Haparanda syyskuun 7 p:nä 1900.
Kallis ja rakastettu vanhin!
Jumala teille antakoon voimia sekä sielun ett ruumiin puolesta pitkittämään
sitä työtä Herran viinamäessä, mikä teille uskottu on ja jota siunauksella tähän
saakka olette toimittanut, mutta jos Herran tahto on kutsua teitä täältä
seastamme, niin evätkää siunattuna muistossamme vahvassa rauhassa ylösnousemisen
kirkkaaseen aamuun asti!
Kiitän teitä rakkaan kirjeenne edestä sekä terveisten, joita olen täällä
levittänyt veljille ja sisarille.[1]
Eilen saatoimme Tornion Kajanteria[2]
hänen viimeiseen lepokammioonsa, siis hän ei elävänä saanut vastaanottaa
terveisiänne, mutta kumminki kirjeenne luettiin hänen hautajaisissansa
kokoontuneille kristityille, jotka siis siinä sait terveisenne. Iloisen
autuuden vakuutuksesta oli Kajanteri veli jättänyt tämän elämän, vieläpä
erittänki kiitollisena siitä, että hän oli vapaaksi päässyt hänen
hourauksistansa.[3]
Kajanterin rouva on tietenki murheellinen, että hän jäi mutta on kuitenki
iloinen myös Jumalan armosta ja hyvyydestä. Paatalalta[4],
Pettersonskalta y,m. paljon rakkaita terveisiä. Kristityt ovat toivomassa, että
he taas ensi-talvena saavat nähdä teitä täällä. Mitä te itse sanotte siihen?
Minun terveyteni tänä kuluneena kesänä ei ole ollut oikein hyvä. Kyllä taitaa
niin käydä että minä pääsen täältä ennen teitä. Tapahtukoon hyvän Isän hyvä
tahto. Syntisenä olen uskomassa monet syntini anteeksi Jesuksen pyhässä ja
kalliissa veressä. Enpä tiedä muuta ja parempaa perustusta vanhurskaudelleni ja
autuudelleni, kuin Jesus Kristus.
Lupasin teille, että jos olen elämässä kun te jätätte tämän maallisen majan,
kirjoittaa teidän elämäkertani ja
lupaukseni haluan täyttää. Pyydän kuitenki, että koska vielä olette siihen
kykeneväinen, kirjoittaisitte minulle sitä varten elämänne pääpiirteet sekä
ulkonaisen elämän suhteen että myöskin sisällisiä kokemuksia, jotka voisivat
olla muilleki opetukseksi, varoitukseksi että lohdutukseksi.
Ja nyt lopuksi sydämellisiä rakkauden terveisiä Haparannan ja Tornion sekä
maakylien kristityiltä, vielä erittäinki minun perheeltäni teille ja muille
siellä oleville kristityille. Angelika sisar ei ole enää olemassa Haaparannalla,
hän on poikansa kanssa, joka käypi koulua, siirtynyt Hernåsantaan[5]
ja taitaa siellä viipyä kukatiesi useamman vuoden. Paljon häntä kaivataan.
Hyvästi nyt, rakas vanhin, Jumalan haltuun! Eroitettunaki olemme kuitenki yhdessä
ja uskon, että kyllä muistatte minun armoistuimen edessä esirukouksissa!
Veljellisesti P. O. Grape
[1] Erkki Antti 18.8.1900 P. O. Grapelle. Juhonpieti 1979, n:o 113.
[2] Kyseessä ilmeisesti maalarimestari Isak Vilhelm Kajander (1843 – 1900). Kajander oli Tornion kaupunginvaltuuston jäsen. Grape on kirjoittanut kirjeensä heti Kajanderin hautajaisten jälkeisenä päivänä, sillä hautajaispäivä oli 6.9.1900. Tornio 69/5.9.1900.
[3] Viitanneeko uusheräyksen vaikutuksiin?
[4] Nimi esiintyy Erkki Antin kirjeessä 18.8.1900 muodossa Patala.
[5] Härnosand
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti