 | |||
| Erkki Antti Juhonpietin hautakivi kesällä 1997 |
Tämä kirje valaisee osaltaan tilannetta, jossa lestadiolainen herätysliike oli 1800-luvun lopussa. Vanhat, liikkeessä arvostetut saarnaajat olivat yksi toisensa jälkeen siirtyneet tai siirtymässä ajan rajan toiselle puolelle. Samaan aikaan liike oli historinsa pahimmassa kriisissä.
Haaparannalta loka kuun 4 pv:nä 1899
Rakas ja kallis vanhin ja opettajamme! Sovintoveren armo lohduttakoon ja vahvistakoon
matkanne lopulla ijäiseen lepoon!
Eilen illalla kävi Johanssonin Kalle meillä ja lahjoitti minulle Raattamaan
kuvan ja tänä päivänä sain kirjeen teiltä, kalliita lahjoja ne olivat..
Kiitoksia, sydämellisiä, teidän tervetulleesta lahjastanne” Kyllä teitä usein
muistamme ja teistä keskenämme puhumme – ja juuri rakkaudella. Näinä päivinä on
Wikmanni Vittangista käynyt täällä ja sillä oli halu saada teitä käymään
Vittangissa ja Haaparannan kristityt haluaisit, että te myös tänäkin talvena
tulisitte tänne. Jumalan erinäinen ja erinomainen varjelus oli, ettette suurempaa vahinkoa kärsineet, kun te niin
pahoin lankesitte; yllä siinä olisi saattanut surmaki tapahtua, mutta teidän
aikanne ei vielä tullut.
Soisimme kyllä teille lepoa, ijäistä lepoa ja iloa, mutta hyvä n, että vielä
jaksatte olla kanssamme lohduttamassa ja neuvomassa meitä. Kylläpä vanhat
alkavat yksi toisen perästä siirtymään pois, eikäpä ole nuorten seassa
semmoisia, jotka olisit niin vakaiset että heihin olisi yleisemää luottamusta.
Ja sitä ikävämpi on, koska alkaa ilmestymään eriäviä käsityksiä opin suhteen.[1]
Ruotsin puolella on rauha ja rakkaus, mutta Torniossa on samaan, kuin on ollut,
vaikka ei ne kyllä enää ole niin väkevät kuin yhden aikaa oltiin. Starkka veli
sanotaan nyt olevan yksin.[2]
Oulusta kuullu aivan ikävää, kuitenkin on useita palannut takasin entisestä
kiivaudesta. Tämä uusi heräys saattoi kukatiesi joissaki vaikuttaa parempaa
valvovaisuutta, mutta luullakseni on se tuottanut suurta vahinkoa, ensiksi
kristityissä arkamielisyyttä, sitte uskottomissa, mikä se nyt on oikea
kristillisyys, kun eivät kristityt sovi keskenänsä. Jumala parantakoon kaikki
haavat, ja kyllä hän sen tekeeki, sillä Herra on paimenemme.
Mitään erityistä ei ole minulla kirjoittamista, haluan kuitenki jonku rivin
lähettää teille, sillä tiedän, että ne ovat tervetulleet.
Huhtasaaresta olen kuullut, että hänen terveytensä on niin kehno, että tuskin
enää pääsee saarnareisuihin ja Knuuti on
myös niinkuin hän on ollut viimeaikoina.[3]
Fr. Paksuniemi[4] on
mennyt Suomeen ja Puljulan[5]
sanotaan tulevan Tornioon. Molemmista nykyjään todistetaan hyvää.
Hyvästi nyt, vanhin rakas, Jumalan haltuun! Onnellinen olette, koska kaikki
syntinne Jeesuksen kalliissa veressä ovat anteeksi annettu ja kun olette niin
lähellä kruunaamisen hetkeä. Se sama kilvoitus on meilläki, ehä suurimmassa
heikkoudessa. Uskomme kuitenkin, ettei Herra Jesus tahdo suuttuu, vaikka meiltä
paljon puuttuu. Sovintovereen on meidän
turvamme elämässä ja kuolemassa.
Sanokaa rakkaita terveisiä Pajalan kristityille ja kaikille
teidän talon kristityille! Muistakaa esirukouksissanne heikkoa
matkakumppanianne P. O. Grape.
KA. OMA. Laestadian 10.
[1] Uusheräyksen murros oli alkanut 1897-1898.
[2] Torniossa asunut saarnaaja Petter Abraham Starkk(a) (1827 – 1909). Hän kävi vuonna 1900 saarnamatkalla Piearissa ja kerrotaan hänen ihastuneen siellä voimissa olleeseen narvalaisuuteen. Tämän ovat tutkijat olettaneet syyksi hänen yksinäistymiseen 1900-luvun alussa. Oheinen kirje kuitenkin kertoo, että yksinäistyminen oli alkanut jo tätä ennen.
[3] Sekä Isak Huhtasaari (1826- 1903) että Karl Petter Knuuti (1816-1902) olivat ”alkuherätyksen” työmiehiä ja kuuluivat Raattamaan, Erkki Antin, Heikki Parkajoen, Aapo Tapani, Mathilda Fogmanin ja Joonas Purnun kanssa keskeisiin ”Lapin vanhimpiin” Heihin vedottiin herätysliikkeen linjanvedoissa ja riitakysymyksissä.
[4] Vaikka myös Fredrik Paksuniemi hyväksyi uuden heräyksen, on hänet mielletty sovittelevammaksi ja ”evankelisemmaksi” kuin veljensä Hanhi-Pieti.
[5] Saarnaaja Olli Puljula ((1824 – 1911) kuului yhdessä Hanhi-veljesten kanssa johtaviin Kittilän saarnaajiin. Hänestä tuli jonkinasteinen vastavoima tiukalle uusheräykselle. Lopullista puolenvalintaa hajaannuksessa hän ei kuitenkaan ilmeisesti tehnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti