 |
| Carl Johan Grapen kuolinilmoitus Haaparannanlehdessä 19.1.1897 |
Haparannalta huhtikuun 4 p:n 1897
Rakkaudella muisteltu opettajamme, uskollinen työmies Herran viinamäessä Erik
Anders Andersson Juhonpieti.
Kosk’ en ole moneen viikkoon sanaakaan kuullut teistä,
ettekä ole itsekään kirjaintakaan moneen aikaan kirjoittanut minulle, tuli
rakkauden halu jonkunkaan sanan priimustaa teille, koska tiedän, että kirje
täältä ilahuttaa teitä.
olisimme mielellämme ottaneet vastaan teitä tänne, vieläpä toivoimmeki, mutta
saimma sitte kuulla, että olitte Matarengissä tulleet vähävoipaiseksi. Kyllä
saatte,vanhin rakas, vapaasti uskoa, että minä ynnä muut kristityt olemme juuri
puhtaalla, vieläpä kaipaavaisella rakkaudella muistamassa teitä.
Kristityt ovat täällä syntisenä uskomassa synnit anteeksi ja rauha ja sovinto
hallitsee sekä täällä että Torniossa. Paksuniemi on, niin kuin tiedätte, ollut
Torniossa jouluna. Paljon oli väkeä koossa ja kävin hän meitäki tervehtimässä.
Stocki[1]
on aina siitä saakka, kuin hän tuli Yli-Torniolta, ollut saarnareisulla
maakylissä, vasta tällä viikiolla tullut tänne. Pelastusarmeija tekee täällä
väkevästi työtä, mutta ei uullu vielä mnia voittaneen, eivätkä kristityt käy
heidän seuroissansa.
 |
| Carl Johan Grapen muistorkirjoitus. Haaparannanlehti 19.1.1897 |
Toissa sunnuntaina haudattiin Lapinjärven-Grape[2] tämän kirkon hautausmaahan uuri oli saattojoukko. Hautauspuheen tekstinä oli minulla Paavalin sanat: Minä olen sen hyvän kilvoituksen kilvoitellut j.n.ep. Minä muistutin siitä juoksusta, joka hänelläki oli ollut synnissä, sekä kuinka Jumala johdatti hänen tiensä Lappiin, jossa hänen silmänsä aukenit ja hän käsitti elämän ja kuinka hän sitte yhdistyi provasti Lastadiuksen ja työkumppaniensa kanssa Herran työhön saarnaamaan parannusta. Sitten huomautin, kuinka Jumala ihmeellisellä tavalla johdatti näitä ensimmäisiä työmiehiä evankeliumin valkeuteen niin että he saatoit alkaa saarnaamaan syntein anteeksi saamista Jeesuksen veressä. Muistutin vielä, mitä Jumala valittuin palvelioinsa kautta on vaikuttanut, kuinka heräys on laajalle levinny, kuinka suuri paljous on jo kunniaan päässyt. Ja niin on nyt ensimmäisiä tien esiraivaajia päässyt lepoon ja vanhurskauden kruunun voittanut. Levätköön hän rauhassa!
Viimeisen selityksen piti Grape Kukanjärvessä, ja se, joka hänen rinnallansa silloin istui, hautasi hänen. Voimalliset oli hänen puheensa, vaikka ääni oli heikko.
Krapi oli monessa suhteessa ristinkantaja, mutta ristin alla hän sai oppia paljon. – Siunatussa muistossa olette vanhukset, sittekin kuin makaatte haudoissannekin.
Viikon päästä lähden Gellivaaraan ja mahdollisesti kuin olen mukan käynyt Kurravaarassa ja Kaaresuvannossa, tulen Juhonpietin kautta alas.
Olkaat vanhin rakas ynnä muut kristiveljet ja sisaret meiltä tervehtetyt sydämellä ja suulla. Teidän heikkoin matkakumppaninne elämän tiellä
P. O. Grape
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti