tiistai 14. toukokuuta 2019

Otteita piispantarkastuksista ja seurakuntakertomuksista. Kontiolahti

Kontiolahden evankelisluterilainen kirkko, järjestyksessä toinen, valmistui vuonna 1881.

Tähän kirjoitussarjaan on tavoitteenani koota ne muistiinpanot, joita tein Karjalan lestadiolaisuudesta alueen seurakuntien piispantarkastuspöytäkirjoista ja seurakuntakertomuksista. Kokosin niitä aikoinaan väitöskirjaani varten. Seitsemäntenä sarjassa on tänään vuorossa Kontiolahti.



---------

Piispantarkastuspöytäkirja
4. - 5.4.1887 (Gustaf Johansson).


Yleinen varoitus harhaopeista, ei erikseen mitään lestadiolaisuudesta.

Seurakuntakertomus  31.3.1887 (K.E.Järnefelt).
Lestadiolaisuudesta ei mitään.

Piispantarkastuspöytäkirja 24. – 27.8.1891 (Gustaf Johansson).
Mitä harhaoppeihin tulee, niin laestadiolaisia vähin on olemassa. tahdon vähän lausua varoitukseksi niille, jotka tahtovat asiaa punnita ja pitävät harhaopin kauheana. Lahkokunnan tapa on, että se tarttuu yksityiseen Raamatun paikkaan, muuntaa, liioittelemalla vääristelee sitä ja tekee yksityisen kohdan sen arvoiseksi, että muut totuudet siitä kärsivät. Niin laestadiolaisissakin. Rippi on korotettu sakramentiksi ja pantu arvossa yli muiden. Kun lahkokunta sanoo, että ainoastaan se tulee autuaaksi, joka lahkokunnan piirissä tunnustaa syntinsä, niin on se kauhea ylpeys ja pilkka sitä Jumalaa vastaan, joka ei antaudu lahkokunnan orjaksi. Sillä ei Jumala sanonut, että vaan laestadiolaiset autuaaksi tulevat. Vaan ken tahtoo tuommoiseen liittyä, hän on ihmisten orja eikä Jumalan palvelija. Se on aivan kumma, että tuommoiseen röyhkiään oppiin voi ihmisiä siirtyä. Se on lahkokunnan omituisuutena tuomita kirkkoa, opettajia ja kaikkea, jotka eivät tahdo lahkokunnan temppujen alle alistua. Mutta se on tuomio, joka ei ole Jumalan, vaan Jumala on siitä itse kerran tuomitseva. Lahkokunta on sepittänyt uuden autuudenjärjestyksen, se panee Kristuksen asumaan niin korkeuteen, ettei Häntä löydä muualla kuin laestadiolaisessa veljessä, ja siitä ottaa oikein tilaisuuden kutsua luoksensa ihmisen. Mutta jokaisen täytyy Kristuksen opetuslapseksi ruveta. Kun rupee ihmisten lapseksi ja lahkokunnan opetuslapseksi, se ei elämän tiellä kulje. Kun nyt kysytään, mikä on parannuksen teko, niin sanotaan siksi sitä, kun tulee lahkokuntaan ja tunnustaa syntinsä. Onko hullumpaa kuultu? Ei Lutherus eikä Raamattu ole sellaista parannuksen tekoa opettanut. Muuta siihen tarvitaan. Ja kun kysytään, mikä on uudesta syntyminen, niin tapahtuu se myös silloin kun tunnustaa syntinsä. Se on uusi oppi, josta ei Lutherus mitään tiennyt. Ja niin pitkin matkaa väärentää lahko rippiopin. Ihmistä kytketään ihmiseen ja estetään Jumalan tykö menemästä. Ja tuo henki lahkokunnassa muka olisi Jumalan Pyhä Henki! Ken vaan sitä henkeä oppii tuntemaan, hän huomaa, kuinka epäpuhdas, ylpeä, kaukana Jumalasta se on. Joka avoimella mielellä sitä tutkii, hän tietää, ettei se ole Jumalasta, ettei se ole Jumalan Henki. Ei ole Jumalan Henki semmoinen. En tahdo laajemmalti tästä puhua, varoitan vaan kaikkia siitä. Apostoli käskee välttämään eriseuraista ihmistä. Pian tulee lahkolaiseksi sen piirissä, sillä siinä liikkuu voimia, jotka ei ole ylhäältä. Se on ikävää, etttä Suomen kansassa tällaista liikkuu aikana, jolloin juuri raitista uskoa kysytään. Tiedän, ettei lahkon kiihkossa oleva huoli varoituksesta, vaan päivä on tuleva, jolloin kiihko katoaa ja silloin voi ajatuksissa liikkua, mitä on kuullut. ..

Seurakuntakertomus
23.8.1891 (Klaes Erik Järnefelt).
Lahkoja seurakunnassa ei löydy muita kuin laestadiolaisuus. Se ei enenemässä liene, mutta ei vähenemässäkään. Sen opin päätuntomerkkinä ovat huomattavina, että se julistaa itseään ainoaksi pyhäksi ja yhteiseksi seurakunnaksi, johon ihmisen pitää liittäytymän autuaaksi tullakseen, ja jolla on valta synnit anteeksi antaa ja pidättää. Mielenmuutokselle pannaan vähempi arvo, se näyttää supistuvan siihen, että ihminen koossa olevalle seurakunnalle tunnustaa syntinsä ja ottaa päästön, jolloin uskovainen on valmis. Uskolle sitä vastoin pannaan suurin arvo ja siihen koetetaan ihmistä saada ja siinä pysyttää julistamalla paljasta evankeliumia. Lakia sen tähden nämä uskovaiset eivät ainakaan itse tarvitse, mutta muita kohtaan he käyttävät lakia tuomitakseen ja tuomitakseen semmoistakin, joka olisi evankeliumilla lohdutettava, mutta sitä ei tehdä, kun ei seuraan yhdy. Pyhityksellä ei myöskään väliä pidetä, pitää vaan olla niin turvattuna, Kristuksen armossa, että on valmis milloin tahansa lähtemään. Nämä ovat lahkon silmiinpistävimmät yksipuolisuudet. Vakavampia heidänkin joukossa löytyy, jotka todella uskossa ja parannuksessa näyttävät vaeltavan, mutta on paljon kevytmielisiäkin, jotka uskosta kerskatessaan kuitenkin kiroilevat ja elävät riidassa ja torassa aviopuolisonsa kanssa. Onpa tapahtunut niinkin törkeä rikos, että eräs tähän lahkoon kuuluva mies vaimonsa eläessä eli tämän sisaren kanssa, ja kohta vaimon kuoltua synnyttikin tuo sisar lapsen. Seurakunta lienee kuitenkin sulkenut tämän veljen ulos keskuudestaan, koska hän ei ole sen jälkeen lahkon jäsenenä esiintynyt. Valtiokirkon ja sen pappien, jopa todellisesti hengellisten pappien sortaminen ja halventaminen on tämän lahkon tunnusmerkkeinä myöskin. Se hyvä on tällä liikkeellä ollut, että monet tähän seuraan kuulumattomat ovat ruvenneet tutkimaan Raamatuita, jos ne niin ovat, ja sen kautta itse päässeet elämän tielle.

Piispantarkastuspöytäkirja
6 – 9.7.1894 (Gustaf Johansson).
-virkaanasettamistarkastus

Seurakuntakertomus
4.7.1894 (Henrik Piipponen).
Uskonnollisia lahkoja ei ole seurakunnassa muita kuin laestadiolainen lahko, johon täällä kuuluu noin kahdeksankymmentä henkeä. Tämän lahkon oppi ja henki ovat tunnetut. Lahkolaisinto näyttää täällä olevan laimenemaan päin. On myös viime aikoina tehty muutamia yrityksiä vapaakirkollisen opin istuttamiseksi ja levittämiseksi seurakunnassa Joensuun kaupungin läheisyydessa. Mutta vaikka kuulijoita onkin puheena olevan suunnan saarnamiehillä ollut, ei täällä kukaan ole vielä varsinaisesti taipunut tämän suunnan oppiin, johon Joensuun kaupungissa kuuluu jo muutamia henkiä oikein uudestaan kastamisen kautta otetun.

Lähde:
OMA. OTA. Eb:46. Piispantarkastuspöytäkirjat. Kontiolahti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ett typiskt laestadianskt brev

  Jag har under de senaste veckorna gått igenom brevväxling mellan olika laestadianska predikanter. Tills vidare har skrivit upp cirka 200 g...