Wanhoja kirjeitä 26. Jaakko Veijolan kirje Oskar Heikelille 29.3.1885

 

Pielisjärven / Lieksan vuonna 1979 palanut kirkko, jossa Jaakko Veijolakin saarnasi.

Jaakko Veijolan kirje Oskar Heikelille 29.3.1885[1]

Pielisjärvi 29 päivä Maalisk 1885.

Rakas veljeni, Oskar!
J[uma]la, rakas isä virkistäköön meitä rauhansa tuntemisessa!
Monin kerroin kiitän tervetulleesta kirjeestäsi. Sain se marianpäivän aattona, kun tulin kotiin kinkereiltä. Jo päällekirjoituksesta arvasin, että se oli sinulta, sillä olenhan aina ollut uskomassa, ettet minuakaan unhota. Neuvosi, joita kirjeessäsi annoit, olivat sangen opettavaisia. Täällä on paljon heränneitä ihmisiä, jotka ovat sekaantuneet omanvanhurskauden harjoitukseen ja ovat ”armon kerjäläisiä”. Minä olen heille koettanut saarnata evankeliumia ja näyttää, ettei J[uma]lan valtakunnassa ole kerjäläisiä, vaan lapsia. Ja niin heidän täytyy myöntääkin ”ka, niinhän se on”. Muutamat ovat seuranneet minua kinkerimatkoilla monta päivää. Olen kahtena pyhänä pitänyt pitäjällä jumalanpalveluksenkin ja väkeä on ollut niin kuin voit arvata olevan semmoisessa pitäjässä, jossa on päälle yhdentoistatuhannen hengen. En ole joutanut valmistelemaan itsiäni toimituksiin, vaan on täytynyt uskoa J[uma]lasta hyvää ja hän onkin antanut sanomista. Ihmiset täällä kuuntelevat ”suu auki”, vaikkei minulla ole ollut mitään suuhun annettavaa. Sen näkee, että heiltä puuttuu jotakin – varmaakin rauhaa J[umala]ssa. Kun heitä vain sais selville omastavahurskaudesta. Kyllähän karjalainen osaa myöntää, vaan ei itse työssä toteuttaa, mitä myöntää. – Kolme viikkoa olen saanut järjestään olla kinkereillä, niin että nyt minun aikanani on pidetty 18 kinkerit, vaikka suurin osa oli jo pidetty, kun tänne tulin.[2] Wiime  perjantaina olivat viimeset, niin että nyt saa vähän huoahtaa. kyllä täällä tuntuu työtä olevan: Tänään pidin j.p.p. raamatunselityksen pitäjäntuvalla ja oli niin paljon väkeä kuin itse tuvan ja sen porstuan seinät voivat kestääkin. Herrasväkeä on täällä paljon ja nekin olivat ”miehissä” kuulemassa ”hihhulipappia”. Kuinka kauan he jaksanevat kuunnella?! Wiime pyhänä, kun pidin j. palveluksen lähellä Nurmeksen rajaa, oli pari kuormaa kristityitäkin siellä Nurmeksesta. Myöskin Juuan pitäjästä on ollut kuulijoita. herra näkyy tekevän työtään ihmisten seassa.
                          Minulle oli loista kuulla, että k.herra Bäckman[3] on tarjonnut minulle apulaisen paikkaa luonaan. Mutta tässä postissa en voi antaa varmaa vastausta, sillä en ole vielä itse selvillä asiasta. Itse uolestani olisin valmis täältä ”juoksun kyytiä”, vaan Jlan tahto on ennen kaikkea selville saatava. Jos se on Jlan tahto, että minun tulee olla täällä, niin mielummin tahdon kärsiä ikävää y.m. kuin tehdä vastoin hänen tahtoaan, sillä tahdonhan hänelle uhrata henkeni, sieluni ja ruumiini. Eihän täällä juuri hupaisat päivät ole, sen kyllä arvaat, kun asuu ”jumalattomassa pappilassa”. Ensi postissa – siis viikon päästä – tahdon varmemmin kirjoittaa k.herra Bäckmannille, kun saan keskustella heränneitten kanssa sekä myöskin Nurmeksen kristittyjen kanssa, joita on taas aikonut tänne tulla pyhille. En luulisi k.herra B:n voivan maksaa minulle sitä palkkaa kuin minulla on täällä. Sillä minulla on hyvät ehdot Saan vapaan ylöspidon ja yhdeksänsataa markkaa sekä muut pikkutulot. Kyllähän alentaisinkin vaatimuksiani siellä ihmisten ilmoissa. Jos taas täällä pidän oman ylöspidon, niin kuin ehkä täytynee syyskesästä alkain, kun Grönholmin[4] herrasväki muuttaa täältä Helsinkiin, niin saan tuhatneljäsataa. Palkkaehdot eivät arvellakseni parane muuallakaan. Vaan niin kuin sanottu, ensi postissa annan lähempiä tietoja Ylivieskaan. – Muutoin pelkää, etteivät tuomiokapitulin herrat suostuisi muuttamaan minua täältä, koska he eivät suvainneet minua Iihinkään, vaikka minulla oli sinne kutsumus setä Thauvonille.[5] Ei ne herrat tuntuneet oikein tykkäävän meikäläisistä siellä tuomiokapitulissa. Luulen melkein, että Emil Th[auvon][6] ehkä sais marssia tänne, jos minut täältä siirrettäisiin. Ja Emil ehkä katselis minua sitten kovin karsailla silmillä. Tapahtukoon Herran tahto niin maassa kuin taivaassa!
                          J[uma]la, rakas Isä, kulettakoon meitä aina lähemmäs omaa sydäntänsä. Kyllähän matkalla joudumme usein taistelemaan pahan sydämemme kanssa, vaan eipä siitä tunnu elämää lähtevän. Sentähden on parempi, että käännämme valvomisemme yhteen parempaan sydämeen, joka on palava rakkaudesta. Siellä ristin juurella pehmenevät kovat sydämemme, siis ohjatkaamme matkaamme sinne.. Siellähän muistamme, että olemme armosta autuaat.
                          Weli rakas, muista rukouksissasi minuakin, että aina jaksaisin valvoa. Tervehdä J[uma]lan valituita siellä, erittäin omaa emäntääsi ja pientä poikaasi tuntemattomalta setältä. Ole itse tervehditty rauhan ja rakkauden terveisillä. Voi hyvin! Älä nyt jätä yhteen kertaan kirjoitustasi minulle.
Weljesi uskossa
Kauppilan Jaakko[7]

---

[1] OMA. Heikeliana 5. Albert Heikinheimon kokoelma. Aa:1/44.

[2] Jaakko Veijola oli vihitty papiksi 11.2.1885 Kuopiossa, jonka jälkeen hänet määrättiin ylimääräiseksi papiksi eli virka- ja armovuoden saarnaajaksi Pielisjärvelle.

[3] Ylivieskan kirkkoherrana vuosina 1875 – 1892 toiminut Johan Petter Bäckman (1826 – 1892), joka lestadiolaistui n. vuonna 1870 olleessaan Kemijärvellä kirkkoherrana.

[4] Pielisjärven kirkkoherrana oli Oskar Grönholm (1833 – 188%vuodesta 1878. Hän menehtyi 27.1.1885.

[5] Jaakko Veijola oli kotoisin Iistä, jonka kirkkoherrana oli lestadiolaispappi Johan Fredrik Thauvon (1828 – 1918).

[6] Johan Fredrik Thauvonin poika Emil Thauvon (1858 – 1926). Hänet oli vihitty papiksi 4.2.1884 ja oimi sen jälkeen lyhyitä aikoja ylimääräisen pappina Haapajärvellä, Iissä sekä Ylikiimingissä 1885 – 1887. Myöhemmin kirkkoherrana Pudasjärvellä ja Viitasaarella.

[7] Jaakko Veijola oli Iin Kauppilassa asuneen siltavouti Erkki Veijolan poika.

 

Wanhoja kirjeitä 23. Saarnaaja Junnu Raution kirje Wäino Ekquistille 29.1.1924

Räätäli ja myöhemmin liikkeenharjoittaja Wäinö Ekquist toimi myös saarnaajana

Kirje Suomesta [Kirje julkaistiin Amerikassa Valvoja-lehdessä]

 

Kaulinranta tammik. 29 p. 1924

Rakkaalle weljelle, W.E. koko Herran werellä ostetun lauman kanssa Amerikan maalla, Jumalan armo lisääntyköön uskon kautta Kristuksen tuntemisessa, sodan loppuun asti. Ruumiin terweys on meillä waimon kanssa jonkunlainen. Minä olen Jumalan lapsilta kutsuttuna tänä syksynä käynyt Yliwieskassa, Oulaisissa, Oulussa, Torniossa ja haaparannalla ja nyt olen käynyt Lannanwaaran suurissa seuroissa, saarnaajia oli seitsemän ja Lundberg oli kahdeksas, rakkaus ja yksimielinen työnteko, Kristuksen puhtaan opin jälkeen on kaikilla Jumalan waltakunnan työmiehillä Suomessa, missä kulin ja erittäinkin Lannanwaarassa.

                      Täällä Tornionjoen laaksossa on pysynyt Kristuksen oppi puhtaana wanhinten ajoilta asti, mutta nyt on niitten uskowaisten pappien kautta, Jussilan ja Pekka Tapanisen kautta, jotka Jumalan waltakuntaan sisälle toiwat Kansan-opiston[1] ja Jumalan waltakunnan kruunu pantiin sille päähän, siinä Kristuksen oppi pimitetään, lihallisuus tulee ja aita kaatuu wiinamäestä, koska emme ole löytäneet Raamatusta, että profeetat, Kristus ja apostolit olisiwat Kansa-opistoilla Jumalan waltakuntaa lewittäneet ja nuorten kristillisyyttä suojelleet.

                      Se on kallis asia, että aloitte Amerikassa pitämään koko maata käsittäwät suuret seurat kerran wuodessa, niin ajatteli meidän wanhimmat raattamaa ynnä muut wanhimmat saarnaajat, näitten tähden, että olisi yksi Kristuksen opin ääni kaikilla Jumalan työmiehillä, ettei riitoja ja eriseuroja tulisi. Me pidimme ikäwänä kuin Jumala waikutti lapsissaan ne ensimmäiset isot seurat Calumetissa, niin pappi Heideman meni Europaan, kun hänenkin olisi tarwinnut olla suurissa seuroissa, ettei erimielisyyttä Jumalan waltakuntaan olisi tullut.

                      Olen kuulut, että kirkkoherra Jussila on sanonut, että ”pikkuesikoiset pitäwät suuria seuroja Amerikassa”. Ei ole ne puheet ylösrakennukseksi ja nämä Euroopasta lähetetyt saarnaajat Jussila ja Hurula, olisi pitäneet olla Amerikan suurissa seuroissa, sitten se olisi mennyt Jumalan sanan jälkeen. Pysykäämme rakkaat profeettain, Kristuksen ja apostolien opissa, että Jumalan seurakunta pysyisi koossa ja rakkaudessa Raamattuin jälkeen, ettei waltiollinen pappeus weisi eläwää kristillisyyttä kuolleeseen kirkkoon, kunnian, omanwahurskauden, töitten ja maailman siwistyksen oppiin, niin kuin Jussilan kirje Amerikasta osoittaa. Maallikko pappeutta hän sortaa, mutta waltiollista pappeutta hän ylistää, olen lukenut Siionin Lähetyslehdestä.[2] Ei heidän olisi pitänyt kajota mihinkään asioihin, mutta saarnata Jumalan puhdas sana omalla äänellään. Wielä Europasta ja Amerikan maalla on kymmenten tuhanten paljous Jumalan lapsia yhteen henkeen liitettynä Kristuksen puhtaan opin jälkeen, uskossa Weriyljän Jesuksen päälle, yhtä armon  ilmaa hengittäen, wieraalla maalla kotikunniaa kohti kulkemassa, waikka saatanan joukko eriseuraisten ja Jumalan kieltäjäin kanssa seisoo wastassa.

                      Älä ihmettele, Karitsan kihlattu emäntä, että sinä niin syntinen ja musta olet, päiwä on sinun polttanut mustaksi, mutta katsele uskossa kuinka olet Jesuksen werestä puhdas maailman pilkasta ja häwäistyksestä kunniallinen, kaunistettu Kristuksen kuninkaallisessa kaunistuksessa, kaikki synnit, rikokset, on anteeksi annetut Jesuksen nimen ja weren kautta teille ja meille Jumalan seurakunnan helmassa.

                      Onnen toiwotuksella olkaa hywästi, rakkaat weljet ja sisaret Jesuksen werellä ostetun lauman kanssa, yksi sydän yhden weripunaisen Paimenen, Herran Jesuksen laumassa. Terwetuloa Herran lauma neljältä ilman suunnalta Kristuksen opilla kootun lauman kanssa Kristuksen wanhurskauden walkeilla waatteilla puettuna Jumalan paradiisissa yhteen ääneen sanoen: Amen halleluja ijankaikkisesti!”

                      Minä ja waimo tässä kirjeessä mainittuin Jumalan seurakuntain kaikkien saarnaajain kanssa lähetämme terweisiä teille. Sanokaa terweisiä Jumalan lapsille Amerikassa, mutta olkaa itse ensin terwehditty huonewäkenne kanssa. Pyydän rukoilla edestämme.

Juhani Rautio

                      Jo pääsi ikuisessa muistossa olewa Johan Lumijärwi weli Jumalan paratiisiin. Hänen henkensä laulaa täydellisten wanhurskasten henkein kanssa uutta wirttä Jumalan ja Karitsan istuimen ympärillä. Pian mekin pääsemme Jumalan lapset kaikki weisaamaan Amenta ja Hallelujaa Jumalalle ijankaikkisesti

Wanha weli

Oma käsi      Juhani Rautio

---

[1] Rautio asenne Ylitorniolle perustettuun lestadiolaistaustaiseen Kansanopistoon oli kielteinen.

[2] Heikki Jussila kirjoitti Siionin Lähetyslehdessä kokemuksiaan amerikanmatkaltaan 1923 – 1924. Juhani Raution kritiikki kohdistuu Jussilan artikkeliin Siionin Lähetyslehden marraskuun numerossa vuonna 1923. Heikki Jussila totesi mm. seuraavaa: ” Olen täällä enemmän kuin ennen iloinnut siitä, että Suomessa, Ruotsissa y.m. maissa waltiokirkon papit owat olleet niissä (kastamiset, vihkimiset, hautaamiset ym. papin virkaan liittyvät) niissä tehtäwissä. Sillä täällä Amerikassa yli wiidenkymmenen wuoden kokemus näyttää, etteiwät riidat, kateus, eikä eri kirkkojen rakentamiset toisten rinnalle ole loppuneet papin nimen ja wiran arwon ja edun tawoittelemisen tähden…maallikkosaarnaajasta papiksi kohotettu kuuntelee mielellänsä uuden arwonimensä sointua. Se kajahtelee sangen suloiselta korwissa. Hän itsekin pian tietää, että hän on pappi. Se päästää ylpeyden hengen liitelemään. kantapäät kohottautuvat pian alennuksen tiestä. Pian aletaan tawoittelemaan ylimmäistä istuinta…

Wanhoja kirjeitä 24. William Lahtisen kirje Arthur Leopold Heidemanille 18.9.1911

Titanicin haaksirikossa 1912 vaimonsa kanssa menehtynyt Cokaton apostolisluterilaisen seurakunnan pastori William Lahtinen (alkuaan Peura) lähetti oheisen kirjeen Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan pastorille Arthur Leopold Heidemanille. Lahtinen ja Heideman olivat aikeissa lähteä yhdessä "vanhaan maahan" ja heillä oli tarkoitus liikkua myös yhdessä vanhassa kotimaassaan. 

------------------

Cokato Minn, Sept. 18, 1911.

Olen saanu kiirehtivän kirjeen. Ennen tulevan kuun alkua en voi lähtiä! Vaan tiistaina 3:s p. lähden M[innea]p[o]l[i]sta matkalle sinnepäin, ja jos kiireellisyys jonkun laivan lähdön suhteen vaatisi menemään suoraan New Yorkiin täältä, niin voin sen tehdä. Tarkoitukseni matkustaa Cunart Line, Mauretania tai Lusitania, vaan voin muuttaa mieleni matkatoverini halujen mukaan, vaan 3:s luokka on kyllin hyvä mennessä.[1]
Ps. Jos voisimme nousta maihin Helsingissä, olis minun halu, vaan sehän voi olla toisinkin, syystä että voisin siitä mennä Tampereelle ja Suolahdeen rautateitä ja siitä laivalla Viitasaarelle. Vaan pastorilla sopia, jos niin haluaa, sillä ajalla kylästellä jossakin teidän ystävissä. Minulla on äiti ja sisko Viitasaarella ja käyn ensi tilassa siellä. Sitten met kylästelemme lopun ajan teidän johdolla Suomen pohjoisissa osissa.
                          Lähemmin näistä voidaan puhella, kuin olemme yksissä. Nämä on pikku seikkoja ja minua, kuten pastori tuntee, voi muutta[a] mielipiteissä matkasuunnitelmissa.
Vaimoni lähtee myös ja Martha.
Ei muuta, tervehdys Jumalan lapsille.

Näiden kirjoitusteni johdoista saatte kirjoittaa, jos tarve vaatii muodostuneesta jollekin kohdalle, ahkeroin kääntyä vaatimustenne mukaan niin paljo kuin mahdollista.[2]
Welj. Yst. Wm Lahtinen.

Uutinen pastori Arthur Lepold Heidemanin ja saarnaajien William Lahtinen ja Matti Tauriainen saapumisesta entiseen kotimaahansa. Kotimaa 15.11.1911.

---

[1] William Lahtisen ja hänen perheensä kanssa matkalle lähtivät Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan pappi, pastori Arthur Leopold Heideman ja hänen poikansa Paul Arthur Heideman, joka jäi Suomeen opiskelemaan papiksi. Mukana oli myös saarnaaja Matti Tauriainen. Arthur Leopold Heideman palasi takaisin Yhdysvaltoihin kesällä tai keväällä 1912 (Siionin Lähetyslehti 8/1912).

[2] William Lahtisella on hyvä käsiala, mutta sanojen taivutusmuodot ovat välillä sekaisin. Useat lauseet ovat vaikeaselkoisia ja ajatus näyttää niissä katkeavan.