Wanhoja kirjeitä 35. Juho Lumijärven ja Joonas Purnun nuhtelukirje Erkki Antille 10.7.1893

 

Klickitat, Wash. 10/7 1893
 

Rakkaalle wanhimmalle, Erkki Antti Andersson, Juhonpieti.
Jumalan armoa rauhaa ja rakkautta toiwotan teille Jesuksen priiskoitusweren woimassa ja todistuksen sanassa, Esikoisten Seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä.

 Halu ja rakkaus tuli teille kirjoittaa muutamalla sanalla, että olen elämässä sielun ja ruumiin puolesta. Annan tietää, että olen saanut suurella ilolla yhtyä Esikoisten seurakunnan lähetysmiesten kansa, wanhimman Joonas Purnun ja Jöns E.Mäntywaaran kanssa, ja Olof Matoniemen kanssa Pendletonissa, Oregonin waltiossa 30. päiwä Kesäkuuta, ja nyt kuljemme yhdessä siihen asti, kuin tulemme Calumetiin, Michiganin saarelle, läpi Oregonin, Washingtonin, Dakotan ja Minnesootan Waltioita, joissa he jo kulkeneet ovat.                       

Sydämestäni olen tyytywäinen muitten saarnaajain ja seurakuntain kansa siihen oppiin ja opin hedelmään, jonka olemme kuulleet ja nähneet näitten Esikois seurakunnan lähetys miesten työhön wanhimman Joonas Purnun ja hänen kumppalinsa, jotka ovat kutsumme päälle lähetettyt amerikaan.
                     
Woimallisesti on saarnattu sovinto saarnaa kahta puolta, ja sovinto weren hinta on sulattanut yhteen suuret paljoudet. saman opin saarnaajaksi olette te, rakas wanhin Raattamaa-wanhimman kansa minuaki siunanneett, jota olen yhdistettynä tehnyt entisten lähetys jäsenten kansa, ja nyt taas näitten lähetysjäsenten kanssa olen saanut armon yhdistyä. Minä kirjoitin teille mennä talvena eli w.1892, josta en ole saanut teiltä wastausta, ja nyt saimme kuulla Johan Kaarakalta[1] sala kirjan, teidän kirjan kopioittuna, jonka olette kirjoittanneet Abram Hietaselle[2] / se waikutti minussa murheen, rakas wanhin, koska ette sanallakaan ääntäneet, että kahta puolta tehdä sovinto Amerikassa. Mutta A.Hietanen ei ole joukkonsa kansa wielä yhdistynyt, jonka kuulin hänen hajoittavaisesta kirjastansa Johan Kaarakalle. Murheelliseksi tuli Joonas wanhin, kuin ei Erkki Antti wanhin muistanu auttaa Joonas-wanhinta amerikaan, tässä raskaassa työssä. Mutta Abram Hietasen kädet wain wahvistettiin, waikka pitäsitte tuta Liljebladin[3] opin jäljet hänessä. Auttakaat meitä tänne, rakas wanhin, että saadaan yleinen sovinto Amerikassa Herran Jesuksen sovinto weren armossa, joka on sielun sowinto / on teille ja meille synnit ja heikkoudet, ja wiimeisetki epäilykset anteeksi annetut, ijankaikkisesti. Teitä terwehtää Joonas-wanhin ja Jöns mäntyvaara auttajainsa kansa, ja koko ostettu lauma / waan olkaat wiimein minulta sydämellisesti terwehdetty / kantakaa, rakas wanhin anteeksi antawaista sydäntä minullekki, teitä rakastawa weljenne waiwassa.
Johan Lumijärwi

Me myös tervehtämme teitä, rakasta wanhinta, Eerik A. Juhonpieti / Mitä rakas weli J.H.Lumijärvi on tässä yllä olevassa kirjassa tullu kirjoittamaan monesta asiasta, niin se on muuttumatoin totuus, että minä Joonas wanhus tulen kyllä niin murheelliseksi kumppanitten kans että tuntui että on nyt yhtä tehdä työtä eli ei, kuin kuljetaan kahta tietä Lapissaki, ja kahdella äänellä liikutaan / kyllä tiedätte, että Ruotsin Lapista kuljetaan yhtä tietä, ja yhdellä äänellä saarnataan niinkuin alusta, Raamattun jälkeen,  Mutta toinen tie, ja toinen ääni, näkyy ja kuulu Tornion Lapista Kittilästä ja mutos lompolosta[4] / ei saarnata parannusta kahta puolta Amerikaan asti, niinkuin Ruotsin lapista kirjoilla ja lähetys jäsenillä / onkos ihme ettei amerikassa riiteliät lakkaa riitelemästä ja ylon katsetta osottawat Esikoisten kirjalliselle neuvolle, ja Esikoisten seura kunnan lähetys jäsenille, kuin kirjallisesti ja personallisesti heitä siunataan ilman paranusta kahta puolta, ei tarvitse Kittilän saarnaajat eikä Tornion saarnaajat käydä Ruotsin lapissa wanhimpia oppimassa, niin kuin apostolein aikana wanhinten tykönä Jerusalemissa, Waikka Takkis-wainaja ja Olof Matoniemi tahtoi Erkki A Wanhusta saiwoon ja minä Joonas tiedän myös O.Matoniemen kans, että A.Lundberg on kirjallisesti teitä tahtonu Lannanwaaran kokoukseen, jossa tiesitte wanhin Johan Raattaman olevan / Jossa myös teitä kaivattiin jossa oli tutkinto lähetys saarnaaista Amerikaan. Miksi wanhin näytti Takkis-wainajan jalat kirjassanne niille, jotka eivät ole wielä tarvinneet sovinnoita tehdä waikka Takkis wainaja on anteeksi anonu sydämestään riitaveljiltään, ja teiltä myös niin todistaa O.Matoniemi ja anteeksi antanu riita riitavelillensä sydämestään Jesuksen nimessä ja weressä, Miksi te ette ole anteeksi antaneet. Me tiedämme, rakas wanhin että olette kristillisyydemme aamuna päipästä olleet L. L. Lestadiuksen lähetytoimen jäsen, Johan Raattamaa Parka vanhin Heikin ynnä muita joihin met nuoremmat olemme kaiken turvamme panneet luottamuksella.

Niin tämän äänen erinkaltaisuus saatta monta horjuvaista sielua epäilykseen ja monimielisyyteen / kuitenki täydymme työtä tehdä kanssanne monessa murheessa ja waivassa. Mutta olemme saaneet iloaki nauttia koska Herran Sebaotin Jumalan woiman kautta on sowinnoita tehty kahta puolta, sovinto weren kautta suuret joukot Calumetin saaresta lapi matkaa tähän asti, mutta wanhan kirkon puolella Calumetissä waltavimmat jäsenet seisovat wielä hurskaana ja pidättävät kansaa. Mutta on kuitenki maailman waltakunnasta paljon tullu kristityksi iloksi Jumalalle, enkeleille ja Jumalan seurakunnalle. Kalliissa kukoistuksessa on Takkis vainan työ ala mitä hän on tehnyt amerikanki maalla Rakkaan weljemme J.H.Lumijärwen ja monen hänen auttajansa kans.

Mutta erimielisyys on saattanu paljon pahaa matkaan kristillisyyteen täälläki amerikan maalla että on wieläki työtä työlästä / sentähden sanomme Joonas J.Purnu Jöns E.Mäntyvaaran kansa ymmärryksemme että älkäät rakas wanhin hajoittawaista työtä edesauttako ja olkaamme Herran laumalIe esikuvana parannuksen tekemisessä, Amerikassa ja Euroopassa että kristillisyys pääse nousemaan wihtoinki wiimen ameriikanki maalla, ja uskokaamme rakas wanhin Evangeliumi, se on synnit anteeksi Jesuksen nimessä ja weressä todistamme minä Joonas Purnu rakkaalla sydämellä, rakkaan saarnakumppanin Jöns E.Mäntywaaran, O.Matoniemen, ja koko Herran lauman kanssa, täältä ameriikan maalta. Rakkaita terveisiä sanomme Herran lauman kanssa täältä sille Herran laumalIe joka ympärillänne on muistakaa meirtäkin anteeksi antavaisella sydämellä wanha weljenne waiwassa ja waltakunnassa Joonas J. Purnu, Jöns E. Mäntywaara, O. Matoniemi

Tämän kirjeen saapi lukia kaikkein kuulten, ja lähettäkä tästä osa wanhimmalle Johan Raattamaalle, että saavat nähdä mitä met olemme teille kirjoittanne. Joonas, Jöns ja Matoniemi
Wastatkaa tähän kirjaan joku neuvon sana, saarnaajain kokoukseen Calumetiin osoitteella

Joonas Purnu

- - -

Käsinkirjoitettu jäljennös.

---

[1] Washingtonin Centervillen  (Klickitat County) suomalaissiirtokunnassa asunut Johan Kaarakka (1832 – 1906).

[2] Saarnaaja Aapo Hietanen (1833 – 1896) oli muuttanut vuonna 1888 Sodankylästä Kuparisaarelle ja kuului Juho Takkisen vastustajiin.

[3] Muonion kirkkoherra  Jakob Fredrik Liljeblad  (1809 – 1862) liittyi aluksi mukaan Laestadiuksen aikaansaamiin herätyksiin, mutta loittoni varsin pian.  Hän jäi lestadiolaisperinteeseen eriseuraisena, puhuttiin Liljebladin eriseurasta. Erimielisyydet koskivat seurakunta- ja rippioppia. Länsilestadiolaiseen perinteeseen on jäänyt myös kästys, että Liljeblad olisi pitänyt liikutuksia ”hourauksina”.

[4] Saanaaja Aapo Tapani (1834 – 1910)  Muodoslopmpolosta kävi yhdessä Heikki Parkajoen kanssa syksyllä 1876 ”Euroopan seurakunnan ” valtuuttamalla lähetysmatkalla Amerikassa. Takkisen asemasta ja toiminnasta myöhemmin syntyneissä erimielisyyksissä hän kuunteli ja ajoittain myös tuki Takkisen vastaista oppositiota.