Saivosta 15/5 1899
Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekijälle herran viinimäessä Aatu
Laitinen. Jumalan armo lisääntyköön teille perheenne kanssa.
Kiitän kirjeestä, jonka olemme jo saaneet joulukuussa, jossa pyysitte teille
jonkun rivin kirjoittamaan eikä meillä ole tullut kirjoitetuksi. Sillä hänkin
oli aina väliin huonovoipainen. Kyllä hänkin puhui, että pitäisimme kirjottaa,
mutta se on ollut minullakin aina raskaampi kuin muu työ, että aina on tullut
lykätyksi, jota minä nyt saan katua; mutta antakaa minulle sekin anteeksi;
paljon tarvitsen aina anteeksi saada; puhuimme kyllä vävy Kallen kanssa ja Eevan
kanssa1, että pitäisi teillekin kirjottaa
kuolleen sanoma. Tässä lähetän teille kaksi vainajan viimeisistä kirjeistä.
Vielä annan teille tiedon hänen lähdöstänsä pois maailmasta, että hänellä ei
ollut erityistä kipua, täydellä ymmärryksellä oli läpi koko ajan, vaan voimat
vähenivät; toista viikkoa oli hän vuoteessa. Viimeisenä yönä kysyin häneltä,
missä sinulla on kipeä, johon hän vastasi: ei minulla ole missään kipeää,
minulla on juuri hyvä olla. Viime tunnilla luin hänelle kristittyin kirjeitä ja
terveisiä, jotka sanoi kuulevansa ja vastasi niihin: Herra siunatkoon heitä
kaikkia! Ja niin hän nukkui kuin makeaan uneen. Ja nyt hän on kruunattu
vanhurskauden kruunulla, sillä hän on hyvän kilvoituksen kilvoitellut, uskon
pitänyt ja juoksunsa päättänyt, vieläpä jättänyt meille hyvä esikuvan, että oli
vireä rukoilemaan yksinäisyydessäkin ja anteeksianomaan ja anteeksiantamaan
viimeiseen asti. Mutta nyt hän on saanut jättää vaellussauvansa haudan
partaalle ja saanut astua sisälle paratiisiin, jossa ei enää syntiturmelus
rasita niin kuin täällä; vieläpä saanut täydellisellä rakkaudella tervehdellä
kaikkia edesmenneitä veljiä ja sisaria sekä opettajia ja opetuslapsiansa, jota
hän täällä usein on ikävöinyt, jossa ei enää tarvitse murheen ja kaipauksen
kyyneleitä vuodattaa. Siinä uskossa ja toivossa mekin olemme vaikka monessa
heikkoudessa ja puuttuvaisuudessa, mutta syntein anteeksisaamisen armossa
uskomme mekin, että yhteen tulemme Herran kunniassa.
Vielä saan ilmottaa iloisiakin sanomia veljelle, joka täällä on paljon
saarnannut, että näissä kylissä on tullut useita kristityksi ja ovat totuudessa
matkaan lähteneet. Olkaa rouvanne ja perheenne kanssa rakkaudella tervehdityt
ja muistakaa minuakin rukouksissanne anteeksiantavaisella sydämellä, ja pyydän
veljeltä jonkun rivin lohdutukseksi.
Karuliina Raattamaa
Armonsanoma 12, lisälehti/1911, s. 233-234.
Kirje on julkaistu aikaisemmin typistetympänä Sanomia Siionista-lehdessä (7/1899, 2. 139-140). Laitinen on muokannut kirjeen kieliasua julkaisemista varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti