Juhani
Raattamaan viime hetkistä kirjottaa vainajan rakas puoliso seuraavasti:
Annan teille veli[1]
Herrassa Jeesuksessa täten tietää mieheni Juhani Raattamaan lähdöstä pois
maailmasta, että hänellä ei ollut erityistä kipua mutta voimat vähenivät ja
täydellä järjellä oli hän läpi viimeisenkin ajan; toista viikkoa oli hän
sängyssä enimmiten nukkuen ja melkein omin voimin pääsi ylös mitä minä vähän
autoin. Minä kysyin viimeisenä yönä, missä sinulla on kipu, johon hän vastasi:
ei minulla ole missään kipua, minulla on juuri hyvä olla. Viime tiimalla luin
hänelle kristittyin kirjeitä ja kysyin jos hän kuulee, niin sanoi kuulevansa. Ja
kun sanoin siinä hänelle kristittyin terveistä, niin hän vastasi: Herra
siunatkoon heitä kaikkia; ja niin hän nukkui kuin makeaan uneen. Nyt hän on
kruunattu vanhurskauden kruunulla, sillä hän on hyvän kilvotuksen kilvotellut,
uskon pitänyt ja juoksunsa päättänyt, vieläpä on jättänyt meille hyvän
esimerkin, että oli vireä rukoilemaan Jumalaa yksinäisyydessäkin, anteeksianovaisena
ja anteeksiantaivaisena viimeiseen asti; mutta nyt hän on saanut jättää vaellussauvansa
haudan partaalle ja Jumalan suuresta armosta astua sisälle paratiisiin, jossa
ei enää syntiturmelus rasita niinkuin täällä. Hän on saanut täydellisellä
rakkaudella tervehtää kaikkia edesmenneitä veliä ja sisaria sekä opettajia että
opetuslapsiansa, jota hän täällä usein on ikävöinyt, ja siellä ei enää tarvitse
murheen ja kaipauksen kyyneleitä vuodattaa. Siinä uskossa ja toivossa mekin
olemme vaikka monessa heikkoudessa ja puuttuvaisuudessa, vaan syntein
anteeksisaamisen armosta uskomme mekin häntä kohtaamamme ynnä kaikkein valittuin
kanssa. — Täällä on tullut useoita kristityiksi Kuttasen, Palojoen, ynnä muissa
kylissä. Rakkauden terveisillä perheenne kanssa pyydän muistamaan
rukouksissanne anteeksiantavaisella sydämellä. Karoliina Raattamaa.
Siunauksella on siis Herran palvelija lähtenut ja kuollut vanhurskaan
kuolemalla, sen armon Isä meillekin suokoon. Kiitos ja kunnia yksin Jumalalle! A[atu]
L[aitinen].
Sanomia Siionista 7/1899, 139-140
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti