Saarnaaja Juhani Raattamaan muistokirjoitus Sanomia Siionista-lehdessä

 

Vanha ja uskollinen evankeliumin saarnaaja ja lasten opettaja Juhani Juhaninpoika Raattamaa on Maaliskuun 7 päivänä rauhallisesti Herrassa nukkunut kuolon uneen 88 vuoden vanhana. Hän syntyi Kaaressuannon Kuttasen kylässä ja asui vanhempana Saivon kylässä, sekä oli kauvan katekeettana Ruotsin Lapinmaan lapsille. Laestadius kertoo ”Huutavan äänessään" tämän lahjakkaan työkumppaninsa nuoruuden jumalattomuudesta, heräyksestä ja kääntymisestä, ahkerasta työnteosta ja elämästä tarkoin, josta tähän merkitsemme seuraavaa: Talvella 1846 alkoi myös Raattamaa puhumaan kristillisyydestä. Tammikuussa 1848 tuli Juhani Raattamaa Lainion kylään joukko Lapin lapsia mukanaan, joita opetti lukemaan vaan samalla saarnasi muillekin. Hän selitti Kristuksen kärsimisen historiaa niinkuin oli oppinut ollessaan rippikoulun opetuksessa osallisena Kaaresuannossa. Illoin pidettiin rukouksia ja kanssapuheita, josta seuraus oli Jumalan avulla, että muutamat viinankin kauppiaat saivat piston sydämeensä ja heräys tapahtui ihmisissä näkemään synnin julmuutta, sekä pakenemaan Kristuksen tyköön. Voimallisesti saarnasi Raattamaa ei ainoastaan raittiudesta mutta myös erittäinkin elämästä ja totisesta kristillisyydestä. Hän teki työtä lakkaamatta yöllä ja päivällä; ainoastaan eräitä tiimoja amupuoleen yötä nukkui; ja se oli enemmän kuin ihmeellistä ettei hän kokonaan väsynyt, mutta hänellä olikin luja terveys".

Paljoksi tulisi tässä luetella tämän voimallisen työntekijän täydellistä elämäkertaa. Hän matkusti paljon saarnaten Jumalan sanaa erittäin Ruotsin Lapinmaassa, mutta myös Suomen pohjoisosassa Oulua ja Pudasjärveä myöten; erityisellä rakkaudella hän puhui matkoistaan Rovaniemen kautta Kemijärvellä. Hänellä oli tuo paras lahja: sydämellinen rakkaus suurimpana voimana, ja sentähden häntä niin paljon rakastettiin. Paljon hän neuvoi myös kirjeitten kautta kristityltä rakkauteen keskenänsä. Ja mitäs meille sitten muuta jääpi kuin viha, jos me rakkauden turmelemme? Mitä auttaa sitten jumalisuutemme eli uskomme? Rauhallinen muisto jäi Juhani Raattamaasta: hän lohdutti Jumalan sanalla monta murheellista, lohduttakoon nyt häntä Jumala ijankaikkisesti; vanhurskaan muisto pysyy. Monta on, jotka todistavat heille armon Jumalalta tapahtuneen tämän uskollisen palvelijan kautta. Asuimme lähilaihin 16 vuotta tämän rakkaan veljen ja ystävän kanssa ja aina erkanimme rakkaalla sydämellä Jumalan suurta armoa tunnustaen Herrassamme Jeesuksessa. Raattamaa vainaja oli aivan väsymätön vierasten holhooja. Joka tuli hänen kotiinsa, se oli kuin kotonansa ja aina taloon tervetullut. — Hän on nyt päässyt parempaan kotiin.

Olkaa nyt Lunastajassamme Jeesuksessa, johon vainaja turvasi, lohdutetut vaimonsa Karoliina ja lapset ja vainajan monet ystävät. Kilvotelkaamme hyvä uskonkilvotus rukouksessa ja valvomisessa kaikki veljet ja sisaret yksimielisyydessä ja rakkaudessa, joita Herra on kutsunut suurelle ehtoolliselle. Kiitos ja kunnia olkoon Jumalalle ja rakkaalle Isälle. Auta meitä armon ja rakkauden Jumala sovintoveren voimalla totisessa kilvoituksessa Jeesuksessa pysymään siihen asti kun Herra tulee. Amen. A[atu] L[aitinen]. 

 

Sanomia Siionista 4/1899, 76-78.