SRK:n johtokunnan kannanotto television hankinnasta joulukuussa 1964

Vanhoillislestadiolaisuuden taistelu televisiota vastaan käynnistyi vuonna 1962 ja huipentui vuodenvaihteessa 1978 pidettyyn opettajien ja liikkeen saarnaajien/puhujien yhteiseen kokoukseen. Vuosien 1962 ja 1978 välisenä aikana vanhoillislestadiolaisuuden äänenkannattajassa Päivämies-lehdessä oli runsaasti uutis-, mielipide- ja pääkirjoituksia, joisa perusteltiin liikkeen kielteistä kantaa televisioon. Kun vuoden 1964 lopulla (16.12.1964) SRK:n johtokunta kokoontui, oli yhtenä keskustelunaiheena jälleen televisio. Päivämies kertoi kokouksen linjauksesta 22.12.1964 seuraavasti:

------

JOHTOKUNNAN JÄSENTEN ESITTÄMINÄ KÄSITELTIIN VIELÄ SEURAAVAT ASIAT:         

Televisiokysymys.
Johtokunnan jäsenten tietoon on tullut, että on liikkeellä sellaisia huhuja, että Ylivieskan vuosikokouksen päätös (jossa siis otettiin television hankkimiseen kielteinen kanta) on hätäinen ja väärä. Hedelmät ovat sellaisia, että päätös oli ehdottoman oikea ja vielä oi­keaan aikaan syntynyt. Nämä huhut ovat televisiomyyjien ja tahallisesti vääristeltyjen sanontojen matkaansaattamia. Johtokunta toivoo, että siihen kiusaukseen langenneet kristityt osoittaisivat kuuliaisuutta seurakunnalle ja hävittäisivät televisionsa Pyhän Hengen neuvon mukaan. Melkein poikkeuksetta on television hankkineilta loppunut seurahalut ja ohjelman valinta on tullut tarpeettomaksi. Sielujen surmaaja on saanut sumentaa hengen valot ja se on tehnyt kaiken ohjelman lu­valliseksi. Rakkaat veljet ja sisaret, oman sielunne au­tuuden tähden ja huonon esimerkin vuoksi hävittäkää ne ennen kuin paatumus käy yli.