Karoliina Raattamaan kertomus Juhani Raattamaan viimeisistä hetkistä.

 

Juhani Raattamaan viime hetkistä kirjottaa vainajan rakas puoliso seuraavasti:

Annan teille veli[1] Herrassa Jeesuksessa täten tietää mieheni Juhani Raattamaan lähdöstä pois maailmasta, että hänellä ei ollut erityistä kipua mutta voimat vähenivät ja täydellä järjellä oli hän läpi viimeisenkin ajan; toista viikkoa oli hän sängyssä enimmiten nukkuen ja melkein omin voimin pääsi ylös mitä minä vähän autoin. Minä kysyin viimeisenä yönä, missä sinulla on kipu, johon hän vastasi: ei minulla ole missään kipua, minulla on juuri hyvä olla. Viime tiimalla luin hänelle kristittyin kirjeitä ja kysyin jos hän kuulee, niin sanoi kuulevansa. Ja kun sanoin siinä hänelle kristittyin terveistä, niin hän vastasi: Herra siunatkoon heitä kaikkia; ja niin hän nukkui kuin makeaan uneen. Nyt hän on kruunattu vanhurskauden kruunulla, sillä hän on hyvän kilvotuksen kilvotellut, uskon pitänyt ja juoksunsa päättänyt, vieläpä on jättänyt meille hyvän esimerkin, että oli vireä rukoilemaan Jumalaa yksinäisyydessäkin, anteeksianovaisena ja anteeksiantaivaisena viimeiseen asti; mutta nyt hän on saanut jättää vaellussauvansa haudan partaalle ja Jumalan suuresta armosta astua sisälle paratiisiin, jossa ei enää syntiturmelus rasita niinkuin täällä. Hän on saanut täydellisellä rakkaudella tervehtää kaikkia edesmenneitä veliä ja sisaria sekä opettajia että opetuslapsiansa, jota hän täällä usein on ikävöinyt, ja siellä ei enää tarvitse murheen ja kaipauksen kyyneleitä vuodattaa. Siinä uskossa ja toivossa mekin olemme vaikka monessa heikkoudessa ja puuttuvaisuudessa, vaan syntein anteeksisaamisen armosta uskomme mekin häntä kohtaamamme ynnä kaikkein valittuin kanssa. — Täällä on tullut useoita kristityiksi Kuttasen, Palojoen, ynnä muissa kylissä. Rakkauden terveisillä perheenne kanssa pyydän muistamaan rukouksissanne anteeksiantavaisella sydämellä. Karoliina Raattamaa.

Siunauksella on siis Herran palvelija lähtenut ja kuollut vanhurskaan kuolemalla, sen armon Isä meillekin suokoon. Kiitos ja kunnia yksin Jumalalle! A[atu] L[aitinen].


Sanomia Siionista 7/1899, 139-140

 

---

[1] Kirje on ilmeisesti lähetetty Aatu Laitiselle.