Wanhoja kirjeitä 37. Petter Raattamaan kirje isälleen Juhani Raattamaalle 8.4.1893.

 

Uutinen saarnaaja Petter Raattamaan kuolemasta. Siionin Lähetyslehti 6/1921

 

Petter Raattamaan kertoo kirjeessää isällee  Juhani Raattamaalle 8.4.1893 kohdanneensa Amerikassa lähetys- ja sovinnotekomatkalla olleet Euroopan vanhinten lähettämät saarnaajat Joonas Purnun ja Jöns Mäntyvaaran. Lopussa on myös Matti W. Pekkalan jälkikirjoitus[1]

New York Mills Huhtikuun 8 p 1893
Rakas Isa ja uskollinen työntekiä Herran viinamäessä Johan Raattama. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille ynnä kaikkein valittuin kanssa priiskoitus veren kautta

Saamme nyt Ensin teitä kiittää Rakkaan ja kalliin kirjan edestä jonka aikoja Sitte oleme Saaneet. Terveenä oleme kaikin ja uskomassa Synnit anteeksi karitsan weren kautta Raamattuin jälkeen. Vieläpä pidäme sen kalliina Että muistatte aina meitäki kirjoituksilla / vieläpä kehoitatte Saarnaaman Sovinnosta – jonka pidäme kalliina ja tarpeellisena Että Särjetyt Sydämet tulisit Raketuksi korjatuksi ja kootuksi yhteen lammashuoneeseen Herran sanan jälkeen Jesuksen kautta joka edestämme kuollut ja ylösnoussut on Että me hänen kauttansa eläisimme.

Saamme wielä muistella Rakkaale wanhaalle Isälle Että oleme mursu weljen kanssa käyneet Michiganin saarella, Superiossa ja Thomsin kylässä[2] ja Suuri paljous veliä ja Sisaria otit kaikkiaalla vastaan ilolla ja Rakkaudella ja monta Epäuskostaki tuli tuhlaja pojan tavalla Isän Huoneesen jossa kuuluit Ilon ja Riemun äänet Herran Sanan jälkeen / ynnä kaikkein niitteen kanssa jotka Sovinto Saarnan uskoneet ja yhteen Rakkauteen Sulaneet ovat kristuksen opin jälkeen. Wielä Saame mainita Että Saime kohdata Rakkaita veljiä Joonas purnua ja mäntywaaraa[3] ja olime joitaki päiviä yksissä seuroissa Michiganin Saarella  - qwinsissä  ja oskarin[4] Farmilla – vaan Ei Joonas ja mäntyvaara ole tahtoneet tietää tähän asti muista kuin uudesta kirkosta Eli H. Kollerin puoluesta Eli kollerin joukosta[5] / Sen Se on ainoastansa löytäny ja tekee työtä vahvistain Sen oikiaksi – jota Ei kristittyin Enimistö woi oikinanna pitää ja hyväksyä Jumalan Sanan totuuden Rinnalla. Sillä ne liikkuu tuomiolla ja Ei tahdo tietää mitään kristittyin Enimistöstä Europassa Eikä Americassa. Eikä ole aina totuus kysymyksessä /Jumalan on asia ja kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvät niille jotka Jumalaa Rakastavat jotka aivotuksen jälkeen kutsutut on / Rauha olkoon teille ja meille ja Rakkaus ilon kanssa amen.

Talvi on ollu kylmä ja – ja kesän tulo näyttää hitaalta / maa alkaa olla vähäpälvistä, waan yö kylmät ovat kovat / terveys on ihmisillä!

Autuaat ovat ne jotkä hänen käskynsä pitävät ---

Erkki veljeltäs[6] Rakkaita terveisiä / Se voi hyvin / ynnä Mursulta,[7] vuolteen veliltä[8], Heidemannilta, Hietaselta, Rovanpäältä[9] ynnä suurelta valittuin joukolta ja Erittäin minulta perheni kanssa /lähettämäne Rahat ole viime Syyssä Saanu josta kiitän / ynnä kaikista vanhaa Rakasta Isää / ynnä myös tervehdän kaikia Siellä  olevia walituita / pyydän muistaa Esirukouksisane paljolla anteeksi antamisella
Poikane P. Raatamaa

Olkaa myös Rakkaalla Sydämellä minulta tervehdetty /pyydän muistaa Esirukouksisane paljolla anteeksi antamisella merki[t]see
M. W. Pekkala

---

[1] Kansallisarkisto. Kierin kokoelma.

[2] Michiganin saarella tarkoitetaan Kuparisaaren aluetta (Houghton ja Keweenaw kauntit)  Pohjois-Michiganissa, West Superiorissa Duluthin kaupungin eteläpuolella Wisconsinin osavaltion puolella oli myös lestadiolaisseurakunta, jota tässä tarkoitettaneen. Thomsin uudisasutusalue, jota myöhemmin alettiin kutsua Eskoksi, sijaItsee Duluthin kaupungin länsipuolella.

[3] Joonas Purnu ja Jöns Mäntyvaara olivat vuonna 1893 tammikuusta syyskun loppuun Euroopan vanhinten valtuuttamalla lähetysmatkalla Amerikassa. Matkan aika syntyi – jälleen – sovinto riitelevien lestadiolaisryhmien välille. Taas kerran siitä ei kuitenkaan tullut pitkäikäistä.

[4] Quincy oli kaivoskylä välittömäsi Hancockin kaupungin pohjoispuolella, Oskar on noin kuusi mailia Houghtonin kaupungin länsipuolella oleva kylä, jonka perusti kolme suomalaista siirtolaista, Jaakko Ojanperä, Oskar Eliasson ja Sakari Hendrickson. Kaiki nämä kolme mainittua olivat lestadiolaisia. Sekä Ojanperä että Eliasson nousivat merkittäviksi paikallisiksi liikemiehiksi, jotka pyörittivät laajoja hakkuutyömaita sekä puuhiilevalmistusta. Puutavara ja hiili toimitettiin Kuparisaaren kaivosyhtiöille. Kylä sai nimensä Oskar Eliassonista. ja on tänäkin päivänä lähes yksinomaan suomalaistaustaisten asuttama

[5] Norjalaissyntyinen kelloseppä Henrik Koller (1859 – 1935) oli Takkisen uskollisimpia tukijoita.

[6] Juhani Raattamaan veli, saarnaajanakin toiminut Erik (Erkki) Raattamaa (1817 – 1901) asui vuosina  1891 – 1894 Amerikassa.

[7] New York Millsin apostolisluterilaisen seurakunnan maallikkopappi ja saarnaaja Juho Mursu (1847 – 1911).

[8] Cokaton saarnaajat Jaakko ja Kaaleppi Vuollet.

[9] Norjassa syntynyt Juho Roanpää (1849 – 1896) oli lestadiolaistunut Calumetissa pääsiäisen 1870. Pian hän toimi myös saarnaajana ja oli muun muassa vuonna 1882 Calumetin ap. Luth. seurakunnnan papinviran toimittajana, kun Juho Takkinen oli matkallaan Euroopassa. Nousi Takkisen seuraajaksi tämän tultua syrjäytetyksi  joulukuussa 1888.