lauantai 11. heinäkuuta 2020

Wanhoja kirjeitä 18. Lotta Laestadiuksen kirje saarnaaja Aapo Koivurannalle 24.5.1875


Alla oleva kirje käsittelee samoja asioita kuin aikaisemmin postaamani Augusta Heikelin kirje sisarelleen 7.1.1876. Lars Levi Laestadiuksen tyttären Lotta Laestadiuksen lähettämässä kirjeessä hän kertoo erimielisyyksistä Kittilän lestadiolaisyhteisössä sekä Laestadiuksen saarnojen painattamishankkeen etenemisestä. Erimielisyydet koskivat Pyhän Hengen vaikutusta lestadiolaisseurakunnan ulkopuolella.
------

OMA. Laestadiana 14. Aapo Koivurannan kokoelma. B:23. Lotta Laestadiuksen kirje 24.5.1875

Kittilässä 24. p. Toukokuussa 1875

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekijälle herran wiinamäessä Abrahami Koivuranta!
Jumalan armo ja rauha lissäintykköön teille ja teidän huonneelle Herramme Kristuksen kautta. Tämän kautta saan rakkaalle veljelle tietää antaa että olen hyvin kehno ruummiin terveyyden puolesta ajon siittä asti kuin teistä erkanin, mutta sielun puolesta olen voinu hyvin, uskomassa  olen että kaikki syntini ovat anteeksi annettu Herran Jesuksen nimessä ja veressä, joka vuotanu on yrttitarhassa ja pääkalloin paikalla katuvaisten syntein anteeksi saammiseksi ja joka vielä Sionin vuorella puhuvaisena uskovaisten sydämmiin ja vaikuttaa voiman voittamaan synnin, mailman joukon ja kuoleman kuin katsome sen vertavuotavaisen sankarin päälle, joka ylettynnä maasta on vetäny meitä tykönsä, niin kuin Matleena kirjoittaa Takkiselle että: ”kuin katsome sen maasta yletyn vaskikäärmeen päälle, niin ei saa jäänös siittä vanhan käärmeen pitämmisestä paisuttaa sydäntä!

Olkaa hyvässä turvassa te tottuuden miehet Pirtti ja Patokoskella, jotka työtä teette Kristukselle, sillä hän on se, joka eppäillemättä vastaa puolestanne, eipä hän kuolut van ellää ja Pyhä henki seurakunnassa on rukouksen ja lohdutuksen ja rauhan henki, hän rukkoilee rakasta Isäämme nyt ja aina meidän ja kaikkein niitten edestä, joitten sydämissä hän on saanu asuin sian. Ja Kristus rukkoillee vielä niitten edestä, jotka kristittyin saarnan kautta uskovat hänen päällensä. – Ei Kittilän kristityt sitä ihmettele että Pirttikoskella kaivattaan parhan kristityn nimeä kuin se pois otettaan, sillä niitä on täälläkin semmoisia. Täällä on hyvin paljon taistelua kristittyin välillä ja Jokelan Mariaa[1] sanoo joku eriseuran pääksi. Minusta tuntuu ettei kaikki tykkää siittä että muutamat n Jukka[2] saarnaa parannusta seurakunnassa, he tahtoisit ottaa häneltä papin virkaa, mutta minä en ymmärrä millä oikeudella se saataisiin, koska Kristus on käskeny mennä saarnaammaan ja apostoli sannoo: te ole kuninkaallinen pappeus ja Pyhän hengen saanneet ihmiset ovat puhuneet uusilla kielillä. Alatalon väelle se Jukka kyllä kelpaa papiksi ja jollekki muulekki; minä olen kuullu jonku kuttuvan häntä Alatalon papiksi. – Takkinen on niitten puolella, jotka P. Hengen vetävät ulos seurakunnasta, eikä se ole ihme koska pappavainaa sanoo huutavan äänessä[3] ettei ole paljon yhtään, joka ei joskus ole tuntenu Jumalan henken vaikutuksia, mutta ei hän anna saarnoissans P. henkeä ulos saarnatusta sanasta, koska hän nimittäin puhuu niistä vaikutuksista, joita Jumalan henki vaikuttaa niin kuin esimerkiksi omantunnon vaivasta, silmäin ja korvain aukenemisesta j.n.e. niin hän sannoo sen tapahtunneen kuin Jumalan sana oikiassa järjestyksessä sarnattaan niin kuin esimerkiksi tämän heräyksen kautta.[4]

Jokelan veljeksiä ja sisaruksia en ole vielä nähny van toivmme on että Feetu[5] ja Matleena[6] tulevat tänne ensi pyhäksi. Kirkkoherra lähtee viikkoin jälkiin Johanneksen Hettaan ja Saivonmuotkaan. Olis minullakin halu seurata häntä sinne jos vain jaksan. Ei meillä ole tullu paljon mittään saarnain kirjoitusta / sentähden pyydän että teidän kirjat saisit olla täällä siks että saamme niistä kirjoittaa. Kirkoherralla on paljon muuta työtä ja Hannalla on vielä koulu / sentähden ei taida täällä tulla niin hopusti valmista kuin minä olen toivonu.[7]

Minä olen ollu kiusattu siittä kuin en muistanu maksaa Jaako veljelle kyytti palkkaa, mutta minä uskon kohtaavani häntä joskus, jolloin suoritan tämän asian.

Eikä nu muuta kuin sydämellisiä terveisiä kristityille teidän seutuvilla erittäinki Jaakolle, Tarkiaiselle[8] ja halvarille[9] jos niitä kohtaatte / Ja olkaa itse vaimone kansa tervehtetty minulta ja muilta Kittilän kristityiltä! Rukkoilkaa edestänni ja kirjoittakkaa joku rati jos soppii.
Sisarenna Lotta Laestadius


[1] Maria Jokela (1829 – 1902) oli Kittilän johtavien saarnaajien Fredrik Paksuniemen ja Pietari Hanhivaaran sisko.
[2] Henkilöllisyys ei selvillä.
[3] Lotta Laestadiuksen isä Lars Levi aikakauslehdessään Huutavan Ääni.
[4] Erimielisyydet liittyvät riitaan Pyhän Hengen vaikutuksesta, josta kekusteltiin  myös vuodenvaihteessa 1975 – 1876, Kun Kittilään oli kokoontunut lestadiolaissaarnaajia Juhani Raattamaan johdolla.
[5] Saarnaaja Fredrik Paksuniemi (1840 – 1921).
[6] Matleena Jokela (1830 – 1893), Fredrik Paksuniemen ja Pietari Hanhivaaran sisko.
[7] Lotta Laestadiuksella oli kirjeen perusteella lainassa saarnaaja Aapo Koivurannan (1841 – 1909) hallussa olleita Laestadiuksen saarnoja. Saarnojen kokoaminen postillaksi näyttää olleen Lotan ja Karl Abiel Heikelin yhteishanke. Mukana oli lisäksi Karl Abielin sisko, kansakouluopettaja Johanna (Hanna) Elisabeth Heikel (1851 – 1892).
[8] Saarnaaja Juho Erkki Tarkiainen (1836 – 1909) Rovaniemen Patokoskelta.
[9] Saarnaaja Olli Halvari (1848 – 1892) Rovaniemen Saarenkylästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ett typiskt laestadianskt brev

  Jag har under de senaste veckorna gått igenom brevväxling mellan olika laestadianska predikanter. Tills vidare har skrivit upp cirka 200 g...