Vanhoillislestadiolaisille rukoushuone Kiirunaan vuonna 1923

Kiirunan Rauhanyhdistyksen (Kiruna Fridsförbund) rukoushuone valmistui vuonna 1923. Tässä rakennus kuvattuna vuonna 2002.

Vanhoillislestadiolaiset rakensivat vuonna 1923 rukoushuoneen Kiirunaan. Tämä rakennus nousi kuuluisaksi 1930-luvun alussa ns. korpelalaisuuden myötä. Nämä nimittäin pitivät seillä kokouksiaan. Niihin tapahtumiin palaan myöhemmin. Tässä kirjoituksessa kokoan lyhyesti kyseisen rukoushuoneen perustamisvaiheen.

Kiirunan Rauhanyhdistyksen (Kiruna Fridsförbund) rukoushuone vuonna 2002.

Itäläisten, jolla nimellä vanhoillislestadiolaisia kutsuttiin Ruotsissa, seurojen pitäminen alkoi Kiirunan kaivostaajamassa vuonna 1906. Järjestäjänä oli Tärännöstä kotoisin ollut sairaanhoitaja Mia Carlsson. Saarnaajina olivat ”Nikkari-Tuomas”, ”Palo-Lassi” ja ”Ohtanan Iisko”, jotka olivat palaamassa Lannavaaran perinteisistä talvikokouksista. Rakennusvaiheessa Kiirunassa asui noin 50 vanhoillislestadiolaista, joten yhteisö oli melko pieni. Niinpä rakennushankkeen rahoittamiseksi vedottiin koko herätysliikkeen kenttään muun muassa Siionin Lähetyslehdessä. Kiirunan suomalaisen seurahuoneyhdistyksen, joka oli rakentamista varten perustetun yhdistyksen nimi, uuden kokoushuoneiston vihkiäisiä vietettiin 2.12.1923. Tilaisuuteen oli saapunut 400 – 500 henkeä, joten rukoushuone oli tupaten täysi. Tilaisuuden avasi lähetysjohtaja August Lundberg ja vihkimisen suoritti Luulajan hiippakunnan ensimmäinen piispa (vuosina 1904 – 1937) Olof Bergqvist (1862 – 1940). Esikoiset olivat aloittaneet seurojen pitämisen Kiirunassa joitakin vuosia aikaisemmin Peter Granatin talossa.[1]

Kiirunalaiset lähettivät oheisia keräyslistoja kaikkialle, missä vanhoillistadiolaisuutta esiintyi. Myös seurakunnan kirkkoherra J. E. Eklund näyttää kuuluneen "seurahuoneyhdistyksen" johtokuntaan

Vihkiäistilaisuuden avajaispuheenvuorossaan lähetysjohtaja August Lundberg linjasi millaisten työntekijöiden, miltä pohjalta, ja miten rukoushuoneella tulisi työtä tehdä:
 
Ensimmäiseksi --- kaikkien kasteen armosta luopuneiden täytyy todellisen katumuksen ja parannuksen kautta syntyä elävään uskoon ja lapseuteen Jumalassa, koska viimeisellä tuomiolla on niin kirkkaat silmät, että Häntä ei käy pettäminen siten, että maalataan ja kaunistellaan uudestisyntymättömiä ihmisiä.

Siionin Lähetyslehti julkaisi oheisen yhteenvedon rukoushuonehankkeen kustannuksista ja vetosi samalla uusien lahjoitusten puolesta. SL 8/1924

Toiseksi; parannussaarna on pidettävä vakavasti rangaistukseksi kaikista synneistä niin, että omatunto asetetaan elävän Jumalan eteen, , ja että kirkosta ei saarnamiehen siitä välittämättä tule näyttelyhuoneusto ajan uusia muotihulluuksia ja turhuutta varten. Kukaan ei voi auttaa, että kaikenlaisia syntejä tapahtuu seurakunnassa, mutta saarnamies on vapaa omantuntonsa suhteen, kun hän puhtaan Jumalan sanan peilillä asettaa esiin synnit, sellaisena kuin ne ovat, viimeisen tuomarin eteen, sekä evankeliumin kautta vaikuttaa kuulijassa halua ja voimaa parannukseen, ja synnit rangaistaan häpeällisinä.

Kolmanneksi; tarvitsee saarnata täysi evankeliumi, syntien anteeksisaaminen Lutherin opin mukaan, niin ettei taivaan valtakunnan kadoteta pois.

Neljänneksi; seurakuntakuri on pidettävä kristillisen kirkkolain jälkeen Matt, evank. 18:15-20 mukaan, niin että seurakunta voi olla kristinuskon äiti maan päällä, sekä Jumalan sanan selittäjät Hänen palvelijoitaan, ei Herran lauman herroja.

Viidenneksi; sanan julistajat älkööt sekaantuko kevytmieliseen seuraelämään tai juoppouteen, joka antaa huonon esimerkin ja tuhoaa hengellisen elämän.

Kuudenneksi; kirkkojen tulee olla Jumalan kansan kokoushuoneita, mutta niitä ei ole avattava sellaisille tilaisuuksille, jotka kuuluvat enempi teatterille kuin Jumalan huoneelle. Tämä huone ei siis ole rakennettu kilpailemaan puolueiden kanssa laumoista, vaan että lutherilaisessa kirkossa Kristuksen määräyksen mukaan saarnataan parannusta ja syntein anteeksi saamista ja kristillisen elämän ylläpitämistä yksimielisyydessä, uskossa ja rakkaudessa.[2]

Näkymä rukoushuoneen sisältä

---

[1] SL 7/1923, 103; 1/1924, 6-8; 2/1924, 18-19; 8/1924, 125-126; OMA. Laestadiana 10. Mia Carlssonin hst. 23.7.1962.

[2] SL 1/1924, 6-8.