 |
| Uutinen Laestadiuksen postillan toimittamisesta. Pohjois-Suomi 27.3.1878 |
Ohessa kolmas kirje, joka valaisee sekä Laestadiuksen saarnojen julkaisuhanketta että Kittilän lestadiolaisyhteisön sisäisiä jänniteitä. Kirje kertoo myös siitä, ettei säätyrajojen ylittäminen ollut helppoa myöskään lestadiolaisyhteisössä ja aktiivisten naisten tuli ymmärtää asemansa.
------
OMA. Laestadiana 14. B:23. Lotta Laestadiuksen kirje saarnaaja
Aapo Koivurannalle syksyllä 1875
Rakastettu veljeni Koivuranta!
Jumalan armo lissääntyköön teille Herran Jesuksen kautta!
Kirjeenne edestä kiitän, jonka ilolla vastaan otin! Jonka päälle olen kyllä aikaa vastannut, mutta en ole saattanut lähettää. Se joukko ja se, joka niitä ruokkii ovat täällä tunnetut jokseenki, josta sinä puhuit kirjeessäs ja sinä olet tunnettu ja rakastettu esikoisten seurakunnassa niiltä jolla on valkeus ja saat sentähden hyvässä turvassa ja aina rohvaistulla sydämellä tehdä työtä herran viinamäissä niin kuin olet alkanut, kristityillä on hyvä uskalus sinnuun, ne näkevät sinun valituksia aseeksi ja voimalla korkeuudesta puetetuksi. Mutta kyllä tiedämme rakas veljemme että se työ, joka on tehtävännä tuntuu monta kertaa raskaalle ja on sentähden ettemme ole yksin, van että se suuri sotasankari Herra Jesus on meilä läsnä sota joukkons kansa, jonka veren pisarat ja elävä läsnä olo virvoittavat sydämemme, joka ussein tahtoo väsyä uskomisessa syntiturmeluksen alla. Minä kuitenkin tunnen että tarvitten rohvaistua uskomisessa ja omistamisessa syntein anteeksi saamisen ja Herran Jesuksen wanhurskauuden ja viattomuuden, vieläpä voiton kaikkein viholisten ja synnin yli.
Olis hauska tietää mitä Paulus[1] on toimittanut tänä kesänä? Ilmanki se on paimentanut Jesuksen lampaita ja ruokkinut karitsoita. – Met Marian kansa käymä aina sivistyksen koulua että oppisimme pitämään arvossa niitä, joita tullee pittää ja että oppisimme puhumaan siivosti kristillisyydestä ja muistaisimme sen raamatun paikan, joka sanoo: ”En minä salli vaimon opettaa”, Pappi[2] pittää, että minä olen liika laillinen, ja että omavanhurskaus osottaa mailman ystävyydesta, ja että minussa on opettajan henki, ja että minä tuomitten asiat tutkimatta j.n.e.[3]
Mustaparrasta, josta sinulle muistelin, olen nyt vapa. Minä olen antanut hänelle vapauden ja hän myös minulle.[4] Mutta nyt on taas kumma tapahtunut kuin olemme Jokelan mikon kansa alkanut rakastamaan toisiamme, johon pappi ja välitalonlaiset ovat kovin pahentuneet ja he pauhaavat nyt niin kuin paarma tyhjässä tynnyrissä, mutta Hanhi Pietari, Maria, Malla ja muut meiltä rakastetut eivät ole siihen loukkaantuneet, van pitävät sen oikjanna ja Jumalan tahtona. - Muutamat ovat houranneet että Jokelan Aapo ja Heikelin Hanna rakastavat toisiansa, mutta pappi sanoi että hän pittää Hannan niin arvossa ettei saa vain Jokelan pojat tulla sitä naimaan sillä se on hänen sisarensa. Minusta oli kumma kuin löysin herras kristillisyyttä täällä lapin maassa.[5]
Postillan paino on lykätty, tulevaan keväin / Se oli niin kirkkoherranki tahto koska ei ole ennätetty puhtaaksikaan kirjoittaa kaikkia, on niitä nyt sentään lähemäksi sata saarnaa puhtaaksi kirjoitettu mutta tilaiia (=tilaajia] on vähän muutampi sata vain kaikkiaans. Minulla olis halu näyttää Raattamaalle ne saarnat, jotka painoon pannaan ja haluaisin senki tähden käydä Saivossa tänä syyssä.[6]
Jos teillä on rahoja tähän toimeen kuuluvia niin lähettäkkää Tornioon ynnä lista kans että saadaan rahat pankkiin. Laittakaa sana Rovaniemeenki että lähättäisivät rahat tornioon. – Rukkoile edestänni! Ja sano terveisiä kristityille.
Lotta Laestadius
Maria ynnä muut kristityt sanovat sinulle terveisiä. Sano tervisiä vaimolles ja Helistön Jaakolle.
Hyvästi hyvän paimenen haltuun.
Rakastettu veljeni Koivuranta!
Jumalan armo lissääntyköön teille Herran Jesuksen kautta!
Kirjeenne edestä kiitän, jonka ilolla vastaan otin! Jonka päälle olen kyllä aikaa vastannut, mutta en ole saattanut lähettää. Se joukko ja se, joka niitä ruokkii ovat täällä tunnetut jokseenki, josta sinä puhuit kirjeessäs ja sinä olet tunnettu ja rakastettu esikoisten seurakunnassa niiltä jolla on valkeus ja saat sentähden hyvässä turvassa ja aina rohvaistulla sydämellä tehdä työtä herran viinamäissä niin kuin olet alkanut, kristityillä on hyvä uskalus sinnuun, ne näkevät sinun valituksia aseeksi ja voimalla korkeuudesta puetetuksi. Mutta kyllä tiedämme rakas veljemme että se työ, joka on tehtävännä tuntuu monta kertaa raskaalle ja on sentähden ettemme ole yksin, van että se suuri sotasankari Herra Jesus on meilä läsnä sota joukkons kansa, jonka veren pisarat ja elävä läsnä olo virvoittavat sydämemme, joka ussein tahtoo väsyä uskomisessa syntiturmeluksen alla. Minä kuitenkin tunnen että tarvitten rohvaistua uskomisessa ja omistamisessa syntein anteeksi saamisen ja Herran Jesuksen wanhurskauuden ja viattomuuden, vieläpä voiton kaikkein viholisten ja synnin yli.
Olis hauska tietää mitä Paulus[1] on toimittanut tänä kesänä? Ilmanki se on paimentanut Jesuksen lampaita ja ruokkinut karitsoita. – Met Marian kansa käymä aina sivistyksen koulua että oppisimme pitämään arvossa niitä, joita tullee pittää ja että oppisimme puhumaan siivosti kristillisyydestä ja muistaisimme sen raamatun paikan, joka sanoo: ”En minä salli vaimon opettaa”, Pappi[2] pittää, että minä olen liika laillinen, ja että omavanhurskaus osottaa mailman ystävyydesta, ja että minussa on opettajan henki, ja että minä tuomitten asiat tutkimatta j.n.e.[3]
Mustaparrasta, josta sinulle muistelin, olen nyt vapa. Minä olen antanut hänelle vapauden ja hän myös minulle.[4] Mutta nyt on taas kumma tapahtunut kuin olemme Jokelan mikon kansa alkanut rakastamaan toisiamme, johon pappi ja välitalonlaiset ovat kovin pahentuneet ja he pauhaavat nyt niin kuin paarma tyhjässä tynnyrissä, mutta Hanhi Pietari, Maria, Malla ja muut meiltä rakastetut eivät ole siihen loukkaantuneet, van pitävät sen oikjanna ja Jumalan tahtona. - Muutamat ovat houranneet että Jokelan Aapo ja Heikelin Hanna rakastavat toisiansa, mutta pappi sanoi että hän pittää Hannan niin arvossa ettei saa vain Jokelan pojat tulla sitä naimaan sillä se on hänen sisarensa. Minusta oli kumma kuin löysin herras kristillisyyttä täällä lapin maassa.[5]
Postillan paino on lykätty, tulevaan keväin / Se oli niin kirkkoherranki tahto koska ei ole ennätetty puhtaaksikaan kirjoittaa kaikkia, on niitä nyt sentään lähemäksi sata saarnaa puhtaaksi kirjoitettu mutta tilaiia (=tilaajia] on vähän muutampi sata vain kaikkiaans. Minulla olis halu näyttää Raattamaalle ne saarnat, jotka painoon pannaan ja haluaisin senki tähden käydä Saivossa tänä syyssä.[6]
Jos teillä on rahoja tähän toimeen kuuluvia niin lähettäkkää Tornioon ynnä lista kans että saadaan rahat pankkiin. Laittakaa sana Rovaniemeenki että lähättäisivät rahat tornioon. – Rukkoile edestänni! Ja sano terveisiä kristityille.
Lotta Laestadius
Maria ynnä muut kristityt sanovat sinulle terveisiä. Sano tervisiä vaimolles ja Helistön Jaakolle.
Hyvästi hyvän paimenen haltuun.
[1]
Saarnaaja Paulus Palovaara (1828 – 1903) Rovaniemeltä, joka liikkui laajasti
saarnamatkoilla Ruijassa Norjassa
[2]
Kirkkoherra Karl Abiel Heikel.
[3] Sekä Jokelan
sisarusten ja Lotta Laestadiuksen aktiivinen rooli Kittilän
lestadiolaisyhteisössä näyttää ärsyttäneen kirkkoherraa. Olivatko he myös
pitäneet opetuspuheita tai saarnoja?
[4] Lotta
Laestadiuksen sisar Fredrika Johanna Jeana avioitui vuonna 1860 Ferdinand
Mustaparran (1829 – 1865) kanssa. Lotta Laestadius oli ilmeisesti ollut
kihloissa Ferdinand Mustaparran nuoremman veljen Karl Johanin kanssa. ks. https://gw.geneanet.org/akeli19?n=mustaparta&oc=&p=karl+johan
[5] Avioituessaan myöhemmin (17.12.1875) talollisen pojan Mikko
Jokelan kanssa Lotta Laestadius rikkoi säätyrajat, jota ei Karl Abiel Heikel ja
osa Kittilän lestadiolaisyhteisöstä hyväksynyt. Kirjeen mukaan syntynyt seurustelusuhde sai
kuitenkin Jokelan suvun ja sen saarnaajapatriarkan Hanhi-Pietin tuen.
[6] Postillan
painattaminen viivästymisen syinä olivat siis puhtaaksikirjoittamisen hitaus ja
postillan tilaajien vähyys, joka lienee ollut yllätys sekä Heikelille että
Lotta Laestadiukselle. Hankkeen edetessä näyttää myös kirkkoherra Heikelin ja
Lotta Laestadiuksen välille kehittyneen jännitteitä. Kirkkopostillan
sisälehdellä kerrotaan, että se olisi painettu vuonna 1876 Luulajassa. Sanomalehtiuutiset
kertovat kuitenkin huhtikuussa 1877 kirjan olevan vielä painettavana. Samaa
kerrotaan lehtiuutisessa maaliskuun lopulla 1878. Siinä maitaan lisäksi, että
saarnojen toimittamiseen osallistunut pappismies (K. A. Heikel) olisi eronnut
toimitusryhmästä kesken painamisen saarnoissa ilmenevän karkean kielen takia.
Kirjakauppoihin postilla ilmestyi toukokuussa 1878. Ks. Pohjois-Suomi 28.4.1877; 27.3.1878; Oulun
Wiikko-Sanomia 18.5.1878.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti