääme, että Hään suuresta armostansa antas aina veristä kasteta sieluilelemme uskon vahvistukseksi, että si[e]luma elävää voimaa nautita. Siihen meitä armolinen Isä auta, että em[m]e jä[i]s kuivaksi puuksi. Tämä on minun toivotuksenin teile sielä vieraala maalla. Ehkä tämä on vieras maa meile, jotka ototame uusia taivaita ja uutta maata, josa vanhurskaus asu[u]. Tähän lopetan tällä kerralla. Ei mu[u]ta kuin sydämen rakkaita terveisiä kaikile uskon sisarile ja velile.

Täältä sano[v]at teile sydämen rakaita terveisiä heetemanile emäntänsä ja lastensa kansa[10], Raianiemele[11] ja hänen huoneelensa ynnä muile y.m. Jumalan lapsile Alakylän kristityiltä.

Mutta ole minulta ennen kaikkea vaimoni ja koko huoneeni kansa terveytetty. Jääkää Jumalan ja meidän herran Jesuksen Kristuksen Isän ha[l]tun, joka väkevä on meitä holhomaan ja kaitsemaan. Ei Hään anna meidän sieluiamme kuolla nälkään tällä korven matkala. Olipa hauska sada vieläki sieltä sanomia, miten sielä voitta ruumiin ja sielun puolesta.

Tätä merkittee veljene uskosa

Olli Ala eli Puljula

Semonen se on kui[n] te tunnetta se saarnaaia Tornion joelta täälläki olu

Ei muuta. Sama.

Lähde: Paul Heidemanin kokoelma.

---

[1] Saarnaaja Olli Puljula (1824 – 1911) nousi Kittilässä vastustamaan uusheräyksen ääri-ilmiöitä, vaikka näyttää toisaalta jossakin määrin hyväksyneenkin sen. Puljulan samoihin aikoihin (13.7.1899) Amerikkaan Pekka Raattamaalle ja Juho Mursulle lähettämä kirje on julkaistu Rauhan Tervehdyksessä (no:t 10/1927 ja 9/1929) sekä  Leonard Typön yhdessä Pekka Raattamaan kanssa vuonna 1907 toimittamassa Kirjeitä wirwoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä.

[2] Fred(rick) (Hanhi)Waara(1867 – 1944)  oli  kittiläläisen saarnaajan Pietari Hanhivaaran (Hanhi-Pietin) poika, joka on haudattu Oskarin hautausmaalle Michiganissa.

[3] Metsänhoitaja Frans Silén (1839 – 1912) toimi saarnaajana 1890-luvun lopulta alkaen. Hän asui Kittilässä vuosina 1878 – 1901. Silén edusti jyrkintä uusheräyksen tulkintaa ja esiintyi kohta narvaailsuuden  keskeisenä saarnaajana.

[4] Sodankyläläinen saarnaaja Heikki Syväjärvi (1839 – 1909) oli uusheräyksen alkuvaiheen suuntaa-antavia saarnaajia ja sen levittämisessä keskeisiä henkilöitä.

[5] Fredrick Hanhivaaran isä, saarnaaja  Pietari Hanhivaara (1833 – 1926)

[6] Kittiläläinen saarnaaja Iisakki Jyvälä (1842 – 1919).

[7] Ruotsin Ylitorniolla asunut saarnaaja Iisakki Huhtasaari (1826 – 1903)  oli 1800-luvun lopulla alisen Tornionjokilaakson tunnetuin saarnaaja.

[8] Saarnaaja Kaarle Petter Knuuti (1816 – 1902) asui Iisakki Huhtasaaren tavoin Ruotsin Ylitorniolla ja oli Tornionjokilaakson tunnetuimpia saarnaajia.

[9] Fredrik Paksuniemi (1840 – 1921) oli (eri sukunimestä huolimatta) Fredrick Hanhivaaran setä. Hän edusti uusheräyksessa Siléniä ja Hanhi-Pietiä sovittelevampaa linjaa.

[10] Valumetis apostolisluterilaisen seurakunnan pastori Arthur Leopold Heideman.

[11] Saarnaaja Antti Rajaniemi (1853-1897) oli saapunut Calumetiin vuodenvaihteessa 1892/1893 ja toimi yhteistyössä Heidemanin kanssa.