Lestadiolaisuus ja joulukuusi

 

Saarnaaja Eliel (Eeli) Juola (1840 - 1928) ja hänen vaimonsa Eveliina (os. Parkkinen, 1844 - 1926) muuttivat vuonna 1888 Haapavedeltä Amerikkaan, ensin Kuparisaarelle ja sitten "Tompsin kantrille" Duluthin länsipuolelle Minnesotassa.

 

 

Joulutraditioomme nykyisin vahvasti kuuluva joulukuusi löi itsensä läpi suomalaisissa maaseutuperheissä vasta 1900-luvulla. Säätyläis- ja porvarisperheissä kuuset alkoivat tosin kuulua  joulukoristeluun jo 1800-luvun lopulla. Lestadiolaisperheissä joulukuusiin suhtauduttiin aluksi joko kielteisesti tai hyvin varauksellisesti. Joissakin lestadiolaisryhmissä nähdään joulukuusi edelleen huonona jouluperinteenä. Esimerkiksi Pohjois-Norjassa Lyngenin suunnan vahvoilla alueilla on vielä 2000-luvulla käyty kiistaa siitä, voiko kirkkoon tuoda joulukuusen juhlistamaan joulun aikaa paikallisten "lyngeniläisten" sitä vastustaessa. Myös paikalliset esikoislestadiolaiset kertovat haastatteluissa, ettei heillä joulutraditioon kuulu joulukuusi.

Perehdyin  noin kymmenkunta vuotta sitten - hyvin pikaisesti - amerikansuomalaisen historioitsijan Armas Holmion (kirjoittanut monisatasivuisen järkäleen Michiganin suomalaisten historia) arkistoon. Muistilappujen seasta löytyi hänen kirjaamansa pieni muistelu lestadiolaisten joulunvietosta Pohjois-Michiganissa Kuparisaarella 1890-luvulla. Kertojana on ollut Helmi Warren, joka oli aktiivinen apostolisluterilaisen kirkkokunnan jäsen.

Laestadiolaisissa kodeissa ei ollut joulukuusta, sillä se oli maailman koreutta ja pakanallinen tapa. Vain maailman lapset viettivät joulua niin synnillisin menoin. Kun traditio alkoi murtua, säilytettiin joulukuusi ensin jossain sivuhuoneessa, ei salissa. Kun lapset kysyivät  laestadiolaiselta saarnaajalta - Juola (ilmeisesti saarnaaja Eeli Juola), onko joulukuusi synti, lauloi hän:


Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella,
namusia ripustettu,
onpi kuusen oksilla.

Se ratkaisi asian. Mutta joulukuusi on pantava jonnekin muualle, ei saliin, jotta se ei pahentaisi "heikkoja", se on, laestadiolaisesti vahvoja.