Ruotsin Lapin saarnaajien kokous Vittangissa 11.3.1897

 

Vittangin kirkko

Mielenkiintoinen pöytäkirja, jonka löysin USA:ssa ilmestyneestä Kristillisestä Kuukauslehdestä. Maaliskuussa 1897 kokoontuivat Ruotsin Lapin saarnaajat kokoukseeen Vittankiin. Paikalla olivat myös liikkeen patriarkat Juhani Raattamaa, Erkki Antti Juhonpieti sekä Joonas Purnu. Kokouksessa käsiteltiin niitä syytöksiä, joita sekä pastori Aatu Laitista että rovasti P. O. Grapea vastaan oli nostettu Pohjois-Amerikassa ja jotka olivat ottaneet tulta myös Euroopassa. Samalla keskusteltiin lestadiolaisuuden suhteesta kirkkoon. Sama asia oli ollut esillä kokoontumisessa kaksi vuotta aikaisemmin. Tässä kokouksessa  länsi- ja itälestadiolaisuuden ero ei vielä toteutunut, mutta joitakin vuosia myöhemmin ero oli tosiasia.

Pöytäkirja[1]

Tehty 11 p. maalisk. 1897 Nikukan talossa Vittangissa, jossa olivat seuraavat maallikkosaarnaajat koossa pitämässä jumalan sanan selityksiä: Johan Raattamaa, Erik Andersson [Juhonpieti], Isak Poromaa, Per Persson Nutti (Antin Pieti) ja Joonas Purnu, jotka kaikki olivat valitut saarnaajiksi jo provasti L. L. Laestadiuksen aikana. Oli siihen kokoontunut muutampia vasta alkavaisia saarnaajia, n[iin] k[uin]Samuel Erikson Vettasjärvi ja Isak Kuoksu y,m.[2]

Koska Johan Raattamaa oli pitänyt ensimmäisen saarnan, alkoi koulunjohtaja Aug. Lundberg, joka oli seurakunnasta siihen valittu, että esitellä seuraavat kysymykset sopivan johdatuksen perästä, koska kummallisia sanomia tänne kuuluu. Niin on tämä seurakunta pyytänyt minua, että julkisesti kysyä Raattamaa vanhimmalta: Onko teidän käsityksenne jälkeen pastori Laitinen ja provasti Grape oikiat kristityt?[3]

Johan Raattamaan vastus: On ainakin Laitinen ja Grape kalliit kristityt, jotka ovat oikian oven läpi tulleet, ja ovat kalliit työntekijät Jumalan viinamäessä.

Kysymys: Mitä Erik Anders Andersson käsittää siihen?

Vastaus: Minä olen ollut siinä kokouksessa, jossa provasti Grape on lähtenyt Jeesusta seuraamaan. Ja minä tiedän, etä hän senjälkeen on totuudessa pysynyt kalliilla kilvoituksella.

Kysymys: Mitä käsittää Isak Poromaa?

Vastaus: Ainakin minä olen samasta mielestä kuin edelliset veljet.

Kysymys: Antin Pieti on alusta asti ollut provasti Laestadiuksen kanssa, ja on siitä asti ollut uskollinen työntekijä. Mitä hän käsittää tästä?

Vastaus: Minä tunnen Laitisen alusta asti, ja tiedän, että hän totisesti on oikeen matkaan lähtenyt; ja että hän on kallis veli Kristuksessa, joka kelpaa totisesti Jumalan sanan saarnaajaksi.

Kysymys: Mitä käsittää Joonas Purnu vanhin tästä)

Vastaus: Ainakin minä olen aina pitänyt Laitisen kalliina veljenä ja joka paikassa häntä puolustanut, että semmoinen mies, joka niin totuudessa on matkaan lähtenyt, myös totisesti autuaaksi tulee.

Kysymys: Onko veli Laitinen siitä asti muuttunut, kuin hän on tullut esikoisten seurakuntaan?

Vastaus: Antin Pieti: Että Laitinen kovan vainon aikana ei rohjennut niin rohkiasti nuhdella maailmaa kuin ennen, mutta että hän on siitä parannuksen tehnyt ja että hän on nyt yhtä totuudessa kuin ennenkin. Siihen myönnettiin kaikki. Mutta Joonas Purnu lisäsi, että hän on pitänyt sitä sopimattomana, että Laitinen anoi anteeksi Lannavaaran vihkimäaikana (hurmausta). Niin kalliilla miehellä ei saattanut olla hurmaus. Kysymysten tekijä siihen, että Raattamaa vanhin on rakkaudessa nuhdellut Laitista muutamasta ajattelemattomasta kirjoituksesta ja koska hän itse käsitti asian oikeaksi, niin hän anteeksi anoi sitä sekä siellä että jälkeen ”Siionin Sanomissa”, joka ei ole vika, vaan sangen kiitettävä asia, sillä se osoittaa, että hän tahtoo Raamatun opissa pysyä kiinni ja on alle antavainen vanhemmille kristityille. Ei hän, niin kuin muutamat muut, salannut erehdyksiään, vaan oli kuin Luther Wormsissa halullinen luopumaan kaikesta, mitä vois olla pyhää Raamattua vastaan, ja tahtoi sitä anteeksi pyytää. Sitä vahvisti oikeaksi Raattamaa.

Isak Kuoksu esitteli: että se oli vikaa, että Laitinen on kirjoittanut, ”ettei ole luvallista saarnata syntiä anteeksi seiniä myöten”.

Siihen huomautti kysymysten tekijä, että Kuoksu veli on huono kalanpyytäjä, jos hän suolaa yhteen puolikkoon[4] hyviä ja mädänneitä kaloja. Ei Pietari todistanut Simon noidalle anteeksi, vaan sanoi: ”Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa, sillä sinun sydämes ei ole oikea Jumalan edessä.” Meidän pitää oikein jakaa Jumalan sanaa, katuvaisille armoa ja syntein anteeksi saamista, mutta katumattomille Jumalan tuomio ja rangaistus siihen asti, että he parannuksen tekevät. Ei Raamatusta löydy se sana ”syntiä anteeksi seiniä myöden”. Eikä Laestadiuksen postillasta, eikä hänen kirjoitetuista saarnoista löydy se sana. Korneliuksen huoneessa ei ollut kuin katuvaisia.

Koska ei kukaan siihen enään mitään virkkanut, niin teki kysyjä vielä kysymyksen. Tämä seurakunta on käsittänyt niin, että vanhin Joonas Purnu on eilen illallisessa saarnassaan tarkoittanut Laitista puhuessansa ”Suomen pojasta”, joka muka ei perusta mitään esikoisten seurakunnasta. Oliko se niin tarkoitus?

Vastaus: En ole minä ainakaan saattanut niin kallista miestä tarkoittaa, koska minä sydämestä rakastan Laitista, ja joka paikassa kehotan pitämään häntä kalliina miehenä.

Kysymys: Provasti Laestadius on kehottanut ihmisiä käymään kirkossa; hän on kyllä kovasti haukkunut suruttomia pappeja, mutta aina kehottanut ihmisiä käymään kirkossa, ja siellä rikoilla. Jos ei saarna olisi kelvollinen, niin lukee pappi kuitenkin Jumalan sanaa. Ja Raattamaa vanhin on aina kehottanut käymään kirkossa kuin tilaisuus on olut. Onko se niin?

Kaikki sen vahvisti totuudeksi, ja sanoivat myös yksimielisesti niin opettavansa ja kehottavansa sanan kuulijoitaan. Kaikki pitivät kalliina, että Jumalan palvelus yllä pidetään, ja että ihmiset asetuksen mukaan saavat Jumalan huoneeseen kokoontua rukoilemaan. Sillä päättyivät kysymykset ja kysymysten tekijä muistutti, että täällä on puhuttu Jumalan ja Hänen seurakuntansa edessä Ja Ananiaksesta Apost. tek. 5. luvusta nähdään kuinka vaarallinen se on että valehdella Pyhää Henkeä vastaan. Jonkatähden se olisi paras, jos veljet jossakin näissä puutteelliset olisivat, että täällä julkisesti vikansa tuntea, tunnustaa ja anteeksi anoa. Koska Joonas Purnu siihen vastasi, että ”Ei ole mitään senlaista; niin päättyi keskustelu, ja Erik Anders Andersson selitti suurella kykeneväisyydellä Ef. 6. lukua.

Vittangi, päivä kuten ylempänä
Aug. Lundberg
Justeerataan
F. Isakson
Is. Isakson

Tämä 27 vuotta käsikirjoituksena säilynyt pöytäkirja annetaan ulos nyt kuin ovat sekä Grape että Laitinen kuolleet vanhurskaan kuolemalla.
Toim. muist.

---

[1] Kristillinen Kuukauslehti 3/1924, 74-76.

[2] Virke vaikuttaa varsin leimaavalta, joten lieneekö kuulunut alkuperäiseen pöytäkirjaan?

[3] Kevättalvella 1897 oli Haaparannanlehdessä kolme kirjoitusta, joissa kuvattiin liikkeen keskuudessa syntyneitä erimielisyyksiä ja alkanutta hajaannusta. Evankelisluterilaisen kirkon, Aatu Laitisen ja P. O. Grapen vastaista mielialaa loi kirjoituksillaan Henrik Koller Michiganin Kuparisaarelta Siionin Sanomat-lehdessään.  Nimimerkki ”syrjästä seuraaja” totesikin:  ”Laestadiolaisuus täällä Pohjan perällä näyttää alkavan jakautumaan kahteen puolueeseen. Haaparannanlehti  23.2.1897; 2.3.1897, 30.3.1897.

[4] Puinen puolikkaan tynnyrin kokoinen astia. Puolikko on myös vanha astiamitta, = 15
kappaa.

Karoliina Raattamaan kertomus Juhani Raattamaan viimeisistä hetkistä.

 

Juhani Raattamaan viime hetkistä kirjottaa vainajan rakas puoliso seuraavasti:

Annan teille veli[1] Herrassa Jeesuksessa täten tietää mieheni Juhani Raattamaan lähdöstä pois maailmasta, että hänellä ei ollut erityistä kipua mutta voimat vähenivät ja täydellä järjellä oli hän läpi viimeisenkin ajan; toista viikkoa oli hän sängyssä enimmiten nukkuen ja melkein omin voimin pääsi ylös mitä minä vähän autoin. Minä kysyin viimeisenä yönä, missä sinulla on kipu, johon hän vastasi: ei minulla ole missään kipua, minulla on juuri hyvä olla. Viime tiimalla luin hänelle kristittyin kirjeitä ja kysyin jos hän kuulee, niin sanoi kuulevansa. Ja kun sanoin siinä hänelle kristittyin terveistä, niin hän vastasi: Herra siunatkoon heitä kaikkia; ja niin hän nukkui kuin makeaan uneen. Nyt hän on kruunattu vanhurskauden kruunulla, sillä hän on hyvän kilvotuksen kilvotellut, uskon pitänyt ja juoksunsa päättänyt, vieläpä on jättänyt meille hyvän esimerkin, että oli vireä rukoilemaan Jumalaa yksinäisyydessäkin, anteeksianovaisena ja anteeksiantaivaisena viimeiseen asti; mutta nyt hän on saanut jättää vaellussauvansa haudan partaalle ja Jumalan suuresta armosta astua sisälle paratiisiin, jossa ei enää syntiturmelus rasita niinkuin täällä. Hän on saanut täydellisellä rakkaudella tervehtää kaikkia edesmenneitä veliä ja sisaria sekä opettajia että opetuslapsiansa, jota hän täällä usein on ikävöinyt, ja siellä ei enää tarvitse murheen ja kaipauksen kyyneleitä vuodattaa. Siinä uskossa ja toivossa mekin olemme vaikka monessa heikkoudessa ja puuttuvaisuudessa, vaan syntein anteeksisaamisen armosta uskomme mekin häntä kohtaamamme ynnä kaikkein valittuin kanssa. — Täällä on tullut useoita kristityiksi Kuttasen, Palojoen, ynnä muissa kylissä. Rakkauden terveisillä perheenne kanssa pyydän muistamaan rukouksissanne anteeksiantavaisella sydämellä. Karoliina Raattamaa.

Siunauksella on siis Herran palvelija lähtenut ja kuollut vanhurskaan kuolemalla, sen armon Isä meillekin suokoon. Kiitos ja kunnia yksin Jumalalle! A[atu] L[aitinen].


Sanomia Siionista 7/1899, 139-140

 

---

[1] Kirje on ilmeisesti lähetetty Aatu Laitiselle.

Saarnaaja Juhani Raattamaan muistokirjoitus Sanomia Siionista-lehdessä

 

Vanha ja uskollinen evankeliumin saarnaaja ja lasten opettaja Juhani Juhaninpoika Raattamaa on Maaliskuun 7 päivänä rauhallisesti Herrassa nukkunut kuolon uneen 88 vuoden vanhana. Hän syntyi Kaaressuannon Kuttasen kylässä ja asui vanhempana Saivon kylässä, sekä oli kauvan katekeettana Ruotsin Lapinmaan lapsille. Laestadius kertoo ”Huutavan äänessään" tämän lahjakkaan työkumppaninsa nuoruuden jumalattomuudesta, heräyksestä ja kääntymisestä, ahkerasta työnteosta ja elämästä tarkoin, josta tähän merkitsemme seuraavaa: Talvella 1846 alkoi myös Raattamaa puhumaan kristillisyydestä. Tammikuussa 1848 tuli Juhani Raattamaa Lainion kylään joukko Lapin lapsia mukanaan, joita opetti lukemaan vaan samalla saarnasi muillekin. Hän selitti Kristuksen kärsimisen historiaa niinkuin oli oppinut ollessaan rippikoulun opetuksessa osallisena Kaaresuannossa. Illoin pidettiin rukouksia ja kanssapuheita, josta seuraus oli Jumalan avulla, että muutamat viinankin kauppiaat saivat piston sydämeensä ja heräys tapahtui ihmisissä näkemään synnin julmuutta, sekä pakenemaan Kristuksen tyköön. Voimallisesti saarnasi Raattamaa ei ainoastaan raittiudesta mutta myös erittäinkin elämästä ja totisesta kristillisyydestä. Hän teki työtä lakkaamatta yöllä ja päivällä; ainoastaan eräitä tiimoja amupuoleen yötä nukkui; ja se oli enemmän kuin ihmeellistä ettei hän kokonaan väsynyt, mutta hänellä olikin luja terveys".

Paljoksi tulisi tässä luetella tämän voimallisen työntekijän täydellistä elämäkertaa. Hän matkusti paljon saarnaten Jumalan sanaa erittäin Ruotsin Lapinmaassa, mutta myös Suomen pohjoisosassa Oulua ja Pudasjärveä myöten; erityisellä rakkaudella hän puhui matkoistaan Rovaniemen kautta Kemijärvellä. Hänellä oli tuo paras lahja: sydämellinen rakkaus suurimpana voimana, ja sentähden häntä niin paljon rakastettiin. Paljon hän neuvoi myös kirjeitten kautta kristityltä rakkauteen keskenänsä. Ja mitäs meille sitten muuta jääpi kuin viha, jos me rakkauden turmelemme? Mitä auttaa sitten jumalisuutemme eli uskomme? Rauhallinen muisto jäi Juhani Raattamaasta: hän lohdutti Jumalan sanalla monta murheellista, lohduttakoon nyt häntä Jumala ijankaikkisesti; vanhurskaan muisto pysyy. Monta on, jotka todistavat heille armon Jumalalta tapahtuneen tämän uskollisen palvelijan kautta. Asuimme lähilaihin 16 vuotta tämän rakkaan veljen ja ystävän kanssa ja aina erkanimme rakkaalla sydämellä Jumalan suurta armoa tunnustaen Herrassamme Jeesuksessa. Raattamaa vainaja oli aivan väsymätön vierasten holhooja. Joka tuli hänen kotiinsa, se oli kuin kotonansa ja aina taloon tervetullut. — Hän on nyt päässyt parempaan kotiin.

Olkaa nyt Lunastajassamme Jeesuksessa, johon vainaja turvasi, lohdutetut vaimonsa Karoliina ja lapset ja vainajan monet ystävät. Kilvotelkaamme hyvä uskonkilvotus rukouksessa ja valvomisessa kaikki veljet ja sisaret yksimielisyydessä ja rakkaudessa, joita Herra on kutsunut suurelle ehtoolliselle. Kiitos ja kunnia olkoon Jumalalle ja rakkaalle Isälle. Auta meitä armon ja rakkauden Jumala sovintoveren voimalla totisessa kilvoituksessa Jeesuksessa pysymään siihen asti kun Herra tulee. Amen. A[atu] L[aitinen]. 

 

Sanomia Siionista 4/1899, 76-78.