 |
| Vesisaaren vuonna 1875 rakennettu rukoushuone säästyi puna-armeijan pommituksilta, vaikka kaupunki muuten kärsi pahoja vaurioita. Kuvassa rukoushuone n. vuonna 1948. Finmark Folkesbibliotek |
Samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa, myös Norjassa syntyi lestadiolaisyhteisöjen sisälle varsin pian jännitteitä ja riitoja. Varsinkin Vesisaaressa riidat jatkuivat vuodesta toiseen johtaen kahden kilpailevan rukoushuoneen pystyttämiseen. Keskeisiä henkilöitä noissa kahinoissa olivat saarnaajat Karl Huru (Neljäskunta), Paulus Palovaara, Olli Koskamo ja kansakouluopettaja/saarnaaja Ananias Brune. Riitojen osapuolet vetosivat lukuisia kertoja Juhani Raattamaahan, Erkki Antti Juhonpietiin ja muihin "Lapin wanhimpiin" saadakseen tukea näkemyksilleen. Nämä lähettivät lukuisia kertoja saarnaajia tyynnyttämään ja sovittelemaan erimielisyyksiä. Myös saarnaaja Juho Takkiseen vedottiin usein ja saarnaaja Paulus Palovaara sai häneltä tukea. Norjassa kävi samalla tavalla kuin Pohjois-Amerikassa: Välillä tehtiin sovintoja ja allekirjoitettiin sovintokirjoja, muta kohta riidat jatkuivat kuten ennenkin. Oheinen Rovaniemen silloisen kappalaisen, tulevan kirkkoherran Aatu Laitisen kirje yhdelle riitojen keskeiselle osapuolelle kertoo selkeästi hänen turhamisestaan riitelyihin ja jakaantumisiin.
------
Lähde: Elise Balon Arkisto. Finmark Fylkesbibliotek.
Rovaniemi 22.4. 99
Rakkaalle veljelle
Herrassa Paulus Palovaara Norjassa!
Armo ja rauha asukoon sydämmessämme. Herramme Jesuksen kautta ja kasvakamme hänen tuntemisessansa. Kiitän veljeä rakkaasta kirjeestä ja on kallis, että muistatte meitä rukouksissanne. On surkea ja vaarallisen lopun saapa asia, että norja[n] kristityt monissa eri seuroissa kokoontuvat, ei se ole kokoontumista Herran Jesuksen nimeen. Ikävä on kuulla sanomia riitelevistä kristityistä. Sano heille veljeni terveisiä, että sopivat, kuin vielä tiellä ovat. Meiltä kaikilta rakkaita terveisiä kaikille tosi kristityille siellä.
Veljellisesti A. Laitinen
Armo ja rauha asukoon sydämmessämme. Herramme Jesuksen kautta ja kasvakamme hänen tuntemisessansa. Kiitän veljeä rakkaasta kirjeestä ja on kallis, että muistatte meitä rukouksissanne. On surkea ja vaarallisen lopun saapa asia, että norja[n] kristityt monissa eri seuroissa kokoontuvat, ei se ole kokoontumista Herran Jesuksen nimeen. Ikävä on kuulla sanomia riitelevistä kristityistä. Sano heille veljeni terveisiä, että sopivat, kuin vielä tiellä ovat. Meiltä kaikilta rakkaita terveisiä kaikille tosi kristityille siellä.
Veljellisesti A. Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti