 |
| Karl Abiel Heikel oli Kittilässä pappina vuodet 1870 - 1883, kirkkoherrana hän oli vuosina 1874 - 1883. |
Kittilässä Tammik. 29 p. 1880
Rakas veli Herrassa Juhani Takkinen!
Sydämellisellä rakkaudella ja kiitollisuudella olen saanut vastaan ottaa veljen
kaksi kirjettä, jotka olivat kirjoitetut, toinen 27/11 1879 ja toinen 10/12 79,
molemmat Calumetista![1]
Myös olen saanut käännökset Huutavan Äänestä. Ei olisi ollut tarvis lähettää
puhtaita paperia ja kuluttaa siihenkin niin paljon postirahaa. Mutta kiitoksia
kaikista!
Kirjoitukset vähillä parannuksilla luulen kelpaavan painoon Krist.
Kuukauslehteen. Se olisi saanut olla laveampi kooltaan, että olisi mahtunut
enempi kirjoituksia. Toimitus-palkka tulee Oulun seurahuoneen hyväksi, mutta
muutoin on voitto eli tappio lehdestä yksin painajan asia. Minulle siitä ei
tule mitään.[2]
Kaikuun tulin vastanneeksi kiivaasti siitä syystä, että muissa maamme lehdissä
pyydetään kaikella voimalla pystöön, että me opetamme, että ”luettu sana ei
vaikuta mitään”, että ”pappisvirka on peräti tarpeeton, että ”muut eivät tule
autuaiksi kuin ne, jotka ovat seurakuntaamme tulleet rukoillen meiltä
epäuskonsa anteeksi” jne.[3]
Tätä vielä pyydettiin vahvistaa näillä sanoilla: ”K[ittilä]n kirkkoh[erra] on
täytynyt rukoilla lahkolaisiltansa anteeksi kirjoituksensa, jossa on toisin
opettanut” y. m. Paitsi sitä on moniassa paikoin, esim. Torniossa riita siitä:
”Pitääkö niitä pitää ristittyinä, jotka ovat jossakin muussa herätyksessä
tulleet kristityksi eli veren voiman käsittäneet j.n.e, kuin meidän kautta.
Niitä on paikoin kiivaasti tuomittu, esim. Hedlund[4]
Kainuulla, Portha[5]n
Torniossa, muutamat veljet Suomessa y.m., ja toiset pitävät kristittyinä, mutta
kiivaat veljet sanovat: ”Te rakennatte eriseuraa!”[6]
Tätä kiivautta vastaan olen minä taas kiivastellut, mutta enpä ole mainituissa
K:n kirjoituksissa tainnut arvata viljellä sopivia sanoja. Uskomme kuitenkin,
että Jumala kaikki asiat selittää ja rukoilen, että olisitte veljet
kärsivälliset ja anteeksiantavaiset minunkin kanssani nyt ja aina!
Raattamaa vanhin on ollut täällä asioita sovittamassa suloisilla, sydäntä
särkeväisillä saarnoillaan ja tulee vieläkin tänne idästä palatessaan.[7]
Minä olen tänä talvena usein kulkenut Muonion puolessa suureksi virvoitukseksi
sielulleni. Siellä vanhukset aina muistavat ja puhuvat veli Takkisesta suurella
rakkaudella ja otetaan hellästi ja palavalla sydämellä osaa veljein
hengellisestä ja ruumiillisesta menestyksestä Amerikassa. Kyllä makaatte veljet
sydämemme päällä ja rukoilemme hartaasti Jumalaa Isää teidän puolestanne, niin
kuin myös te meidän puolestamme. Sen ijankaikkisen Isän helmassa olkaamme hyvin
turvatut, vastoin kaikkea perkeleen ja maailman kiukkua.
Kyllä olen, veli rakas, hyvin suuresti vihattu muutamilta epäuskoisilta,
vieläpä laillisilta veljiltäkin. Mutta verisen vanhimman katselemisessa kaikki
vaivat loppuvat ja tuntuvat aivan mitättömiltä. Voi jospa se rakas Herramme
Jesus vielä runsaasti priiskoittaisi kylmiä sydämiämme sovinto-veren
pisaroilla, että saisimme tuta ja maistaa kuinka suloinen herra on. Sieluni janoo elävän Jumalan tuntemista,
koska Hän sanansa ja henkensä kautta kirkastaisi Poikansa kaipaavaiseen
sydämeen Sano minun ja vaimosi terveisä uskon veljille ja sisarille ja ole
itse, rakas ja kallis veli ja väsymätön Herran palvelija, enin terveytetty.
Uskokaamme synnit anteeksi viattomassa puhtaassa veressä! Voitto on tullut
Karitsan veren kautta, amen.
Veljesi Herrassa Abiel Heikel.
Välitalon vähä Olli y.m. sanovat sydämellisiä rakkauden terveisiä.
[1] Kirjeet eivät ole säilyneet
[2] Heikel
oli juuri aloittanut lestadiolaisten epävirallisen äänenkannattajan
Kristillisen Kuukauslehden toimittamisen. Heikel sai hankkeelle myös Juhani Raattamaan
siunaus (Raattamaa Heikelille 11.10.1879:
Seuratkoon hengellinen lehti Kristusta, joka puollusti oppilapsiansa… Työläs
on valtiollisen kirkon opettajalla hengellistä lehteä toimittaa, vaan sangen
tarpeellinen.
[3] Kaiku 49/7.12.1878, 4/25.1.1879 ja 6/8.2.1879.
[4] Saarnaaja, kauppias Anders Hedlund 1838 – 1913) Överkalixista.
[5] Saarnaaja, tullivartija Nils Henrik Porthan (1824 – 1907).
[6] Heikelin kirjoitus kertoo selkeästi, että lestadiolaisuuden sisällä oli jo tuolloin isoja erimielisyyksiä sekä uskovien seurakunnan rajoista että siihen liittymisestä.
[7] Raattamaa oli laajalla Koillismaalle ulottuneella saarnamatkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti