Wanhoja kirjeitä 50. Juhani Mårdberg 2.4.1866 Juhani Raattamaalle

 Ohessa merkittävä dokumentti siitä, miten lestadiolaisen alkuherätyksen alueeen ulkopuolelle levittäytyvä herätysliike toimi, kun se kohtasi toisen herätyksen ja sen sanansaattajat. Tässä tapauksessa baptismin. Myös edellinen postaukseni liittyy samaan aiheeseen. Siinä saarnaaja Isak Huhtasaari hakee Juhani Raattamaan tukea hänen ja toisen ylitorniolaisen saarnaajan Isak Bränströmin tiukan kielteiselle asenteelle baptisteihin. Haaparannan pienen baptistiseurakunnan vanhimpana oli aikaisemmin Karungissa lestadiolaisaktivistina toiminut sorvari Juhani Mårdberg (s. 1816). Alla oleva kirje kertoo siitä, että Haaparannan seudulla, mitä ilmeisemmin Huhtasaaren ja Bränströmin toiminnan seurauksena, rajanveto oli selvä. Lestadiolaiset tuomitsivat baptistit helvettiin, elleivät nämä luovu separatismista ja nöyrry parannukseen. Sen sijaan Raattamaa näyttää tämä kirjeen valossa, ainakin aikaisemmin,  hyväksyneen baptistit "kristityiksi", eikä ollut pahentunut uudelleen kastamisista, vaan antoi heille siinä vapauden.
-------------

Juhani Mårdberg 2.4.1866 Juhani Raattamaalle

Haaparanda se 2 päivä huhtikuuta 1866.

Rakas veli Herrassa Johan Raattamaa.

Minä olen vielä elämäsä ja olen myös uskovainen, vaimonin ja monen muun ystävän kansa; met saame koetella että Jesus on ylös nosnu meitän vanhurskauteksi ja ruokkii meitä elämän sanalla kaikisa kiusauksi, kuin joka päivä meitä kohtaa, - jaa minun rakas veljenin täällä puhaltaa kylmä tuuli joka kantilta / tässä kaupungisa pitetään neljän laisia rukouksi, ja kaikki ovat angarat meitä vastaan, ja kaikkiin suurimat tuomarit ovat, se joukko kuin tunnustavat olevansa provasti Lestaatiuksen seuraija, niistä on löytyny vasta yksi, puoli paaston epistoolan selittäjä – joka sanoi että uutesta kastajat ovat nostaneet Mooseksen seinää vasten pystöön ja koinavat sitä seinää vasten / ja tämä selitys kelpasi hyvin hänen sanan kuulioille, - met olema tehneet työtä sen päälle että voittaa heitän kansa rakkautta mutta se on mahodon sillä net antavat sen vastauksen te menettä helvettiin niin kauvon kuin puolustatte otetun kasteen oikiaksi – jos kiroatte kasteen ja rukkoiletta christityiltä anteeksi niin met otamme teitä seurakuntaan – net seisovat päälle että Raattamaa on saanu paremat klasi silmät meitä vastaan kuin ennen ja sanovat että hään on kirjottanu Mårdberille duomio kirjan mutta minä en tohi sitä näyttää.

Rakas veli sinä olet joka kirjassa totistanu minun ja muut kastetut christityksi / olet myös jättäny sen totistuksen, että et sinä, eikä sinun veljes loukkainu meihin kasteen tähen – met kiitämme sinua sen edestä että jätät meille vappauden.[1] – Mutta nyt me nuhtelema veljeä sen tähen että sallit sinun opetus lapses meitä kirroila, ilman että vaatia heiltä totinen paranus.

Minä panen sinun oman tunnon päälle että sinä työlä ja tottuutella osotat rakkautes. – jaa rakas veli jos sinun sytämes on ollu myötä siinä kuin olet meitä totistanu christityksi – niin sinun tullee nyt nuhela niitä kuin meitä kasteen tähen kirroovat, ja myös vaatia niitä meiltä anteeksi rukkoilemaan. – Minä pyytän että sinä varsin vastaat minule tämän kysymyksen päälle, jos, kasteen, kirous miehet ovat velka päät meiltä anteeksi pyytämään.

Sinä olet käskeny meidän tehä rakkaus Tornion joen christittyin kansa joka on oikeen / met tahoma tulla kaikkein uutesta syntyneitten kansa rakkauten sillä muotoa että pitämme heitä christittynä jos vaan lakkaavat meitä kiroamasta ja anteeksi pyytävät ylpeytensä tähän asti – met emmä pane heille yhtään sitettä kasteen tähden sati vaan rakkautessa. - Herra antakoon sinule armonsa että oikeen tuomita lihavain ja laihain lammasten välilä – minä ototan sinulta ensi postisa kirjaa. – Rauha olkoon sinule ja sinun huoneeles. Terveisiä kaikile kuin Jesusta rakastavat ja pitävät hänen käskynsä. Minä olen teitän matkakumppani Isän maalle, Jesus ellää minun sytämessa / tämän tunnustan autuuteksi ittelenin ja myös kunnioitan hänen verta ja haavoja tunnustuksella koko mailmalle / minä olen rakas veli suurin syntisten seassa mutta minule on laupius tapahtunut, minä olen nytki tänä toisena pääsiäis päivänä autuas sillä Jesuksen ylös nousemisen voima tuntuu elävästi minun sielussa. Jaa rukkoille minun etestä / pyytää sinun veljes
Joh. Mårdberg.

Kaste on meillä sinetti saatun armon päälle, niin kuin apostooli sannoo, ettäkö te tietä, - ei hään sano ettäkö te usko – niin kuin lapsen kasteen puolustajat häätyvät sanoa, että he uskovat olevansa kastetut (ettäkö te tietä) se on minun tullee tietää ja muistaa koska otin kasteen, sen saatun armon päälle Ettäkö te tietä Rom. 6.3.

Mengät siis ja opettakaat kaikkea kansaa ja kastakaat Matth. 28, 19 (opetus ja usko on Jumalan järjestys ennen kastetta ja Ehtolista.)

Älä lissää hänen sanojinsa ettei hään sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehtelijaksi. Salomon sanalaskut 30.6.

KA. SKHSA. Kierin kokoelma. Johan Mårdbergin omakätinen.

Pekka Raittilan kommentti: Baptismin torjuntataistelu näyttää tapahtuneen 1865 lähinnä ylitorniolaisten aloitteesta. Raattamaa näyttää tunteneen suurempaa YMMÄRTÄMYSTÄ baptisteja kohtaan. Ilmeisesti sen takia Huhtasaari kirjeessään 28.9. vetosi Raattamaahan ja toivoi yhteistä neuvonpitoa Köngäsen markkinoiden aikana.

Sekä Isak Huhtasaaren kirje että oheinen Mårdbergin kirje eivät ilmeisesti olleet vielä vuonna 1976 Raittilan tiedossa, kun hän kirjoitti väitöskirjansa Lestadiolaisuus 1860-luvulla, jossa hän käsittelee sivuilla 163 – 166 lestadiolaisuuden kohtaamista separistien sekä baptistien kanssa. Kirjeiden sisältö olisi luultavasti johtanut toisenlaisen tulkintaan nimenomaan Raattamaan osalta.

---

[1] Ilmeisesti Mårdberg ja Raattamaa olivat käyneet laajaa kirjeenvaihtoa, joka tätä kirjettä lukuunottamatta ei ole säilynyt. Se, että Mårdberg kertoo Raattamaan hyväksyneen Mårdbergin ja muut uudelle kasteelle menneet ”kristityksi”, on selkeässä ristiriidassa saarnaaja Isak Huhtasaaren 28.9.1867 lähettämän kirjeen sävyn kanssa.