Kirje Uhtuasta Venäjällä
Rakas veli Herrassa.
Jeesus sanoo opetuslapsillensa: totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän
pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee, te tulette murheellisiksi,
mutta teidän murheenne pitää kääntämän iloksi ja niin tapahtuu nytkin vielä
Jeesuksen omille opetuslapsille, sillä maailma pilkkaa ja ahdistaa heitä kaikin
tavoin. Rukoile rakas veljeni, meidän edestämme täällä Uhtuan[1]
rannalla, ettei maailman vainot ja viettelykset taitaisi meitä langettaa pois
kalliista uskon kilvoituksestamme ja vielä pyydän minä, heikko uskon veljesi,
antamaan minulle kaikki syntini ja heikkouteni anteeksi, sillä moninaisissa
tunnen itseni puuttuvaiseksi, ei minusta löydy mitään hyvää. Useasti olen
kaivannut sinua murheen kyynelillä, vaan uskon kumminkin, että pian saamme astu
suureen kunniaan kaikkein pyhäin kanssa katselemaan Herraa Jeesusta kasvoista
kasvoihin.
Uhtuan papit ovat muutamia Jeesuksen uskovaisia tuominneet useiksi vuosiksi
monasteriin vankeuteen, vaan eivät ne siitä ole säikkyneet. Uhtuan papin sisään
on mennyt vihan perkele ja hän on korottanut äänensä ylimmäisten pappein
saleissa kantaaksensa meidän päällemme. Tuomiorovasti on käynyt kristityitä
tutkimassa, ja ei ole muuta syytä
löytänyt kuin sen, etteivät ne kanna ristikuvaa eivätkä kumartele heidän
epäjumaliansa ja jumalainsa kuvia ynnä pyhäin jäännöksiä. Muuten eivät ole päässeet
kristityitä sortamaan lain kuulemattomuudesta, sillä ne elävät hurskaasti Jumalan
ja ihmisten edessä.
Paljon sydämen rakkaita terveisiä kaikille Jeesuksen ystäville toivottavat Simo
Pällinen[2]
ja Risto Pagetanoff[3].
Aatu Laitinen. Valituita kristittyin kirjeitä. Toinen osa. Oulu 1886
[1] Uhtuan ortodoksipappi ajoittaa lestadiolaisuuden saapumisen vuoteen 1876. Papisto väitti sen tulleen suomalaisten kirvesmiesten mukana, mutta luultavasti liike saapui ennen kaikkea Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa kiertäneiden laukkukauppiaiden mukana. Lestadiolaisten määrä Uhtualla oli vuonna 1893 ortodoksipapiston mukaan noin 50 henkeä. Myös Vuokkiniemen lestadiolaisyhteisön koko arviotiin saman suuruiseksi.
[2] Simuna Pällijeff siirtyi myöhemmin asumaan Ruotsiin, jossa toimi kauppiaana Kukkolassa. Hän avioitui paikallisen Metsävainion tyttären kanssa.
[3] Kyseessä ilmeisesti Grigori Bogdanov, joka mainitaan yhdeksi ”lahkon” perustajaksi. Viranomaisten suorittamien tutkimusten aikana tämä kertoi saaneensa oppinsa Kittilässä Suomessa ruotsalaispapilta Johan Ratmanilta tarkoittaen ilmeisesti Juhani Raattamaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti