Wanhoja kirjeitä 29. Vesisaareen kokoontuneiden saarnaajien kirje Aapo Tapanille ja Aapo Hietaselle 23.2.1888

 Norjan lestadiolaisuudessa alkoivat vakavat erimielisyydet jo 1850-luvun lopulla. Ristiriitoja sovittelivat lukuisissa kirjeissään sekä Juhani Raattamaa että Erkki Antti Juhonpieti. Heistä jälkimmäinen kävi itsekin Norjassa kaksi kertaa saarnamatkalla (1853, 1865). Norjalaisten saarnaajien keskinäiset välit tulehtuivat ja kiistoissa oli usein kysymys vallasta. Vesisaaressa riidat johtivat siihen, että osa seuraväestä suljettiin lestadiolaisseurakunnan ulkopuolelle. Tämän seurauksena paikkakunnalla oli pian kaksi rukoushuonetta ja niissä kävijöiden välillä tulikivenkatkuiset riidat. "Pääriitapukareina" olivat saarnaajat Kalle Neljäskunta (Huru, 1840 - 1905) Vesisaaren Kallijoelta sekä Paulus Palovaara (1831 - 1903) Rovaniemeltä. Palovaara oli kirjoilla Rovaniemellä, mutta käytännössä kulki työ- ja saarnamatkoilla Pohjois-Norjassa vuosikymmeniä. Kevättalvella 1888 riitoja lähetettiin tyynnyttämään saarnaajat Aapo Tapani Ruotsin Muodoslompolosta ja Aapo Hietanen Sodankylästä. Ohessa sen seurauksena syntynyt yhteiskirje, joka ilmeisesti lähetettiin jälkikäteen heille.

--------

Kirje Norjasta Abraham Hietaselle ja Abraham Tapanille (Elise Balo arkivet. Finnmark Fylkesbibliotek)
 
Met olema olleet yllä mainittuin miesten kansa kymmenen vuorokautta ja heillä on kirjat Raattamalta ja Erki Anderukselta, että ottat Olli Koskamon ja Karl Neljäskunnan ja Hans Helanderin ja Jakob Bjonstrommin kumpaniksi saarnaman evangeliumia ja vahvistaman niitä rakkauuten liittoja, joita on täälä  syksylä jo tehty. Niin met puolestamme saatamme totistaa, että yllä mainituit miehet Apraham Hietanen ja Abraham Tapani ovat opettanet sen ajan sisällä kuin met olema heitän kansa yhtessä olleet, sen jälken kuin vanhimmat nimittäin Raattama ja Erki Anderus ynnä muut esikoiseurakunnan kansa yksimieliset saarnajat kaikkialla, vahvistain niitä liittoja kuin jo ennen tehty on ja niin olema yksimielisyydessä niitteen miesten kansa, rauhan evangeljumia saarnananut. Mutta, että vanhinden kirjoista on ollut kysymys, niin olema yksimielisesti päättäneet, että esikois vanhinden kirjat on niin kalliina pidettävät kuin muuki Jumalan sana. Kumminki Juhani Raattaman, Erik Anderuksen ja Apram Tapanin, niin kuin Jumalan sana on neuvoin ja opetusten kansa meille oppi ja neuvo ja lohtutus, niin on esikois vanhinden kirjoitukset meille neuvoksi, opiksi ja lohtutukseksi ynnä muitteen esikoisten seurakunnan kansa yksimielisten saarnaajain kirjoitukset, ja että ne ihmiset on syntiä tehnet, jotka on halpana pitänet vanhinten kirjoitukset, mutta emmä ole saattanet kelleen panna vaativaisuutta, vaan on jätetty Jumalan sanan vaikutuksen alle siihen asti kuin päivä valkenee siitäki paikas itte kellekki ja koin tähti koittaa sydämissä Pietarin neuvon jälkeen, vaan kumminki sillä välipuhella, että ei saa kukaan ruveta toisian kirjoilla pieksämään. Näin olemme näistä yllä mainituista kysymyksistä yksimielisesti päättänet, ja että kaikki opettavaiset miehet on kalhina pidettävät, pyssyin esikois seurakunnan kuuliaisuudessa kaikkialla. Näin olemme alle kirjoittanet yksimielisesti päättäneet ja nimemme kirjoittaneet.

Olli Koskamo
Jakob Björmnström
Karl Neljäskunta
Apram Tapani
Aparam Hietanen
Johan Sallinen
Apram Auno
Paulus Palovaara
A. Brune
E. Basma
O. E. Hansen
T. H. Lilleng
J. Grön
O. Kantoniemi
Kirjoitettu Vesisaaressa 23 p. helmikuusa 1888
ja luettu seurahunessa kansan koossa ollessa ja oikiaksi totistettu monelta satalta kristityltä